Pühaste Beetbox

Tartosta ostetun pullollisen etiketissä sanotaan, että gosessa on mausteena punajuurta, kvitteniä ja merisuolaa. Kvitteni on vähän päärynänkaltainen hedelmä, jota en ole tainnut koskaan edes nähdä.  En tiedä miksi edes ostin tämän, kun olen päättänyt mielessäni että punajuurta ei saa olueeseen sekoittaa. Olut on vähän likaisen rubiinin väristä, pelottavan punajuurimaista. Tuoksussa on limonadia. Maku on ok, ei olekaan punajuuren etikkalientä yhtään. Merisuola sipaisee hörpyn jälkeen mukavaa jyrkkyyttä jälkimakuun. Happamuus on miellyttävää. Parasta punajuuriolutta, jota olen juonut. En löydä punajuuren makua, vaan kvitteni antaa sitruunaista makua mukavasti. Vähän ohutta, mutta paksuus varmaan lisäsi punajuuren makua. IBU 7, 0,33 l, 5,2 %, 4/5

Panimo Hiisi Ruisperkele Rukiinen Extra IPA

Isänpäiväolut odotteli juomista ja työviikon kahden päivän Microsoft-pilvipläjäys vaati perkeleellisesti olutta. RuisIPA on vähän samea oranssi, mukava vaahto kestää. Tuoksu on purukumimaisen hedelmäinen. Maussa on sitten hedelmiä ja havuja vahvalla mallasperustalla. Oudon helppo tätä humalapommia juoda, olisiko ruis joka makeuttaa. Mukavasti humalat, makeus ja vahvuus sekoittuvat helpostijuotavaksi nautinnoksi. Toinen pullollinen kyllä menisi, jotta pisteytyksen saisi kohdilleen, no onhan se yhdenkin jälkeen. 330 ml, 8,5 %, 5/5

To Øl Baltic Frontier

Katajan- ja tyrninmarjat maustavat Skandinavian ja Balttian olutskenen kunnianosoituksena pannussa tanskalaisessa IPAssa. Tuoksu on havuinen, maku on tymäkkä ja vahvan humalainen, tyrni sekoittaa makunystyröitä. Vahvuus tuntuu ja maku on äärirajoja hakeva. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, niin tämänkin hiukkasia sisältävän samean oluen arvioinnissa ovat 1 ja 5. Pakko kuitenkin aina pienellä uudella huikalla varmistaa maku, jano ei lähde siis. 33 cl, 6,5 %, 5/5