Bevog / Põhjala Seedated Russian Imperial Stout with Pumpkin Seeds & Rye

Sattumaltakohan majoituspaikkaan lähin elintarvikkeita myyvä liike on Gambrinus Õllepood, johon poikkesin kotimatkalla. Nappasin kassalta esittelyolutta, joka on itävaltalaisvirolaista yhteistyötä. Olut on mustaa ja vaahto ruskeaa. Tuoksu on makeaa paahtunutta mallasta, kahvia ja suklaarusinakuivakakkua. Maku on pehmeä, täyteläinen, jälkiruokamainen ja lämpimän maltainen, jälkimaussa vähän salmiakkia. Täyttävää ja hitaastijuotavaa. 0,33 l, 11,1 %, 5/5

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

UJH Man's Lääne Äär West Coast IPA

Mikkeliläistyyppinen apteekkipullo sisältää siistinväristä IPAa. Oranssiin taipuva olut on vähävaahtoista. Virolaisen oluen tuoksussa tuntuu ruohoa ja vähän jotain hedelmääkin. Maku on hedelmäinen, sitruksinen, humalat ovat lempeitä. Metallisuus ja vähän rusinatkin  maistuvat sitruksien ohella. Kokonaisuus on pehmeä. Jälkimaku asettaa humalat estradille. Pullollisen ostin Ülemisten Rimistä. Maku petraa loppua kohden.  IBU 70, 33 cl, 6,5 %, 5/5

Palm Belgisch Amber Bier

Parikymmentä vuotta sitten majoituin pari viikkoa Mechelenin kaupungissa Belgiassa kasikymppisen pariskunnan yläkerrassa. Rik oli entinen panimotyöntekijä ja hänen suosikkioluensa oli Palm. Nyt vihdoin löytyi Suomesta tölkillinen tätä. Muistan hämärästi tätäkin aikanaan maistelleeni mecheniläisen talon olohuoneessa iltaolueksi. Nyt olut näyttäytyy kuparisena ja vaahto on kirkkaan valkoinen. Maku on maltaisen makea. Makeus on aika reipasta, mutta sen rusinaisuus ja hunaja sekoittuvat johonkin happamaan yrttimäisyyteen. Iltaolueksi sopii, varmaankin ihan tarkoituksella makeus kertoo että ei toista olutta, Nostalgiapiste taisi napsahtaa. 33 cl, 5,2 %, 5/5

Pühaste Dekadents

Pitkän viikonlopun aluksi sorruin turmioon ja päätin maistella tartolaista rusinoilla, rommilla ja vaniljapavuilla maustettua imperial stouttia. Todella tumman ruskea olut tuntuu tarttuvan jo pullonsuuhun, lasissa vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Tuoksu on makea ja suklainen. Maku on todella paksu, rusinainen ja makea, alkoholia ja lakritsaakin kurkistelee taustalla. Olutta varmaan pitäisi juoda muutama tunti, jotta se ei tuntuisi liian raskaalta. Pullollinen löytyi www.oluttakotiin.comista.  IBU 80, 0,33 l, 11,2 %, 4/5

Nøgne Ø #100

Norjalainen Ø-panimo juhlisti aikanaan 100. oluttaan nimeämällä oluen #100:ksi. Nyt olutta saa taas Alkosta. Tyhmyyksissäni ostin yhden. Pullon avatessa tuoksuu niin kotoinen humala, kotoinen ikäänkuin mielikuvissa. Väri on ruskea ja lasin pinnalle kertyy hieno vaahto. Maku on täyteläinen, hedelmiä, makeaa, havuisen humalaista ja jotenkin poreilevaakin vielä. Pakko rauhoittua tämän kanssa. Oikeastaan kun otin tämän oluen maisteluun, niin jotenkin olut vei mennessään ja blogittelu meinasi unohtua.Vähän rusinaa, alkoholin lämmitystä, eiköhän pidä käydä Alkossa korjaamassa tyhmyydet ja laittaa pari satasta olutkellariin. Tämänkin parasta ennen päivä oli vuonna 2022, joten sen puolesta säilymisen pitäisi onnistua. Pullon pohjalle jää reippaasti hiivaa. Oluttyyli on vähän arvoitus, mutta nimetään nyt vaikkka øluttyyliksi. 80 IBU, 0,5 l, 10 %, 5/5

Lehe Suur Paks Mastif Barleywine 2014 Vintage

Virolaisen Lehe Pruulikodan barleywinen nautin hankkimastani panimon omasta lasista. Ihan ensin siinä miellytti samankaltaisuus Tapio Wirkkalan nimikkolasiin ja sitten se että lasin jalan kuplaosuus on vaan paljon paremmin toteutettu, kysykää vaikka jauhelihanpalaselta, joka on jäänyt vangiksi Tapio-lasin kuplaan. Oluestakin vähän. Koiraolut on ruskeaa ja vähävaahtoista. Tuoksu on luumuinen. Maku on makea ja tummat hedelmät, oliko muita kuin luumuja, jylläävät. Sherry tuo mielikuvia laiskanlinnasta ja takkatulen ritinästä. Hidastaa kyllä olotilaa. Aika haastava, niinkuin muutkin barleywinet. Mallasta, rusinaa, makeutta, pehmeyttä, jos joku sherrynjuoja haluaisi kokea jotain porttiteoriaa ja siirtyä oluenjuojaksi, niin tätä voisi kokeilla. Pulloa suositteli Tarton Gambrinus-olutkaupan myyjä ja minähän lankesin alle aikayksikön. 330 ml, 9,6 %, 3/5

Flying Monkeys Smashbomb Atomic IPA

Vähän virkistystä tummien jouluoluiden joukkoon tarjoaa Ontariosta ponnistava Flying Monkeys -panimo. IPAn vaahto ponnisti heti pullon avaamisen jälkeen kurkkaamaan juojaansa. Vähän samea kuparinen olut on nimensä mukaisesti humalapommi. Tuoksusta tuli jotenkin ajatusnyrjähdyksellistä syistä mieleen kesä ja soutuvene. Runko oluessa on ihan kunnossa ja katkero ja makeus ovat onnistuneessa tasapainossa. Humalat kutittelevat kieltä mukavasti ja jälkimaku on humalaiseksi raikas. Vähän rusinaa pilkahtaa. Vastaus hyvään joulun piristysolueeseen on Kanada. 355 ml, 6 %, 4/5

Einstök Ölgerd Icelandic Wee Heavy

Ranskalainen olutkauppa on keksinyt saman minkä Musiikki-Fazer keksi 70-80-luvulla. Fazerin musiikkikerho lähetti joka kuukausi yhden LP-levyn, Saveur Biere lähettää kerran kuussa setin olutta. Onhan tämä oikeastaan olutblogistin unelma tai painajainen. Huolellisesti pakatusta kuukausilaatikosta poimin ensimmäisenä islantilaisen scotch alen. Napapiirin lähettyvillä oleva panimo on maustannut olutta väinönputkella, internet-tietojen mukaan se auttaa virtsarakko-ongelmiin. Olisiko tämä nyt maailman ensimmäinen olut joka ei kuseta. Olut on ruskeaa ja lähes vaahdotonta, tuoksu on maltainen. Maku on savuinen, yllättävän hiilihappoinen ja hiukan luumumainen. Rusinainen makeus pysyy aisoissa. Moniulotteinen ja jouluinen - kauniisti sanottuna tai sitten voisi sanoa että sekava. 330 ml, 8.0 %, 4/5

Founders Dirty Bastard Scotch Style Ale

Viikon päätökseksi oli pikkujoulut ja sen jälkeen tarvittiin yksi olut tasamaan tunnelmaa. Kotona odotti amerikkalaisskotlantilainen ale ja uusi Viinilehti olutjuttuineen. Tumma vähän likaisen samea olut tuoksui maltaiselta ehkä vähän mämmiseltäkin. Maku on makea, nopeasti suun täyttävä, karamellimäinen, mutta ei liian makea, humalakattaus tasaa makeutta. Alkuun tuntuu että on vähän turhankin siirappista, mutta olut alkaakin rakentua kokonaisuudeksi vasta, kun se on nielty. Nielusta vatsaan muodostuu sellainen olutrunko. Suuhun jää vähän liikaa rusinaa tai jopa mummun jälkiruokaviinejä. Aika voimakas on tuo olutrunko. Pikkujoulut olivat muuten judoseuran ja ne päättyivät ennen yhdeksää, eli olutta ei tarvittu sellaiseen tasaukseen. 355 ml, 50 IBU, 8,5 %, 4/5

Elixir Baladin

Italialaista olutta sain synttärilahjaksi, pullo löytyi Arkadian Alkosta, joka on kyllä käymisen arvoinen olutkauppa. Elixir on punaiseen taittuvaa olutta, pullo on pelottavasti viinipullon oloinen. Vaha suojaa korkkia, jonka avaamisen tarvitaan viinipullonavaaja. Sisällön kyllä tunnistaa ihan olueksi, kun juomaa kaataa lasiin. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on rusinaa, hiivaa ja vähän niinkuin omenaviiniä. Suussa tuntuu vähän ohuelta, mutta jälkimaku on vahva, alkoholimainen. Tölkistä juotuna olisi huonoa, mutta pullon tyylikkyys asettaa juoman eri katsantokantaan, koko pullollista ei ole tarkoitus vetää kerralla, pullollinen ei tällä kertaa kuitenkaan tingi tyylistään, kerran olen tainnut tinkiä (Ultrapres). Paranee lämmittyään, olut on kyllä arvosteltava vähän niinkuin omassa sarjassaan.  75 cl, 10 %, 4/5

Delirium Christmas

Pinkki elefantti tonttulakissa koristaa ruskeaa belgialaista jouluolutta valkoisen pullon etiketissä. Aika täydellistä jouluolutta, vähän makeaa, luumukiisseliä, kermamainen kestävä vaahto, lempeää lipitettävää. Koskaan en ole juonut amerikkalaisissa elokuvissa naukkailtavaa eggnoggia, tästä tulee jotenkin sellainen mieleen, alkoholi lämmittää mukavasti, mutta jotenkin tekee mieli aina naukata vähän lisää pehmeää täyteläistä rusinaa, makeutta on lähellä maksimia. Pukkia odotellessa, lahjat onkin jo  kuusen alla, vähän jouluruokaa vielä ensin. Hyvää joulua! 0,75l, 10%, 5/5

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5