Vaaleanpunainen ja samea tartolainen sour vaahtosi vain hetken. Tuoksu on marjainen ja puinenkin. Maku on puolukkainen ja kirpeä. Yllättävän helppo juoda, vaikka todella komea väri antaa vähän erilaista odotusta. Hapanta, kuusenkerkkä ei ole ainakaan liian voimakasta, puolukka ei erityisesti maistu muuten kuin maksalaatikon kanssa. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Kesäisen olutreissun päätepysäkiltä Naantalista, paikallisesta Mallasseppien panimokaupasta nappasin erikoisemman oluen. Olisiko olut Käärijän kunniaksi pantu. Lasissa olut on kuultavaa keltaista, eikä sitä saa kuohuamaan. Tuoksussa on nimenmukaista olemusta, kookosta, ananasta ja jotain vaniljamaisuutta. Maku on kyllä selkeä Piña Colada. Onko se nyt ihan ok oluessa, varmasti jakaa mielipiteitä, itsekin pitää vähän ihmetellä että onko tämä ok. Ehkä mieluummin joisin drinkit drinkkeinä ja oluen oluena, mutta ei tätä nyt ihan alimpaan hornaan voi tuomita. Mukavasti on hapanta, kirpeyttä, hedelmiä, kookosta ja makeutta sekoitettu. 330 ml, 5,0 ml, 4/5
Omnipollos Hatissa piti maistaa paikan erikoisuutta, hapanolutta jonka vaahtona toimii sorbetti. Näkymä on komea, olut on syvää rubiininpunaista ja vaahto tai sorbetti on tiukkaa pinkkiä marjapuuroa ja jäistä. Maku on hapan ja vadelmainen, kai tässä on mukana myös karviasta. Kokonaisuus on mehumainen, ulkonäkö on tässä parasta, on kuitenkin erikoinen olut. 30 cl, 6 %, 3/5
Punaista vähän ruskeaan taipuvaa olutta kaatui heikosti kuohuten Alkosta ostetusta tölkillisestä lasiin. Tuoksu on makeaa mangoa tai kai se on oikeasti passionhedelmää, mutta aika houkuttelevan oloinen on tuoksu. Makua voisi kai sanoa sekavaksi, ensin on hedelmäistä pehmeyttä, sitten maku kääntyy happamaksi, loppuun pieni kypsän hedelmän henkäys. Lopulta maku jotenkin vaan katoaa, jättäen hapanta tunnelmaa. Tavallaan hieno polku, ensin passionia, sitten sitruunaa ja vähän happamuutta, mutta jotenkin jää uhkaavien sääennusteiden varjoon. 330 ml, 7 %, 3/5
Komea pakkaus sisälsi shamppanjakorkillisen ison pullollisen tallinnalaista stouttia. Väri on lähellä mustaa, pienellä punaisen kajolla, vaahto on kermainen ja tiivis. Tuoksu on makeaa mallasta ja metsäistä mustikkaa. Ensihörppy tuntuu ohuelta ja erikoiselta, ensitunnelamana on jotenkin yllättävä happamuus. Taustalla luikertelee vaahterasiirapin makeus ja mustikka. Olut on täydellinen eri makujen harmonia tai aivan kamala sekamelska, miten sen nyt ottaa. Stoutiksi tätä on vaikea tunnistaa, liian moniulotteista, paahteisuutta on kyllä. 0,75 l, 6 %, 3/5
Virolainen mansikka-gose on haalean vaalean keltaisenvaaleanpunaista. Vaahtoa oli vähän. Tuoksuu sekavasti hedelmäiseltä, olisiko se sitten mansikkaa. Ensihörpyllä tunnistaa kyllä mansikan, mutta samalla tunnistaa myös vetisyyttä. Happamuus on kevyttä, suolaisuuttakin on heikosti. Vähän jää sekava tunnelma koko oluesta. 330 ml, 4,7 %, 2/5
Joulukalenterin jäämistöä on vielä olutkellarissa, sieltä tämä kirsikka-ale löysi itsensä lasista. Lasissa olut on haalean puolukkamehun kaltaista, kirsikkamehusta ei taida olla erityistä kokemusta. Vaahdosta sen verran että se katosi. Tuoksu on makeuteen viittaava. Maku on aika ohut, mutta marjainen ja hiilihappoinen. Etiketissä sanotaan että sour, mutta happamuutta ei ole oikein. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Tartolainen matkamuisto-sour on väriltään vaaleaa oranssia, melkein kirkasta. Valkea vaahto muistuttaa sitruunasoodasta ainakin ääneltään. Tuoksu on sitruunasta. Maku on sitruunaista, suutuntuma on tuttua sitruunalimonadia. Maltaisuus on taustalla tai onko sitä oikeastaan ollenkaan. Sokkotestissä en kyllä tunnistaisi olueksi. I-olueksi kyllä ihan mukavasti makua. Janojuomana hellekeleillä toimisi varmasti. 0,33 l, 3,5 %, 4/5
Käblikun taproom-pizzeriassa maistelin aperatiiviksi happamampaa ipaa. Väri on hailakan keltainen, melkein vetistä. Vaahto käväisi vain. Tuoksussa on persikkaa, greippiä ja sitruunaa. Maku on raikkaan hapan. Hörppiessä maku vähän ohenee, humalat tuntuvat jälkimaussa. Etiketin hiekkarannalla lekotteleva auringonottaja antaa ymmärtää missä tämä pitäisi juoda. IBU 40, 440 ml, 3,5 %, 4/5
Viikin matkamuisto on väriltään tummaa oranssia, vähän niin kuin entisaikojen appelsiinimehutiivistettä. Tuoksu on hapanta omena, maku on samaa. Happamuus on soveliasta. Kardemummaa ja kanelia löytyy omenien alta, niin kuin etiketti vähän vihjasikin. Hapanta ja kirpeää, silti jotenkin oudon helppoa ja raikastuttavaa. Ollessani panimolla matkamuistoja valitsemassa, satunnainen oluttietäjä ehdotti että tätä kannattaa ottaa, on sen verran outoa. Oikeassa oli. 330 ml, 8 %, 5/5
Reippaasti kuplii lasissa vähän jopa vihreään taittuva helsinkiläinen souri. Tuoksuu hedelmiltä, erityisesti sitruunalta, eli happamuutta on ilmassa. Vaahto katoaa heti. Suussa olut tuntuu raikkaalta kuplinnalta. Maku on sitruunainen, sellaista jaskajokusen sitruunamehukaupan tuotteelta. Tällainen etkot-olut ei jatkot-olut, makeus rauhoittaa happamuutta. Tuoksussa hörppiessä löytyy jotain puumaisuutta, maussa ei niinkään. 440 ml, 5,5 %, 4/5
Kuultavaa oranssia olutta löytyy norjalaisesta tölillisestä, jonka ostin Alkosta. Tuoksusta tulee mieleen vanhojen aikojen hedelmäsuklaa. Maku on erikoinen, onneksi nimestä voi päätellä että kyllä tässä raparperi ja vanilja maistuu. Tuoksu voimistuu hörppiessä täydentäen erikoisoluen erikoisuuden. Suolaisuus hiipii sopivasti täydentäen kokonaisuutta, pikkuhiljaa tästä alkaa pitää. 330 ml, 3,5 %, 4/5
Naantalilainen candy sour on vaaleanpunaisen oranssia, lähes vaahtoamatonta. Tuoksuu vadelmaiselta ja mustaherukalle. Maku on kirpeää, hapanta ja poreilevaa sitruunaa. Sitten lopuksi ilmestyy lakritsia jälkimakuun. Makeus ja happamuus kilpailevat makuhallinnasta, lopputulos on miellyttävä tasapeli. Onhan tämä erikoinen olut ja erikoinen makuyhdistelmä, pahaa tai tosi hyvää. 33 cl, 5,3 %, 4/5
Tartolainen sour on vaaleaa rubiibininpunaista, vaahto on pikainen. Tuoksuu vaniljalta ja punaiselta marjalta, joka paljastuu etiketistä karpaloksi. Maistuu karpalolta ja sitten vaniljalta, mukavaa happamuutta, ehkä vähän Granny Smithiä. Yksi tölkillinen on riittävästi. 0,33 l, 6,0 %, 3/5
Kaupasta nappasin kotimaista souria, jonka maistelin saunomisen jälkeen. Juhlajuoma on läpinäkymätöntä oranssia lientä, joka ei vaahtoa. Tuoksussa on voimakkaasti persikkaa. Maku on persikkainen ja makea mutta myös hapan. Mehumaisen makea tunnelma katkeaa sitruunan potkaisuun. Onnistunut sekoilu taas CoolHeadilta. 330 ml, 5 %, 4/5
Alko Arkadian myymälästä ostin kauan sitten matkamuiston Helsingistä ja se oli sitten belgialaista souria tai hapanolutta vuodelta 2016. Väritys on tummanruskeaa, pienellä punerruksella. Vaahto on nopea pieni pyrähdys. Tuoksussa on mallasta ja marjoja. Maku on todella lähellä punaviiniä. Ei kovin hapanta, muttei ole makeatakaan, hyvä tasapaino on löytynyt. No toisaalta voisi sanoa että kotiviinifiiliksiä tulee esille, sellaista omenaviiniä. Maku on kuitenkin voimakas, jopa intensiivinen, hedelmiä ja mausteita, jälkimaku on maun kaltainen. Ei tämä ole pahaa, mutta vaatii ehkä liikaa aivojen asettelua että hyväähän tämä on. Parasta ennen päiväys olisi ollut 10/2026, ehkä olisi pitänyt jättää vielä kypsymään. 330 ml, 8 %, 4/5
Loppiaisen lenkkeilyn palautusjuoma oli paksulta oranssilta vaikuttavaa souria. Tuoksu vihjailee hedelmiin, sitruunaan ja kypsään luumuun. Nimessä oleva jälkiruoka on sotkettu mukaan makuun. On tämä mieluummin makeaa kuin hapanta, mutta ei kuitenkaan kumpaakaan, sitruunaisuus on sellaista miellyttävää. Tuoksun ja maun päällä leijailee sellainen vanilja tai Crème Brûlée, en oikein tiedä mitä se on ja onko se hyvä vai paha. Kokonaisuus pysyy miellyttävänä. 33 cl, 6 %, 4/5
Jääkaapista löytyi erikoinen sitruunalakritsa-hapanolut. Olut on samean sitruunamehunväristä, vaahto on iso, valkoinen tiivis ja kestävä komistus. Tuoksussa on jotain marjaisuutta karviasta ja raparperia tai ehkä sitruunaa ja lakritsaa. Maku on alkuun sitruunainen, ei ollenkaan ainakaan liian hapan, ehkä jopa makea. Sitten jopa maagisesti maku kääntyy lakritsaan. Pehmeä yhdistelmä on erikoinen, mutta sangen toimiva. 330 ml, 5 %, 5/5
Psykologi Saurin Yölinjalla radio-ohjelman kunniaksi pantu hapanoluttölkki aukeaa lähes ilman marsun aivastusta. Lasissa oluen väri on sameaa oranssia, vaahtoa ei synny. Tuoksu on aprikoosinen. Maku on hapan,lempeästi. Mehumaisuutta, hedelmät aprikoosi ja passion maistuvat. Ehkä tämä sopii paremmin yöradion kuunteluun tai juontamiseen kuin maanantai-illan olueksi. 330 ml, 4,3 %, 2/5
Helsinginreissun varma aloittaja on TommyKnockers ja sen hanasta valui lasiin erikoista souria. Tuoksu on hedelmäinen, raparperinen. Väri on paksun keltaista, parempaa appelsiinimehua ja vaahto on ohut valkoinen. Mango maistuu vähän, guavaa en tunnista, ananas tuntuu pienenä kirpeytenä. Sitten vielä on homman erikoisuus eli salmiakki ja lakritsi, ne maistuvat hedelmäisyyden päällä aika tyylikkäänä, aika mietona. Hyvää on, sopivan hapanta. 0,33 l, 5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
