Collective Arts Ransack the Universe IPA

Kanadalainen taide-etikettiolut on oranssia ja lasin yläosaan muodostuu samettinen tiivis valkoinen vaahto. Tuoksussa on makeampaa IPAa, humalia ja hedelmiä. Maku on puhdas, sitruuna ei ole kirpeää vaan trooppista makeutta on mukana. Jälkimaku on sopivan rapsakka. Tätä olutta voi kyllä suositella. Pitäisiköhän napsauttaa toinenkin auki, sehän voi olla ihan eri makuista, voisi varmistaa vaaan. Ostin tämän Sellon Alkosta, kun olin pojan muuttotalkoissa, käykää hakemassa. Ja onhan toi etiketti ihan huippu, ainakin kaksi erilaista oli tarjolla, ehkä enemmänkin. Kerää koko sarja. 473 ml, 6,8 %, 5/5

Mikkeller Stedsegrøn Hazy Session IPA

Sameakin olut voi olla kirkasta, kun se on tarpeeksi kultaista. Valkoinen vaahto pitsiytyy lasiin hienosti. Tuoksussa on hedelmiä ja vähän ylikypsyyttä. Oluen nautin palautusjuomana salibandyn ja saunan jälkeen, mukavasti uppoaa. Etiketissä Mikkellerin heput yrittävät maastoutua jostain syystä pensasaitaan, ei ainakaan oluen huonouden takia. Hiilihappo kuplituttaa suussa, maku on maistuvan kuivan hedelmäinen. Jälkimaku jää poskiin rapeana humalaisuutena. Pullon pohjalle jäi vähän hiivaa, kaadoin nekin mukaan lopuksi. Samaa makua sieltäkin tuli. Rapeaa ruohoa, mäntyä, kypsää sitrusta, hiilihappoa, niistä syntyy kelpo kokonaisuus. 330 ml, 3,5 %, 4/5, sarjassaan varmaankin paras.

Olvi American Brown Ale

Töistä kotiinpaluu yllätti positiivisesti, sillä kuriiri oli jättänyt oven eteen pienen ruskean laatikon, josta löytyi Olvin olutnäytteitä. Heitinkin Olvin 3-kirjaimisten oluiden sarjaan sopivan alen jääkaappiin ja nautiskelin sitä sitten iltapalaksi. Tölkin pienestä aukosta tulvii voimakas humalointi, lasiin kaadettaessa vaahto kertyy reippaasti ja vaahto onkin kaunista ja kestävää. Suutuntuma on pehmeä ja brittipubitunnelmainen. Maussa on pehmeää paahdetta ja pehmeys painaa hiilhappoisuuden todella alas, mallas on täyteläisenä mukana. Mukavasti humalat täydentävät maun ja katkeruus tasoittaa mukavasti maltaisuutta, tasapainoinen olut. Suklaata pitäisi myös olla maussa, ainakin Olvin sivuilla niin kerrotaan. Kyllähän tämä vahvistaa käsitystä siitä että Olvin värilliset tölkit muodostavat hienon sarjan. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5

Elixir Baladin

Italialaista olutta sain synttärilahjaksi, pullo löytyi Arkadian Alkosta, joka on kyllä käymisen arvoinen olutkauppa. Elixir on punaiseen taittuvaa olutta, pullo on pelottavasti viinipullon oloinen. Vaha suojaa korkkia, jonka avaamisen tarvitaan viinipullonavaaja. Sisällön kyllä tunnistaa ihan olueksi, kun juomaa kaataa lasiin. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on rusinaa, hiivaa ja vähän niinkuin omenaviiniä. Suussa tuntuu vähän ohuelta, mutta jälkimaku on vahva, alkoholimainen. Tölkistä juotuna olisi huonoa, mutta pullon tyylikkyys asettaa juoman eri katsantokantaan, koko pullollista ei ole tarkoitus vetää kerralla, pullollinen ei tällä kertaa kuitenkaan tingi tyylistään, kerran olen tainnut tinkiä (Ultrapres). Paranee lämmittyään, olut on kyllä arvosteltava vähän niinkuin omassa sarjassaan.  75 cl, 10 %, 4/5

Olvi IPA

Kaikki on valmiina, sponsori on toimittanut olutta, sauna on saunottu, tölkki on yksinkertaisen tyylikäs, oluen nimessä on omaa huumoria (Iisalmi), tuoksu on lupaavan katkera. Olvi on pannut parastaan maitokauppa-IPA-sarjassa. Maku on sopivan katkera, katajaista tylppyyttä kertyy kurkunpään. Vaahto on vähän ohut, mutta olut on mainio. Mukavan kokoinenkin vielä. 0,5 l, 4,7%, 4/5

Desperados Tequila

Pullollinen tequilalla maustettua olutta odotteli koko kesän sopivia helteitä. Tänään taisi olla lämpöä joku 15 astetta, joten se kai on sitten sopiva helle. Olut maistuu sitruunalta, lievästi esanssiselta. Tequilan makua en kyllä erota, mikä on ihan hyvä. Tequilan juomisessa tuttu suolakin puuttuu onneksi, mukana on siis paras kolmikosta suola, tequila ja sitruuna. Ihan hyvää, mutta toista ei jaksaisi. Meksikolaisvaikutteinen olut on tehty Hollannissa ja on hyvää omassa sarjassaan.  33 cl, 5,9%, 4/5

Laitilan Kukko Vehnä

Vehnäolut on mainio saunaolut, varsinkin tämä Laitilan vehnäolut. Helpostijuotava olut ei sisällä liikoja aromeja, perusvehnä, jossa ei ole liikaa makeutta, eikä hiivoja. Maku on lyhyt, mutta jää jotenkin kummittelemaan silti. Saunavehnäolut-luokassa pärjää, mitäs muita tuossa sarjassa nyt olikaan?Hiilihappoa on samean keltaisen kirkkauden joukossa sopivasti, pieni multaisuus väijyy taustalla. 50 cl, 4,7%, 4/5 Sattumalta tuli juotua peräkkäin kaksi Laitilan panimon, täysin ääripäiden, olutta: Mämmi ja Vehnä, olutta saa näköjään mistä vaan.

Victory ale (Batemans)

Etiketistä tuli mieleen Amiraali oluen Nelson ja Togo (oliko siinä joku kerää koko sarja idea?). Mutta tämän oluen etiketissä sanottiin että vahva ja pippurinen, Amiraali oli "tarkkojen" muistikuvieni mukaan makea, eli ei muita samankaltaisuuksia. 1/2 litran pullo ja 6% ja Alko sanoo muuten että hennon greippinen. Panimo on etiketin mukaan independent ja sen pubissa olisi 4500 eri pullollista oluita. Idea lomakohteeksi?Maku on täyteläinen ei liian tumma eikä liian vaalea, sanotaan että leveä ja 5/5.