Mikkeller Ricemarket

Keskellä viikkoa maistui saunan päälle yksi Mikkellerin kööpenhaminalaiselle Ricemarket-ravintolalle panema olut. Olut on väriltään kupariin taipuvaa kirkkaan ruskeaa. Tuoksu on mieto, vähän makea. Maku paljastuu makeaksi, hunajaiseksi. Etiketissä sanotaan että inkivääriä ja hunajaa on mukana. Makea tuoksu tulee varmaankin hunajasta. Inkivääriä on aika vähän, mallasta on enemmän. Koko pullollinen meni inkivääriä hakiessa, lopputuloksena oli vain pientä pistelyä kurkussa. Riisin käyttäminen oluessa ei oikein tuo mitään hyvää mielikuvaa. Pientä kurkkupastillia löytyy vielä lopuksi. 330 ml, 6,0 %, 3/5

Õllenaut Burro Särtsakas Eesel

Tarton Tasku-ostoskeskuksessa olevan meksikolaisen Burro-ravintolan  nimikko-olut helpotti kotimaisen Sello-ostoskeskuksen kiertäjää. Burro kaatuu lasiin reilusti vaahdoten vaaleana. Tuoksussa on vihanneksia. Maku on sitten rajua chiliä. Poltetta syntyy reippaasti kielelle ja koko suuhun. Chilin polte määrää nautintonopeuden rauhalliseksi. Vihannekset vähän kurkkivat liikaa, mutta kyllä tuon meksikolaisuuden kuitenkin chilin poltteena aistii vielä selvemmin. 330 ml, 5,3 % 4/5

Koch Joachim Tume Lager

Ensimmäisen työpäivänkin jälkeen on syytä maistella yksi olut. Tallinnalaisen Kochin panimoravintolan tumma lager tuoksuu tummalta leivältä, perunalimpulta. Väri on kastanjanruskea, maku on kuiva ja syvä mallas. Ei ole huonoa, mutta ei nyt ihan juhlakamaakaan. Salakavalasti taittuu makeaksi, makua on mutta se on mallasta. 0,33, 5,0%, 3/5

Koch Nisu Nisuõlu

Tallinnan sataman vieressä olevan Kochi Ait -panimoravontolan oma vehnäolut tuli maisteltua perjantai-iltapäivänä. Itse ravintolan ruokapuolen testasin Haapsalu-reissun paluumatkalla, ja siitä jäi vähän vaisu mielikuva, varmaankin johtui osin siitä että matkan loppu oli käsillä. Olut on tavallisen ruskeahkoa. Vaahto on runsas. Oudon vähän hiivaa ja banaania, ei ole ainakaan liian makeaa. Vähän enemmän makua voisi toivoa, mutta olut voisi toimia johdatus vehnäoluisiin -osa 1:nä. Alun epäröinnin jälkeen voisi jopa juoda toisenkin. 0,33 l, 5,2%, 4/5

Malmgård Dinkel

Hämeenlinnan uusimmassa ravintolakompleksissa, jossa itä ja länsi kohtaavat, tutustuin Cantina Fiestan mexico-ravintolan oluttarjontaan. Ruokalista on tietenkin houkuttelevampi, mutta nyt oltiin äijäparkkiosastolla. Olut on spelttivehnästä ja siinä on mukava kestävä vaahto, väri on vähän samea. Juoma on miellyttävää ja helposti laskeutuvaa. Ehkä tuo speltti luo vähän erikoisen maun tähän, ihan mukava kokonaisuus. Pehmeää aluksi, lopusta löytyy vähän kirpeää humalaa. Itä muuten oli Thairavintola Sabai Sabai. 50 cl, 4,5%, 4/5

Lehe Lõbus Njuufa

Black IPA -olut on saanut nimensä Newfoundland-koirarodun mukaan. Mahtavan musta väri ja mahtava vaahto lupailevat hienoa makua, mutta mitä onkaan musta IPA (olen katsonut liikaa Jaakon matkassa -tv-ohjelmaa)? Jos laittaisi silmät kiinni ja yrittäisi arvata, että minkä väristä olutta juo, niin tästä kyllä voisi arvata mitä vaan. Humalaa on maltillisesti, mutta jotenkin tuon tummuudenkin voi aistia. Kyllä on hyvää, lievä IPA ja sitten päälle tummaa paahteisuutta. Tänään olisi ollut J-päivä, se päivä kun Ruotsissa ja Tanskassa toimitetaan jouluoluet ravintoloihin ja tämä tieto ei ollut saavuttanut minua ennen kuin tänään, joten tämä olut toimikoon Pullollisen joulunavaus oluena. 330 ml, 6,5%, 5/5

Justus

Pelottavan oloiset hiivapartikkelit kimpoilivat pullosta lasin pohjalle, vaikka yritin sitä vältellä. Justus R. Schramm'i on perustanut nykyisen A. Le Coqin olutpanimon Tartoon ja hänen mukaansa Tarton Rüütlillä on olutkellariravintola ja sillä sitten on oma Justus-olut. Pelottavasta ensivaikutelmasta huolimatta olut onkin aika kirkkaanoloista, vaahto on todella pitkäkestoinen ja maku on selkeä, vähän sitruunainen, vähän hiivainen ja vähän laimea! Humalat ei erityisesti ole esillä. Pientä pettymystä 400. oluen valinnassa, mutta tasaluvut on tässä tainneet aina mennä vähin ohi.  330 ml, 5,0%, 3/5

Baumburg Heller Bock Unfiltriert

Kauan sitten visiitillä Münchenissä jossain ravintolassa tilattiin oikein listalta olutta ravintolassa, bockbier tuntui hyvältä. Pian vieressä istunut germaani kertoi että se on listan vahvinta olutta. Seurasi innostus ja lievä hämmennys, olutasiantuntemus kun rajoittui lähinnä Lapin Kultaan ja legendaariseen Light beeriin. Silti uskalsin nyt maistaa tätä Alkon saksalaista luostariolutta.  Tuoksu oli pelottavan makea ja olut oli sameaa ja ei juuri vaahdonnut. Maku oli kuitenkin tasapainoista ja vähän maltaista. Vähähiilihappoisuus ei haittaa, sopisikohan tämä possunniskan kera vai vasta jälkiruoaksi. Pientä liiallista makeutta 
0,33 l, 6,8%, 4/5

Kuohu Valioluokka Pale Ale

Amerikan kalpea kaljaa S-marketista kannoin innokkaana kotiin. Kupariseen taittuva APA maistui ensi huikalla pettymykseksi vetiseltä, vähän niinkuin olisi laimennettu vedellä. Ei kai sellaista tehdä oikeasti? Kyllä tuota katkeroa pikku hiljaa poskiin kertyy. Tuntuma on pehmeä, vähähiilihappoinen, lisä ei olisi pahitteeksi. Samaa olutta olisi ravintoloissa internet-tietojen mukaan tarjolla vähän vahvempana. Olisi varmaan parempaa, tämäkin tosin paranee loppua kohti, olisipa ollut isompi tölkki. 33 cl, 4,7%, 3/5

Mikkeller Kiin Kiin

Koko valtavan pihan haravoinnin palkinnoksi nautittiin  (ihan omat syystalkoot) yksi mielenkiintoinen tanskalainen olut. Mikkeller on jotenkin kohonnut mielessäni jonkinlaiseksi kulttipanimoksi, mutta vasta nyt tuli maistettua varsinaista tuotetta. Kiin Kiin on tanskalaisen thai-ravintolan oma nimikko-olut, jota nyt löysin Alkosta. Vaahto on pitsimäinen ja tiivis, maussa on limeä ja sitruunaa, kuten etiketti antaa ymmärtää. Sopii varmasti tomkhaan kanssa, miksei kaäginkin. Kyllä on ihan turha mennä sotkemaan olueseen Spriteä, tyyliin radlerit ja shandyt. Täytyy vaan osata panna oikein olutta. 33 cl,5,0%, 4/5