Crew Republic Drunken Sailor India Pale Ale

Lufthansan lentokoneessa pääsin sitten blogittamaan saksalaista ipaa. Etiketin mukaan olut on valittu vuoden 2020 parhaaksi ipaksi. Väri on kuparinen ja vaahto on valkeaa. Tuoksussa on reippaasti mallasta ja hitusen hiivaa. Maku on makean maltainen ja vähän hedelmäinen. Humalia joutuu vähän odottelemaan, ne tulevat vähän jälkijunassa. Lopputulos sitten näiden  yhteensulautuma hiilihapoilla koristeltuna. Kokonaisuus paranee hörppiessä. 0,33 l, 6,4 %, 5/5

Falter Export Hell

Joulupukin lahjapaketin viimeinen olut on saksalaista lageria. Ajattelin että pienen kuumeilun jälkeen on syytä palata perusasioihin ja kyllä tällainen helles on omiaan siinä. Olut on todella kirkkaan kultaista jopa vähän pelottavan läpikuultavaa. Vaahto on valkoinen ja se kestää mukavasti pitkään. Tuoksu on maltainen, ei oikein sitä jaksanut sen enempää tuoksutella. Maku on maltaan makeutta. Etikettinsä mukaisesti vähän tylsä peruslager, mutta toimiihan tämä. Hiilihappoja on reippaasti enemmän kuin humalia, jälkimaussa on vähän hunajaa. 50 cl, 5,3 %, 3/5 

Weltenburger Kloster Pils

Jääkaapista löytyi baijerilainen pils. Olut on kirkasta, aivan vaaleankeltaista olutta, vaahto on pienikuplainen ja tiivis. Tuoksu on puhdas ja kevyen ruohoinen. Ensihörpyn jälkeen maku on ohut, mutta se täydentyy pian mukavalla humalan puraisulla ja raikkaalla kuplivalla maltaisuudella, kokonaisuus on puhdas ja yksinkertainen. Etiketissä on vuosiluku 1050, se herättää kunnioitusta. Eikä mikään panimo voi tietysti tehdä huonoa olutta tuhatta vuotta. 0,5 l, 4,9 %, 4/5

Weihenstephan Hefe Weissbier

Baijerilainen panimo on harjoitellut melkein 1000 vuotta oluen panemista ja ovat siinä kyllä oppineet paljon. Tarton Ülikoolin vieressä on saksalaistyyppinen ravintola jonka terassille aurinko paistoi houkuttelevasti, joten pitihän maistella vähän vehnäistä.  Väri on kultainen, vähän samea, vaahto on valkoinen tiivis ja kestävä suojakerros oluelle.  Tuoksussa on hedelmää ja vähän hiivaa. Maku tiivistää hedelmät banaaniksi ja hiivat vähän metallisiksi. Yksinkertainen ja kikkailematon venhän maku, hitusen makeutta ja kuivuutta. 0,5 l, 5,4 %, 5/5

Schneider Weisse Original Weissbier Tap 07

Baijerilaisen perhepanimon originaali hefe on melkein mahonkista. Vaahto on alkuun komea, mutta katoaa nopeasti. Tuoksussa on lupaavaa vehnää, pientä purukumia myös. Maku on oikein kunnon vehnäolutta, kuplintaa on vähän liikaa. Hiivat on taustalla vienoja. Jälkimaku on parasta tässä oluessa Kyllä tästä tulee sellainen pieni kaukokaipuu Saksanmaalle. 0,5 l, 5,4 %, 4/5

Ayinger Urweisse

Saksalainen vehnäolut on jäänyt varmaankin etikettisuunnittelun takia aina Alkon hyllyyn, Arts & Letters 80-luvun lopusta tulee kuvavalikoimineen mieleen. Baijerilainen olut itsessään on samean vaalean ruskeaa, värinä oikeastaan sima. Vaahto on mukava, liian nopea kerrostuma vaaleaa hattaraa. Tuoksu taittuu hippusen makean ja hedelmäisen puolelle, vähän sprii-keittimen tuoksua leijuu jostain taustalta. Maku on vehnää, hitusen hiivaa ja vähän banaania. Jälkimaku on yllättävän voimakas, miellyttävän maltainen. Kokonaisuus on sellainen keskitien kulkija, mutta lopputulos on miellyttävä, etikettiään selkeästi parempi. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Flensburger Weizen

Vanhemmat muistivat syntymäpäiviäni osuvalla lahjalla, kassillinen erikoisoluita osui ja uppoaa myöhemmin. Saksalainen vehnäolut on pakattu pikkuiseen patenttikorkilliseen pulloon. Korkki aukeaa nasevasti posahtaen. Lasissa olut tasaisen oranssia, vaahtoa on, mutta vähän. Tuoksussa on vienoa banaanisuutta, muitakin hedelmiä ja vähän makeahkoa mallasta. Maku on tuoksun kopio, hiilihappo ryydittää hiukan. Miellyttävää lievää makeutta, ei yhtään hiivaa, siten ehkä liian helppo, sellainen aloittelijan vehnäolut. 0,33 l, 5,1 %, 4/5

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Cape Brewing Co Mandarina Bavaria IPA

Eteläafrikkalaista olutta ei ole ennen tullut maisteltua. Alkosta nappasin joskus houkuttelevan oranssi-etikettisen IPAn. Etiketti kertoo että olut on Afrikan ensimmäinen saksalaistyyppinen IPA, ok. Olut on harvinaisen kirkkaan kuparista. Tuoksu on makea. Suussa olut huomauttaa että tässä on nyt sitten reippaasti hiilihappoja. Sitten makeutta, jotain toffeeta heiluu mielikuvissa ennen lopullista mandariini-iskua. Humala on tietysti sitrusväritteistä. Jälkimaussa on vielä vähän greippiä. Aluksi hiilihapot vähän häiritsevät, mutta lämmitessä ne tasaantuvat ja olut paranee, jotenkin bitterimäinen tunnelma.  44 cl, 6,5 %, 4/5

Weihenstephaner Festbier

Alkosta ostin oktoberfest-juomaksi vähän saksalaista vaaleaa olutta, juhlat oli sitten tänään saunan jälkeen. Weihenstephaner-panimo pullon kyljessä on vuosiluku 1040, vetää aika hiljaiseksi, kohta 1000 vuotta vanha yritys. Festbier ei kuitenkaan juhlista firman tuhatvuotisjuhlia (iässä joku 22 vuotta ei paljoa mielestäni vaikuta), vaan eiköhän tämä ole ihan oktoberfestejä varten pantua olutta. Olut on vaalea, ohut vaaahto jättää vain hentoa pitsiä. Tuoksu on maltainen. Maku on vähän laiha, helpostijuotava. Mallas tuntuu makeahkona, heikosti humalaa ja aavistus sitrusta. Puhdas on sopiva adjektiivi tähän. 0,5 l, 5,8 %, 3/5

Benediktie Hell Helles Lagerbier

Pojalta syntymäpäivälahjaksi sain saksalaista lageria. Tuoksu on makeisen maltainen, mutta jotenkin miellyttävä. Vaahto kasvaa valkoiseksi kerrokseksi kirkkaan oluen päälle. Ehkä sittenkin Oktoberfest voisi olla ok. Maku on makea ja erityisen pehmeä, olisikohan paras juomani helles. Oluessa ei ole mitään ylimääräistä.  Pullollisen poika on näköjään oppinut. Takaetiketissä on paljon outoja merkkejä, olisikohan thai-kirjoitusta, munkit varmaan nähneet Suomen ja Thaimaan samaksi markkina-alueeksi.  0,5 l, 5 %, 5/5

Lenny's Beers IPA W. / Herkules & Endeavour

Opin taas kerran että kunnon työkaluilla homma sujuu, katon maalaaminen onnistuu paljon helpommin pitkävartisella telalla verrattuna perinteiseen telaan. Sama pätee oluen juomiseenkin parempaa olutta on mukavampi juoda. Berliininreissun matkamuistopullo sisälsi sameaa ja kultaista olutta. Vaahtoa syntyi vähän. Tuoksu on makeahkoa mallasta. Maistamisen jälkeen tuoksuun liittyy myös sitruuna. Maku on kirpeää, kuivaa ja humalaista. Hiilihapot ovat teräviä vähän pistäviäkin. Humalat ovat saksalainen Herkules ja brittiläinen Endeavour, ihan osuva kombo. Katkeruutta tai jopa vähän happamuutta löytyy reippaasti. 0,33 l, 6,0 %, 4/5

Maku Brewing New Zealand Lager

Kännykkään kilahti päivällä viesti että R-kioskilla odotti paketti Maku Brewingilta, sepäs piristi kummasti siivouspäivää. Saunan jälkeen suhautin tarroitetun tölkin auki ja kaadoin samean keltaisen oluen lasiin, päälle muodostui tiivis vaahto.Tuoksu on maltainen, pientä umpeutuneisuutta on mukana, sitruunaa myös. Juodessa yllättää että kovasti kuplivan oluen hiilihappoisuus on vähäistä, helposti juotavaa. Ensin maussakin vilahtaa sitruuna, mutta sitten iskee pehmeys. Hiilihapotkin kyllä reunustavat makua tai lopussa tuntuu etteivät sittenkään. Uusseelantilaiset humalat ovat pyöreitä ja helppoja. Saksalaista tunnelmaa, kesäterassilla menisi muutama tällainen helposti. Tulee mieleen jonkun radiokanavan vanha hokema, pehmeät suosikit. 0,33 l, 5,4 %, 4/5

Darguner Pilsener

Heikki sponsoroi Pullolliselle yhden saksalaisen pilsnerin. Dargunerin pilsner paljastuu selkeäksi vaaleaksi helposti juotavaksi olueksi. Tuoksu on tai siis ei ole. Maku sopii parhaiten saunaan. Olisi ehkä pitänyt juoda saunan lauteilla, eikä saunan jälkeen. Maku häviää nielaisun mukana. Humalia ei kyllä ole. Ehkä tämä olisi parhaillaan kesämökin saunan kivijalan jemmasta toisteisesti nostettuna.  Heikille kiitos! 0,5l, 50 cl, 500 ml, 5,0 %, 2/5.

Löwenbräu Dunkel

Tumma saksalainen lager-tuliainen Münchenistä oli jäänyt olutkellarin takahalliin, ja päätin sitten napata sen maisteluun saunan päälle. Olut on tumman ruskeaa ja vaahto on lähes olematonta. Tuoksu on maltainen ja vähän salmikkiainen. Maku on pelkästään maltainen, vähän makea ja jotenkin ontto. Pehmeä olut hölskähtelee mukavasti lasissa ja kyllä tätä juomalla pääsee helposti saksalaiseen bierhalle-tunnelmaan. 50 cl, 5,2 %, 3/5

Chiemseer Hell

Saksalainen lager-olut oli kirkkaan oljenkeltaista, vaahto viipyi vain hetken. Maku on, mitenkäs tämän nyt sanoisi.  Maku on mallia perus. Tätä juodessa alkaa tekemään mieli jotain maistuvampaa, pizzaa vaikka. Vähän heinää ja mallasta, mutta jotenkin maku ei ole vetinen tai no onhan se vähän. Saksalainen perusolutpullo on kyllä mukava, siitä tulee niin mieleen Münchenin vierailu. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Tegernseer Hell

Saksalaisen helles maistuu laimealta. Väri on kirkkaan keltainen, varmasti puhdas, vaahto on mukava. Tulee mieleen että oluthan on suurimmaksi osaksi vettä, kun tätä kulauttelee. Jälkimakuun kertyy jostain kuivuutta, lievää mallasta. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Krombacher Pils

Saksantuliainen Münchenin rautatieaseman viereisestä minimarketista maistui saunan jälkeen. Saksalaisen pilsin päälle kehkeytyy kunnon vaahtohattu, joka kestää ja kestää. Kirkkaan oikeanvärisen kunnon oluen vaahto maistuu kuivalta. Maku on yksinkertainen ja yllätyksetön, mikä pitää laskea positiiviseksi ominaisuudeksi. Aika perusolutta, ei pienissä määrin nautitttavaksi. Jostain syystä tämä olut oli tosiaan minimarketin olutvalikoimassa. Saksassa on näköjään 25 senttiä tölkin panttimaksu. Makuun vähän kyllästyy. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Crew Republic Foundation 11 German Pale Ale

Kohtalon oikusta Lucia-neidon juhlinnan avuksi olutkellarin kätköistä pompsahti taannoisen Münchenin-matkan kunniaksi müncheniläinen pale ale. Pale ale toi vähän valoa tähän pimeyteen, joten eikös se nyt sopinut ihan hyvin tähän juhlapäivään, voisikohan Lucian päivän juhlintaan liittää Pale Ale -päivän, kun ovat vähän samalla asialla. Tuoksu on appelsiininen, väritys on vaan kaunis sameankirkas oranssi, valoa vasten varsinkin. Maku on hedelmäinen, mukavasti humalan (Tradition, Mosaic, Citra, Cascade) katkeruus jää poskiin pyörimään. Hiilihappoa on sopivasti, juominen on helppoa ja miellyttävää. Jos kohtalo olisi säästellyt tätä pullollista kesähelteille saakka, niin kyllä yksi lisäpiste olisi melko varmasti napsahtanut, tarkemmin ajatellen kyllä se napsahtaa nytkin, sen verran alkoi tehdä mieli toista samanlaista. Kyllä saksalainenkin osaa muutakin kuin hellesiä. Pullollinen taisi olla ranskalaisen olutkaupan kuukausiboxista. 0,33 l, 5,6 %, 5/5

Hacker-Pschorr Weisse

Kesää ei nyt säästä ihan huomaa, joten kaadoin pullollisen kesää eli saksalaista venhäolutta lasiin. Müncheniläinen olut on yllättävän oranssia. Maku on pehmeä, banaania kyllä löytyy, vähän muitakin hedelmiä, anista vilahtaa lopussa. Makeutta on, mutta ei liikaa. Hiivat eivät maistu erityisesti. Helppoa ja miellyttävää juoda, juomisesta tulee hyvä mieli. Pullokin on tyylikäs, patenttikorkkinen. Alkossa poiketessa voi laittaa pari tällaista koriin. 0,5 l, 5,5 %, 5/5