Olvi Oceanic NEIPA

Olvin maistiaislähetyksen olut palkitsi pihatalkoiden uurastajaa. Väri on vaaleankeltainen ja vaahto tiukahkoa valkoisuutta. Tuoksussa on vapputunnelmaa, simaa ja sitruunaa. Maistuu alkuun miellyttävän humalaiselle. Sitruunaa, vähän greippiä, jotenkin tunnelmassa on tuoreutta ja raikkautta. Mukana tulleessa esitteessä sanotaan että humalina ovat uusiseelantilaiset superdelic, motueka ja nectaron. Onhan kokonaisuus mukavan pehmeä, raikas ja helppo. Lempeä jälkimaku muuntuu vähitellen rapsakaksi. Kyllähän nämä Olvin isot uudet tölkit on poikkeuksetta aika hyviä. 0,5 l, 6,0 %, 4/5

Bujska Pivovara San Servolo APA

Rovinjin majoituspaikan terassilla rauhoituin ja maistelin Konzumista ostamani kroatialaisen meripihkan värisen apan. Tuoksuu makeilta ja kypsiltä hedelmiltä. Valkoinen  vaahto katoaa nopeasti. Vähän simamaista, mutta maku on jotenkin ohut, hiilihappoisuuttako se on. Maussa on sitruunaa ja männynneulasia, olut paranee hörppiessä. Ei ole ainakaan liian makeaa. 0,33 l, 6 %, 4/5

Poppels DIPA

Kaaren Alkossa käydessäni hyllyllä huomasin lähes vitsiltä vaikuttavan ruotsalaisen oluen nimen. Pullollisessa oli sitten tupla-ipaa, joka oli syvän oranssia ja sen vaahto oli nopeaa valkoisuutta. Nautiskelin oluen takaterassilla, kun olin ensimmäisen kerran tänä kesänä leikannut nurmikkoa. Jonseredilaisen dipan tuoksu on sitruunaista tai oikeastaan simamaista. Maku on tuhdisti katkeroa ja hedelmiä, melkein hedelmäkeittoa jopa, katkeruus oikeastaan katoaa. Hiilihappoakin on reippaasti. Ei tämä ole mikään vitsi, vaan panimo ihan tämän perusteella laitetaan seurantaan. 330 ml, 8 %, 5/5 

Pernau Mõru Rõõm

Pärnulaisen mikropanimon west coast ipa kuohuaa valtavasti valkoisella vaahdolla. Olut on likaisen ruskeaa. Tuoksuu makealta simalta. Maussa on reilusti humalia. Hiilihapot kutittelevat nielua jälkimaussa. Humalaisuus kuivattaa suuta, jälkimausta pitää kyllä nauttia ennen seuraavaa hörppyä. Täyttävää. Onhan tämä kitkerää iloa. 97 IBU, Pullollinen, 8,7 %, 5/5

Peninuki Meevein White Wine BA

Tarton Aparaaditehtaalla on Peninuki-tislaamo, jonka päätuote taitaa olla gini. Oluttakin taitaa syntyä, ainakin ostin Gambrinus-olutkaupasta vähän oluelta vaikuttavaa juomaa. Väri on sahti ja vaahtoa ei synny, eikä avatessa kuulu edes sihahdusta.  Tuoksu on nimenmukaisesti hunajaa. Maku on aika outo, makeaa valkoviiniä, mallasvivahteella, vähän hapantunutta hedelmäsalaattia. Alkoholi lämmittää. Olutkaupasta ostettua, vaikka ei tämä nyt ole ihan perusolutta, enemmän valkoviinillä terästettyä simaa. 330 ml, 14,5 %  2/5

Panimoyhtiö X India Pale Ale

Alkosta nappasin jyväskyläläisen IPAn. Olut on ohuen näköistä vaaleanruskeaa ja vaimeasti kuohuvaa. Tuoksuu simalle ja sitruunalle. Maku on alkuun kuivan tuhkainen. Humalaisuus on aika suoraa tai jopa raakaa. Jälkimaku toistaa alkumakua. 330 ml, 5,6 %, 3/5

Beer Hunters Mufloni CCCC NEIPA

Neipa on sameahkoa keltaista, vaahto valkoista. Tuoksuu sitruksilta, hedelmiltä ja humalilta. Takaterassille paistaa aurinko. Lähtökohta on siis hyvä. Maku on syvä, kirpeä humala, hiilihapot, appelsiini, sitruuna, greippi, mallas tasapainottelevat mukavasti. Jälkimaku on lyhyt, hiilihappoinen sima. Humalina etiketin mukaan ovat citra, comet, chinook ja cascade, miellyttävää helppoa. IBU 35, EBC 12, 440 ml, 6,0 %, 4/5 

Põhjala Cellar Series Belle Bulle Imperial Gose

Perjantaipullollinen oli erikoisempaa hapanolutta. Sitä on kypsytetty samppanja- ja sauternes-tynnyreissä. Väri on punertava, se lienee peräisin punaherukasta. Kuohua ei ole. Tuoksu on punaherukkaa ja makeaa valkoviiniä. Maku on hapanta mummonmehua, joka on aika makeaa oikeasti tai jotain terveysshottia yhdistettynä simaan. 330 ml, 8 %, 3/5

 

Olvi Daring Daughter West Coast Lager

Etätyöläistä piristi viime viikolla ovikellon sointi ja vielä kun oven takana oli ”postipate” toimittamassa lähetystä Olvilta, niin ihan hymyilytti. Iisalmelainen lager on kirkasta, vähän simamaista sameutta on kuitenkin, vaahto on nopeahko valkoinen huttu.  Tuoksussa on sitten simamaista sitruunaa. Maku on raikas, pirteä, sitruunainen. Humalina vieraammat Astra, Calypso ja Loral tuntuvat maussa riittävästi, silti niin pehmeästi. Maku on täyteläinen ja silti kevyt. Onpahan keväinen olut, varmasti kesäinenkin. Tuskin tätä voi ohittaa kaupan hyllyltä ilman että kippaa tölkillisen ostoskärryyn. 12 EBC, 38 EBU, 0,5 l, 5,5 %, 4/5 

 

Einstök Icelandic Arctic Pale Ale

Maapallokokkauksen ruokana olisi tänään färsaarelaisia herkkuja, joten juomaksi piti sitten yrittää jotain sopivaa. Lähimmäksi arpoontui islantilainen pale ale. Olut on mahonkista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on simamainen ja maltainen. Maku on humalainen ja voimakas. Mallasta ja sitruunaa sekä maanläheisiä yrttejä löytyy, orastavaa viikinkileirien tunkkaisuutta, mutta se pysyy sopivana taustasaagana. Sopiva katkeruus antaa luvan kostuttaa suuta uudemman kerran toistuvasti. 0,33 l, 5,6 %, 4/5

Ayinger Urweisse

Saksalainen vehnäolut on jäänyt varmaankin etikettisuunnittelun takia aina Alkon hyllyyn, Arts & Letters 80-luvun lopusta tulee kuvavalikoimineen mieleen. Baijerilainen olut itsessään on samean vaalean ruskeaa, värinä oikeastaan sima. Vaahto on mukava, liian nopea kerrostuma vaaleaa hattaraa. Tuoksu taittuu hippusen makean ja hedelmäisen puolelle, vähän sprii-keittimen tuoksua leijuu jostain taustalta. Maku on vehnää, hitusen hiivaa ja vähän banaania. Jälkimaku on yllättävän voimakas, miellyttävän maltainen. Kokonaisuus on sellainen keskitien kulkija, mutta lopputulos on miellyttävä, etikettiään selkeästi parempi. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Lyme Bay Winery Traditional Mead

Joululahjaksi sain Alkon oluthyllyltä löytyneen ison brittiläisen simapullollisen. Väri on vaaleanruskea, kirkas. Vaahtoa ei synny. Tuoksun kuvaamiseen riittää sana hunaja. Maku on vahvan makea ja hunajainen. Makeus alkaa vähän tahmauttamaan nielua. Taustalla tuntuu alkoholi, sen voimakkuus tehostuu  Ei koko pullollista oikein jaksa, pienempikin lasillinen kyllä riittää. Kyllähän tämä alkaa lämmittää, tuoksu on voimakas lasillisen loppuun saakka.75 cl, 14,5 %, 2/5

Le Coq Blanche Belgian Style Beer

Tartossa A Le Coqin -panimon turistimyymälästä ostin lohdutukseksi edes pari olutta, kun panimokierros olikin vain torstaisin. Pikkupullollinen witbieriä tuoksui avattuna simalta. Väri on sameaa oranssia, ei keltaista. Vaahtoa ei ole. Maku on aika vetinen. Missä se maku oikein on. Mausteista ja appelsiininkuoresta kertoo etiketti, mutta ne ovat kyllä vaikeasti ainakin aluksi maustettavissa. Makeaksi voisi kutsua, on tässä vähän sitruunaakin. Best before näyttää olevan viikon päästä, heinäkuun loppupuolella ostin tämän. 0,25 l, 5,8 %, 2/5

Raudonų Plytų Bocmano Ūsai Amerikietiškas IPA

Liettua Klaipedassa pantua amerikan IPAa kaatui lasiin perjantain kunniaksi. Olut on tumman oranssia ja tuoksuu hedelmäiseltä ja sokeriselta. Maku on hedelmäinen, sitruunaa, hapantahan tämä oikeastaan on. Uutta huikkaa ottaessa kyllä mallasta on reilusti, no makuja on paljon, ja ovathan osaset hienosti tasapainossa. Toisaalta makujen harmoniaan ei oikein pääse mukaan, on niin paljon maisteltavaa. Vähän simafiilis tulee mieleen. 22 EBC, 45 BU, 330 ml, 6,0 %, 3/5

Pyynikin Winter Lager Hento Savulager

Pyynikin sponsorilaatikon kolmas olut oli lumisateeseen suunniteltu savulager. Olut on väriltään simanväristä eli aika vaaleaa ja sameaa. Vaahto kuohuu nopeasti loppuun. Tuoksussa on vähän savua. Maku on luvatun hennosti savuinen, vähän hiivaa pyörii joukossa. Hiilihappoja tuntuu aluksi olevan reilusti, vähitellen huomaa että eihän niitä hiilihappoja olekaan. Hiivan sivumaku ja hento savuisuus johdattelee jonnekin kevyt-Schenkerlan ja laimean kotikaljan välimaastooon, väri vähän on mielikuvan kanssa pahasti ristiriidassa. Olut on ohutta lopulta, jotenkin sekavaa. Täytynee ostaa tölkillinen ja tehdä vielä tarkempaa tuttavuutta. 50 cl, 5,0 %, 3/5

Lietuviškas Midus

Maailman vanhimmaksi alkoholijuomaksi tituleerattu juoma löytyi Kaunasin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekan oluthyllyltä. Eihän tämä nyt olutta ole, mutta pullollinen.fi ei ole niin tarkkana vuoden viimeisenä päivänä. Olut, no ei ole olutta, vaan liettualainen hunajaviini on yllättävän kirkasta. Vaahtoa ei ole. Hunajaviiniä kutsutaan kait Suomessa simaksi, ja oma käsitys simasta olisi sellainen vähän samea, tämä taas näyttää jotenkin teollisen kirkkaalta. Maku on hunajainen, makea, kukkainen ja aika voimakas omalla tavallaan. Ainesosissa mainitaan karpalomehu ja katajanmarjat, niiden hapokkuutta ei mausta löydy, ei myöskään hiilihappoa yhtään. Humala olisi kiva yllätys. Lopussa sana viini alkaa tuntumaan enemmän sopivalta, joku hapokkuus siellä on kuitenkin.  0,33 l, 6 %, 2/5

Mikkeller Chill Pils

Mikkeler on lorauttanut yuzu-mehua pilsneriinsä. Tuoksu on voimakkaan simamaista, väri on kultaisen vaaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti, se katoaa pitsiksi lasin reunoille. Maku on reippaan sitruksinen aluksi, sitten taustalta paljastuu hyvä pilsneri mukavine humalineen. Pehmeys kohtaa terävyyden ja pehmeys vie voiton. Kun valitsin oluen olutkellarista, niin toiveikkaana ajattelin että yuzu olisi joku chililajike ja oluen nimen Chill viittaisi jotenkin chiliin. Sitkeästi kuvittelen että joku tässä maistuisi chilille ja kun oikein puristan mielikuvistani, niin ihan jälkimaun viimeisellä hetkellä juuri ennen seuraa huikkaa tunnen chiliä suussani. Kaikkea se mielikuvitus teettää. 330 ml, 5 %, 4/5

Pyynikin Nordic Lager

Lidlin hyllystä bongasin Pyynikin panimon lagerin, kyllähän se oli testattava. Tuoksu on simamainen. Väri on vähän samea oranssi. Maku on myös simamainen. Makeus yhdistyy lievään hedelmäisyyteen, yhdistelmä on jotenkin raskas. Lopuksi kielen päälle hiipii vähän metallia. Ehkä tämä jossain Lapin erämaamökillä olisi sopivaa, kaupunkiolosuhteissa tuntuuu vähän turhan sekavalta ja lageriksi raskaalta. 50 cl, 5,0 %, 2/5 

NanoPruul Pelgulinna Õlu American Blonde Ale

Tallinnalaisen nanopanimon kuparinen olut kerää valkoista vaahtoa reilusti päälleen. Microbreweryistä on ollut juttua ja kait se tarkoittaa pienpanimoa, mutta itseltäni on mennyt vähän ohi että mikä on nanopanimo, varmaan kyse on todella pienestä panimosta. Pelgulinna on taas tallinnalainen kaupunginosa, Telliskiven ja Kalamajan vieressä, lieneekö seuraava in-juttu Tallinnassa. Olut tuoksuu sitruunalta. Maku on samanlainen. Sitruuna ei maistu Spriteltä vaan sitruunaiselta. Hiilihappo on sopiva sitruunalle, happamuus jää muhimaan nieluun. Hiilihapotettu sima ponnahtaa mieleen lopussa. Mukavaa nautiskelua tästä kyllä saa. Taisin ostaa tämän oluen Tarton Õllepood nr 1:stä vai olikohan tämä SIPistä. IBU 27, 330 ml, 4,7 %, 4/5

Stadin Panimo Red Wheat Ale

Kirjahyllyn järjestelyn jälkeen oli taas hyvä syy palkita itsensä oluella. Jääkaapissa oli kylmä Stadin panimon punainen vehnäolut. Olut on kauniin ruosteenpunaista ja vaahto on täyteläinen ja kestävä. Tuoksussa on makeutta, vähän simaakin. Maku on täyteläinen, makean mallaksen ja sitrunaisen humalan tasapainoa hakeva. Vähän liika hiilihappo poreilee suussa. Ei heti uskoisi että kyseessä on perinteisen vanhan maitokaupparajan alla oleva olut, sen verran vahvalta tuntuu. 0,33 l, 4,5 %, 4/5