Cape Brewing Co Mandarina Bavaria IPA

Eteläafrikkalaista olutta ei ole ennen tullut maisteltua. Alkosta nappasin joskus houkuttelevan oranssi-etikettisen IPAn. Etiketti kertoo että olut on Afrikan ensimmäinen saksalaistyyppinen IPA, ok. Olut on harvinaisen kirkkaan kuparista. Tuoksu on makea. Suussa olut huomauttaa että tässä on nyt sitten reippaasti hiilihappoja. Sitten makeutta, jotain toffeeta heiluu mielikuvissa ennen lopullista mandariini-iskua. Humala on tietysti sitrusväritteistä. Jälkimaussa on vielä vähän greippiä. Aluksi hiilihapot vähän häiritsevät, mutta lämmitessä ne tasaantuvat ja olut paranee, jotenkin bitterimäinen tunnelma.  44 cl, 6,5 %, 4/5

Õllenaut Burro Särtsakas Eesel

Tarton Tasku-ostoskeskuksessa olevan meksikolaisen Burro-ravintolan  nimikko-olut helpotti kotimaisen Sello-ostoskeskuksen kiertäjää. Burro kaatuu lasiin reilusti vaahdoten vaaleana. Tuoksussa on vihanneksia. Maku on sitten rajua chiliä. Poltetta syntyy reippaasti kielelle ja koko suuhun. Chilin polte määrää nautintonopeuden rauhalliseksi. Vihannekset vähän kurkkivat liikaa, mutta kyllä tuon meksikolaisuuden kuitenkin chilin poltteena aistii vielä selvemmin. 330 ml, 5,3 % 4/5

Thornbridge Tart Bakewell Sour

Pyöräilypäivän viimeistä alamäkeä kotiterassilla vauhditti englantilainen gose. Englantilaisen tortun mukaan nimetty olut on kullankeltaista ja heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on hapanta sitruunaa. Maku on samanlainen kuin tuoksukin, sitruunaa ja greippiä. Makeutta on tasoittamassa happamuutta, mutta silti olutta voi vain hörppiä pikkusiemauksen kerrallaan. Happamuus jää suuhun miellyttävänä, ei liiallisena. Mieleen tulee valkoinen viinimarja, en kyllä tarkkaan edes muista koska sitä on tullut viimeksi maistettua. Suolaisuutta ei ole erityisesti esillä. Monta kertaa on tätä olutta tullut Alkon hyllyllä vastaan, joku aika sitten houkutus oli tarpeeksi suuri ostoksen tekoon, nyt sitten jääkaapissa sama kunnioitettavan etiketin hokukutus oli vihdoin tarpeeksi suuri. Kunnioitus oli ihan aiheellista. 330 ml, 6 %, 4/5

Bevog Kramah India Pale Ale

Sumuisen oranssi olut valui lasiin todella miedon korkin sihautuksen jälkeen. Hento vaahto paljasti mauksi hedelmää, mangoa kertoo internet, lisäisin persikan ja greipin. Ensimmäinen hörppy kyllä oli todella mauttoman oloinen. Ajattelin että nyt on kyllä itävaltalaiset hutaisseet ohi. En edes toista hörppyä viitsinyt ottaa, sitten vaan maku kehittyi jotenkin suussa ja ihan kelpo IPAahan tämä on. Hedelmien ja rusinoiden alta potkaisee humalakenkä. Etiketissä on joku örkki. Koska etiketti on tarra niin liimasinpas etiketin läppärin kanteen toisen Bevog-etiketin viereen. Panimon oluet voi laittaa seurantaan. Toinen Kramah kyllä uppoaisi varmasti.  70 IBU, 0,33 l, 7 %, 4/5

Evil Twin Falco IPA

Olut nautittiin helsinkiläisen illan huminassa Bier Bier -ravintolan tyylikkäässä ilmapiirissä, mahtavan katon alla. Tanskalais-amerikkalainen olut on paikan tyyliin sopiva hienostunut kuiva IPA. Himmeän keltainen IPA Erottajan iltavilinää tiiraillessa maistuu kireältä, röyhtäys on vähän liian pinkeä. Arvostelu vähän kuivuu suuhun. 0,33 l, 7 %, 3/5

Founder's Porter

Saunomista on riittänyt taas, nyt saunan päälle vähän tummempaa olutta. Musta amerikkalainen Porter tuntuu kuivalta, mutta makua on silti mukavasti. Maku täyttää lopuksi suun ja posket, mutta pientä pisteliästä katkeruutta väijyy taustalla. Saunakin lämmittää, mutta kyllä tämä Founderskin mukavasti laittaa poskiin punaa. Olut paranee koko ajan pohjan lähestyessä, kitkeryys ja kuivuus ovatkin hyviä asioita. Maku hönkäilee kurkusta lämpimänä höyrynä. Olut on niin kuin sitä herkkukaupan liian tummaa suklaata, jossa onkin chiliä, vähän kitkerää mutta mielellään ottaa vielä toisenkin palan. 355 ml, 6,5%, 5/5

La Pirata La Tremenda

Barcelonalainen Imperial IPA sammuttaa janon hellepäivän hikoilussa. IBU 120 kertoo jotain, makeaa, vähän sahtimaisuutta, humalaa on reilusti, voimakas jälkimaku, ei sentään polttele, mutta jää koko suuhun. Janojuomaksi ei ehkä ole paras, koska makuun jää koukkuun.  En tiedä viittaavatko etiketin psykedeelisen väriset elefantti jotenkin siihen. 33 cl, 8,5%, 5/5

Dubults IPA

Bambalyne pubin testaus osa 2 aloitettiin liettualaisella Dubults IPA -oluelle. IBU on etiketin mukaan 72. Mukavan maukasta ja humalaista, pientä sameutta löytyy kuparisessa oluessa. Vaahto jättää pitsin lasin reunaan kadotessaaan. Maku täyttää suun jälkikäteenkin, pientä kuivuutta, ei liikaa katkeroa vaan sopivasti. Tasalukuolut lipsahti taas ohi ilman herkistelyä, tämä olisi siihen tehtävään ollut sopiva. Nyt on yli 300 olutta blogitettu, joten tällä ipalla juhlistetaan nyt sitä.

0,5l, 7,2%, 5/5

Teerenpeli Mokkamatti

Käsityöläisolueiden tummenpaa olutta nautittiin jälkiruoaksi. Kahvistout lukee etiketissä ja se lupaus pitää. Lahtelaista. Vähän parempaa kylläkin. Hyvää stouttia, jossa on sopiva makeus, väriltään mustaa, mukavaa siemaista aina pikku suullinen tai siis lähinnä kielenkärjellinen kerrallaan, makua riittää pienestäkin määrästä täyttämää koko suun. Täyteläinen jälkimaku kruunaa oluen. 33 cl, 7,0%, 5/5

Guinness

Paluu perusasioihin onnistuu Guinnessilla. Mielikuvat on kyllä tästä irlantilaisesta stoutista niin vahvat, mutta mustan oluen pehmeys kyllä osuu niihin täydellisesti. Kahvi kermalla tulee mieleen, erityisesti tiiviistä vaahdosta. Tumma olut jota tekee mieli ottaa toinenkin, jälkimaku on sopiva: pehmeä. Vähän hävettää sanoa että jotenkin hiukan vetinen, mutta on silti tasapainoinen ja halutessaan tämä saa maistumaan suussaan paksulta, sopivan makealta, silti persoonalliseksi sopivaksi lauantai-iltapäiväolueksi Heminwayssa. 

0,5l, n 4,5%, 5/5

Hibernation Ale

Lepotila-olut on alt-tyyppinen denveriläisolut. Onko näissä alt-oluissa aina joku tietokonevinkki, kuten oli ctrl-alt-deletessäkin? Tämä tuoksuu makealta, ja maussa on lakritsaa ja kaakaota, eräänlainen Sukulaku-olut, no ei tämä kyllä ole niin makeaa. Aika vahvaa pitää nautiskella, jotenkin kyllä sana esanssi tulee mieleen, voiko tämä nyt olla ihan oikeaa olutta? Makuja on paljon, suu ei pysty erittelemään kaikkia, onko vähän liikaakin makuja. Lämmittää mukavasti, kyllä tämän avulla pääsee lepotilaan. Sanotaan nyt että tyylikkäästä etiketistä yksi pluspiste. 335 ml, 8,7%,5/5

Black Tokyo Horizon

Olut on nauttimista varten. Brew Dogin Mikkellerin ja Nogne-Øn kanssa paneman yhteistyön tuloksena on syntynyt mysteerinen imperial stout. Makea ja tumma siirappinen liemi täyttää suun, nielun ja vatsan jättäen poskiin tiiviin maun. Ihan heti perään ei voi kulauttaa toista annosta, hörppyväli lähenee viskiä. Tämä on tummien oluiden kuningas. Tai siis onkohan tämä nyt enää olutta ollenkaan? 330 ml, 15,2%, 5/5