Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5

Stadin Panimo Gasometer Grapefruit IPA

Kesäloman alkamisen kunniaksi blogistin oli taas pakko uhrautua ja maistaa jotain hyvää olutta. Helsingin kaasukellojen siimeksestä on lähtenyt tällainen greippinen IPA. Tuoksu on sitrusta ja väri on, olisiko appelsiiinimarmelaadinen. Maku on kuitenkin jotenkin puinen, jopa tuoksu muuttuu puiseksi. Jotenkin tuntuu riitelevän sitrus ja humalat, ehkä se on haussakin, vähän ristiriitaisuutta. Välillä tulee mieleen että olikohan lasi jotenkin likainen, ehkä kaasukelloista on päässyt vähän kaasua joukkoon. Silti jotenkin oudosti ajattelee että on hyvää, vaikka jälkimaku on edelleen sama ristiriitainen puu.  0,33 l, 6,5 %, 3/5

Óllenaut Kuldne Eil Amber Ale

Superisti vaahtosi tämä virolainen kultainen punainen olut. Olut on punertavaa, makuna on toffeeta. Miksiköhän tämä on nimetty kultaiseksi. Maku on aika makea, mutta ovelalla tavalla hyvää. Vähän rusinaa kyllä on maussa. Vähän ristiriitainen makuelämys, voisi sanoa että pahaa, mutta kun ei ole, jotenkin ummehtunutta, mutta hyvällä tavalla. Toinen tai kolmas tällainen antaisi vähän varmuutta arvosteluun. Olisiko tossa tuollaista belgihiivaa vähän mukana. 330 ml, 5,6 %, 4/5

Bon Secours Bière Vivante

Maailman kalleimman oluen panneen belgialaisen panimon edullisempi ale tuli pullollisen ulkomaan agentin tuliaisena maisteluun. Samea syksyisen vaahteranlehdenvärinen olut on maultaan vankka ja kyllähän belgioluella on selvästi sukulaisuutta sahtiin. Hiilihappoa on mukavasti, pakko maistella rauhallisesti, mutta samalla täytyy nopeasti tarkastaa että mille tämä nyt oikein maistui, mukavan ristiriitainen.  Alkoholi pysyy taustalla ja hedelmiä on maussa sopivan sameasti. Jälkimaku on palkitseva.  Pullo on hmmm söpö.  0,33 l, 8%, 5/5