Käbliku Malabar Red Rye Pepper Pils

Uhkean punertava virolainen pilsneri vaahtoa komeasti likaisen valkoisella vaahdolla. Tuoksu on erikoinen, lääkemäinen ja sitruunankuorinen. Ruispilsneri maistuu leppoisasti maltaalta, pippuritkin maistuvat mukavan lempeästi. Kokonaisuus on todella täyteläinen, oikea erikoisolut tuntuu lämpimältä vaikka on kylmää. Lopuksi maistuu vielä humalan katkeruus, tietty lempeästi. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 440 ml, 5,2, 5/5

Kimito Rye Rauch Lager

Puisto Brgrissa maistelin kemiöläistä ruissavuolutta joku aika sitten ja Alkossa kun siihen törmäsin niin päätin ottaa sen maisteluun takaterassille. Väri on kirkkaasti kuparia, vaahto katoaa nopeasti kokonaan. Tuoksussa on vienoa savuisuutta ja mallasta ja jotain juustoja. Maku on sahtimainen, savuisuutta on vähän. Savuisuutta jää kuitenkin makunystyröihin väijymään. Alkuun olut tuntui jotenkin ohuelta, mutta lopulta se tuntuu täyttävältä ja täyteläiseltä. 0,33 l, 6,8 %, 4/5

Sori Hypothermia Nordic Rye Ale

Sorin tumma talviolut on ruskeaa pienellä punerruksella ja se vaahtoaa vähäisesti vaalealla tiiviillä vaahdolla. Tuoksuu kotikaljalta. Maku paljastaa vähän kuivempaa kotikalja-aromia. Mallasta ja leipää, mihin se kotikaljan makeus katosi. Sopisi varmasti paremmin kinkkuaterian kanssa. 44 cl, 4,5 %, 3/5

Põhjala Peel and Bean Imperial Porter

Peetri Selver on vakiokauppapaikka matkalla Tartoon, sen virolaispainoitteisesta oluthyllystä löytää aina jotain uutta. Tällä kertaa valinta osui mustaan ruisportteriin, jota on maustettu kaakaopavuilla ja appelsiininkuorilla. Tuoksussa on paahdetta. Maku on voimakas ja vahva, paahteisuus kääntyy vähän tuhkaiseksi, appelsiini tuo vain hiukan makua, ehkä hieman makeutta, tummaa suklaata. Kuivuus yhdistyy kaakaoon ja paahteeseen, kitkeryys ei tuo lisäpisteitä. 330 ml, 8,5 %, 3/5

Pühaste Linalakk

Ruis-pale ale Tartosta napsahti auki, kun Katinalan lihakaupan makkarat oli grillattu. Runsas valkea vaahto täyttää lasin ennen kuin pullollinen on kokonaan kaadettu. Olut on kirkasta, vaalean oranssia, ihan vähän sameutta. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on pehmeä, makeahko ja hedelmäisyyttä löytyy reippaasti, marmeladin makeutta ja kitkeryyttä jälkimaussa. Linalakk tarkoittaa pellavapäätä, sehän on tuttu Saarenmaan valssista, etiketissä on kuitenkin valkea hevonen ja käärme.  0,33 l, 5,6 %, 3/5

Olvi Rye Mild NEIPA Hazy Thing From Iisalmi

Olvi lähetti maisteltavaksi uuden ykkösoluensa. Saatekirjeessä oli jotain puhetta vähäalkoholisten oluiden boomista, en oikein välittäisi. Ruis-NEIPA kaatuu lasiin oudon kirkkaana. Lasissa olut näyttää kauniin oranssilla, vielä kun vaahto on tasaisen valkoista, tiivistä hattaraa. Tuoksu on kuusista ja hedelmäistä, aika voimakasta. Humalat antavat juotaessa alkuun kirpeyttä ja hedelmäisyyttä. Mallas on taustalla jossain, ohuena. Palautusjuomaksi tämä varmaan sopii, jälkimaussa kuitenkin humalat jäävät poskiin kipristelemään. Hiilihappoisuus on reipasta. 0,5 l, 2,5 %, 3/5 

Mallaskoski Nemesis No. 3 Barrel Aged Imperial Rye

Lauantai-iltapäivän rauhaa lisäsin seinäjokilaisella mustalla imperial ruis-stoutilla. Vaahtoa ei juuri syntynyt. Olutta on kypsytetty yhdeksän kuukautta konjakkitynnyreissä. Hiilihapot ovat varmaan siinä kadonneet kokonaan, olut tuntuu ensihörpyn jälkeen aika löysältä, kun se lipuu suusta nieluun. Ensinuuhkaisu viestittää makeutta ja mallasta, mämmiäkin. Hörppy maistuu voimakkaalta, punaviinimäiseltä, tuntuu liukkaalta, mutta öljymäiseltä. Parin hörpyn jälkeen alkaa paljastua jotain pehmeää konjakkia, alkoholia ja punaviiniäkin vaan on mukana ja niin on sitä lakritsaakin. Pikkukulaus kerrallaan tätä on lipiteltävä, sen verran on väkevää. Makeus tuntuu alussa olevan vähän liikaa, mutta alkoholipitoisuus vaatii tai kaipaa makeutta ja se tasoittaakin sitä sopivasti.Alkoholia taitaa olla vähän liikaa, ei meinaa iltapäivä riittää. Pullollisen ostin joskus Alkosta. 33 cl, 12,8 %, 4/5

Rustle Rye IPA

Tarton Illegaard baari on aina jäänyt väliin, mutta nyt päätettiin bongata joku uusi baari lauantai-iltapäiväoluen juomispaikaksi. Baari on ehkä edukseen tai ainakin omillaan vähän myöhempään ajankohtaan, kaapista löytyi kuitenkin paikallisen Pühasten, Tempelin ja Vibrant Forrest Breweryn yhteistyönä pantu ruis-IPA. Olut on hämärässä baarissa tummaa ja vaahtoaa pitsittävästi vähän. Tuoksussa hedelmäinen ruis kohtaa makean maltaan, maku on oikeastaan täysin sama. Aluksi olut on pehmeää, lopulta humalat ja hiilihappo ryhdistävät olutta. IBU 50, 0,33 l, 6,3 %, 4/5

Saimaa Brewer's Special Utah 0,3 % Rye IPA

Alkoholiton olut ei ole oikein päässyt suosiooni. Saimaan sponsoroimana maistelen yhden saunan jälkeisen oluen, lainausmerkit jätin nyt kuitenkin käyttämättä. Tuoksussa on sammalta ja makeutta. Väri on ruskeanoranssi, pienellä sameudella. Vaahtoa syntyy mukavasti. Maku on erikoinen, tahmea ja vetinen hedelmä. Ruis taittuu makeana ja humalia on vähän vaikea erotella, kun hiilihappoa on reippaasti. Mielikuvat eivät tästä oluesta parantuneet, kyllä oluessa pitää olla alkoholia. Jälkimaussa on hitunen sitruunaista humalaa, lopussa vetisyys paljastuu. Utahista tulee mieleen mormoonit, heille tämä taitaa olla sopivaa. 330 ml, 0,3 %, 1/5

Karhu Ruis IPA

Kuparinruskea ruis-IPA Sinebrychoffilta on perinteisen Karhun uusi tuleminen. Aiemmin maistelin saman sarjan spelttiversiota ja nyt sitten ruisversion kohdalla oli odotukset korkealla, mikä on tietysti väärin arvosteltavaa olutta kohden. Valkoinen vaahto on kestävä ja hienosti pitsiintyvä. Tuoksu makeahko maltainen. Maku on alkuun aika lievä tai laimea. Maltaan makeus tuntuu hörpätessä ja sitten havuisen greippiset humalat kuivattavat kitalakea. Vähän kokonaisuus jää löysäksi. Ihan mukavan rapsakkaa humalaa paljastuu lopussa, ovelasti makeus katoaa täydellisesti lopussa, täytyy ihan tarkastaa että tuliko sitä sanottua ensi makeaksi, ei kyllä se makeus tuntuu lopussakin, kun hörppää oikein kunnolla.  50 cl, 5,3 %, 4/5

Pühaste Põhjanael

Tartolainen Pühaste on pannut Eesti Vabariikin 100 vuoden kunniaksi tuhtia ruisportteria. Olut on pikimustaa, vaahto on ruskeaa mutta vaimeaa. Tuoksussa on paahdetta, kahvia ja lakritsaa. Alkoholi maistuu jotenkin rommilta. Pehmeä musta olut soljuu kurkusta alas, onneksi ehtii suussa vähän maistella ensin. Suklaa ilmoittautuu mukaan makupalettiin, vähän makeuttakin, tummaa mallasta, kaikennäköistä pyörii kielen päällä, täyteläisyys kruunautuu miedoilla humalilla. Herkullista imperial baltic rye porteria, tuli juuri tartokuume. IBU 45, 0,33 l, 9,3 %, 5/5

Fiskarsin Panimon Pikku Pässi Rye Dunkel Bock

Joulupukin kontista löytyi fiskarsilaista bock-olutta. Se onkin Pullollinen-blogin 999. olut. Melkein juhlaolut on kauniin tumman ruskeaa, väristä tulee aina mieleen harmooni. Vaahto on niukahko kellertävä hipaisu oluen pinnalla. Tuoksu on makeahkon maltainen. Ruista ei ole vaikea erottaa makumatosta. Aika makeaa, vähän jopa suussa tahmaavaa, siirappista, mutta kohtuun rajoissa pysyvää. Ei ihan aukea tarpeeksi yhdellä pullollisella. Etiketissä suositeltiin nautittavaksi makkaroiden kera, ehkä kunnon krakovanmakkara olisi avannut olutta enemmän. 33 cl, 6,6 %, 3/5

Black Is Black And I Want My Baby Back Black Rye IPA

Sattumalta toinen peräkkäinen The Flying Dutchman Nomad Brewing Companyn Belgiassa panema olut hyppäsi maisteltavaksi. Ruis-BIPA tuoksuu humalaiselta ja maistuu enemmän maltaiselta. Väri on musta ja vaahtoa löytyy vähän.  Humalat hiipivät mukaan juodessa, lakritsaa ja ruisleipää. Hiilihappoa on jotenkin liikaa. Blogistimaisella analysoinnilla löytyy paljon eri makuja, kahvia, sitrusta, ruislimppua, lakritsaa, ehkä liikaa, Kuivattavaa jälkimakua, ei kannata juoda jääkaappikylmänä, sillä paranee lämmitessään.
70 EBU, 330 ml, 5,5 %, 4/5

Panimo Hiisi Keito Metsäsuomalainen Saunaolut

Saunaolueksi sitten maistelin taas työpäivän matkapuhelinhässäköiden marinoimana yhden Keiton. Tuoksu on havuinen, oikein metsäsuomalainen kuusen aromia. Vaahto on kaunis. Riihikuivattu ruis maistuu savuisuudelta. Kuparisen ruskean oluen maussa erottuu vähän saippuaista kukkaa ja sopivasti humalaa palautuu nielusta takaisin päin.  Kuinka paljon makua mahtuukaan S-marketin hyllylle, ymmärrän että siellä oli vain yksi tällainen. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Põhjala Routa Cloudberry IPA

Keväinen raekuuro muistutti että olutkellarissa oli Routaa. Virolainen lakka-IPA tuoksahti hedelmäiselle, olisiko lakalle sitten, jotenkin syksyinen suo tuoksahtaa. Värikin muistuuttaa Suomen metsien kivimarjasta, sameaa oranssia. Vaahto on sitkeänoloista, kestävyydeltään. Maussa on metsää, havujen huminaa. Lakan lisäksi oluen panemisessa on käytetty suomalaista ruista. Lopputulos on helppoa ja pehmeää, happamuus ja humalat pitävät pientä jännitystä ja kirpeyttä yllä, vähän loppua kohden lässähtää.  0,33 l, 6,7 %, 4/5

Black Rye Imperial

Mallaskosken tumma ruis-imperiaali sai luvan päättää manflun. Musta olut täydentyy vain heikolla vaahdolla kaadettaessa. Ruis tuntuu kyllä, mämmiä nestemäisesti, ruisleipää, vähän tahmaavaa makeutta, kaikkea löytyy. Makeus kuitenkin katoaa, liekö alkoholi joka sen peittää vai onko kuivat humalat. Joka huikalla ensin makeaa, sitten tasottuu ruisleipäiseksi mallasuutteeksi, loppuhuipennus jää uupumaan, mutta miellyttävää ja tasapainoista raskasliikkeistä mustaa nestemämmiä.  33 cl, 11,4 %, 4/5

Panimo Hiisi Ruisperkele Rukiinen Extra IPA

Isänpäiväolut odotteli juomista ja työviikon kahden päivän Microsoft-pilvipläjäys vaati perkeleellisesti olutta. RuisIPA on vähän samea oranssi, mukava vaahto kestää. Tuoksu on purukumimaisen hedelmäinen. Maussa on sitten hedelmiä ja havuja vahvalla mallasperustalla. Oudon helppo tätä humalapommia juoda, olisiko ruis joka makeuttaa. Mukavasti humalat, makeus ja vahvuus sekoittuvat helpostijuotavaksi nautinnoksi. Toinen pullollinen kyllä menisi, jotta pisteytyksen saisi kohdilleen, no onhan se yhdenkin jälkeen. 330 ml, 8,5 %, 5/5

Sonnisaari Raippa Rye IPA

Oluthuone Leskisessä, Oulussa, oli ihan pakko maistaa oululaista raippaa. Leskinen oli perjantai-alkuillasta mukavan täynnä porisevia oululaisia. Nerokkaasti nimetty olut on mukavan ruskean oranssia ja tuopin pinnalle muodostuu kiinteä tiivis vaahtohattu. Oluen maku on vahva, tuntuu vatsaan saakka. Ruiskohan tuo mukavaa makeutta, humalaa on juuri täsmällisen sopivasti, en muista parempaa ruisipaa. Voisikohan raippaa alkaa käyttää RuisIPAn yleisnimenä, case Olavi kun on nyt juuri pinnalla. Jälkimaussa on pientä sekavuutta, mutta aluksi tuntuva pehmeys jää mieleen ja humala kieleen. Sonnisaari merkitään muistikirjaan aika boldattuna. 0,5 l, 7,5 %, 5/5

 

Lammin Sahti Ruisrääkkä

Alkon käsityöläisolutkattauksesta löytyi yksi hämeenlinnalainenkin olut, lammilainenhan se on oikeasti. Põhjalakin on tehnyt oman versionsa tästä rääkkyjästä. Lammilainen versio hennosti läpikuultavan mustaa. Ruista löytyy mausta, ehkä voisi korvata ruisleivänkin tällä. Makua on paljon, mutta jotenkin on niljakkaan makeaa, tulee mieleen vähän ylikypsät luumut. Ei oikein uppoa, sahti on kyllä parempaa. Olut unohtuu samantien kun sen nielaisee, jälkimaussa on pientä alkoholin lämmitystä ja sopivaa kitalaen maustamista. 33 cl, 7 %, 3/5

Nøgne Ø Imperial Rye Porter

Joulupukin lahjakontista löytyi yksi musta herkkupala. Olut tuoksuu jotenkin viskiltä aluksi, tai Islay-viskin turpeelta, lakritsalta. Vaahto katoaa nopeasti ja maku on täyteläinen, makea ja pyöreän runsas. Ei ole terävyyttä vaan pelkästään pehmeyttä. Makeus on tahmaista ja kypsää. Humalat lopuksi peittävät makeuden, jälkimauksi jotenkin jääkin kuivuus, aika uskomaton muutos alkutuntumaan. Tumman oluen hyvät ominaisuudet on onnistuttu tiivistämään yhteen pullolliseen. Etiketissä mainitaan tekijäksi myös Terrapin. 0,5 l, 9 %, 5/5