Mallaskuun Ol' Smokey

Mallaskuun savuolut kuohuaa komeasti, valkoinen tiivis vaahto on reilu ja kestävä. Väri on vähän samean ruskeaa. Tuoksussa on lievää leppälastusta lähtevää savua. Maussa on mallasta, mihin se savu oikein katosi, no on sitä vähän, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Kyllähän se savuisuus sitten jää jälkimakuun pyörimään. Jälkimaku on voimakas ja ryydittää oluen oikein maukkaaksi. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Pühaste Guava Groove

Tarto oli taas mielessä, joten kaipuuseen avasin sitten tartolaisen hedelmäisen IPAn. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja varmaankin guavaa. Vaahto on siisti valkoinen. Ulkonäkö on kamala. Oluessa pyörii jotain paakkuja ympäriinsä, hirveä pyöriminen, onkohan tuo jotain hiivaa. Maku on silti ihan maukas, hedelmäistä humala, makeaa, silmät kiinnihän tämä olisi pitänyt juoda. IBU 30, 0,33 l, 6,5 %, 3/5

A Le Coq Brewed In Dorpat Imperial Extra Double Stout

Tyylikäs etiketti kuvastanee tartolaisen oluenpanemisen historiaa. Pullon koko on sopiva. Oluen väri on musta. Vaahto on pieni mutta sitkeä sametti. Tuoksussa on banaania. Paahteista makeaa stouttia soljuu helposti, vähän liiankin helposti imperial extra doubleksi nieluun. Paahteisuus livahtaa makunystyröitä herätellen ohi, jättäen vähän öljymäistä tunnelmaa, makeaa banaania jää pyörimään nieuluun. 18 EBC, 150 EBC, 0,4 l, 7 %, 3/5 

Thornbridge Saint Petersburg Imperial Russian Stout

Englantilainen Thornbridgen stout aloittaa olutvuoden 2016. Grilli päälle ja hyvää vahtiolutta lasiin, pullollinen, vuosi lähtee aika hyvin käyntiin. Musta olut ja siihen päälle muodostuva kermavaahtomainen hattu on kaunista katsottavaa, onneksi ei tarvitse vain katsoa. Olut tuoksahtaa lievästi savulta. Maku on pehmeä, poskiin ja nieluun kerääntyvä katkeruus jää jälkimakuna pyörimään. Käynpä välillä katsomassa, joko grilli olisi ribs-valmis. - Oli se joten, nyt vaan nautiskellaan. Mukavasti olut lämmittää, vaikkei alkoholin makua löydy. Maku on täyttävä, ei voi sanoa että täydellinen, mutta jos sanan voisi käyttää jotenkin toisessa merkityksessä, niin sitten on täydellinen. 500 ml, 7,4 %, 5/5

BrewDog Electric India Vibrant Hoppy Saison

BrewDogin kesäolutta tarttui Arkadian Alkon jääkaapista maistettavaksi. Kesäinen olut tuoksahtaa vähän tiskivedelle tai hiivalle. Sitrusta on mukana reilusti, ensin on vähän epäselvyyttä että onko tämä nyt oikeasti olutta vai onko laimeaa hiilihappoista sitruunasoodaa. Hiivat potkaisevat vähän jälkimaussa. Vaalean keltaisessa mukavasti alussa vaahdonneessa oluessa mukana pyörii vähän erilaisia mausteita. Keväämmällä tämä olisi parempaa, jotenkin tulee mieleen saksalainen olut, lievä vehnäolut. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Mikkeller Beer Geek Bacon

Vapunpäivän lounaaksi sopi hyvin pekoniolut, joka onkin ruokaisa stout.  Olut kaatuu lasiin hitaasti ja raskaanoloisesti. Vähän on pekonin takia mielessä pyörii ennakkoluuloja, mutta onneksi pekoni maistuu vain savuna, oluen lämmetessä pekoni tuoksuu kyllä. Olut on vahvaa ja tuntuu vatsassa saakka, pakko nauttia pieninä hörppyinä. Tämän jälkeen ei tee mieli kyllä maistaa mitään muuta olutta, siis ihan heti perään. 330 ml, 7,5%, 5/5

Abbot Ale Greene King

Britti-Ale on tyylikkään ruskea, vaahto on pikainen tai heikko. Tuoksussa on selvästi toffeeta. Maku on ensin tympeä, sitten heikosti makea, sitten heikosti sitruunamainen, sitten heikosti humalainen. Heikosti vähän kaikkea muodostaa koukuttavan kokonaisuuden. Jälkimaku jää alaposkiin pyörimään. Joka kulauksella parempaa, miksen ole lontoolaisessa pubissa, tilaisin toisen ja luultavasti kolmaskin menisi. 

50 cl, 5,0%, 4/5

Kapteenin pöytäolut

Eckerölinelle Stallhagen-panimon tekemän Pale alen toin itselleni laivalta tuliaiseksi, kun laivan myymälässä oli muutamia erikoisoluita tarjolla. Stallhagen on muissa maistamissani oluissa onnistunut tyydyttämään aistejani hienosti, joten odotuksiin nähden tämä oli kyllä pettymys. Maku on lyhyt ja tylppä. Multaa ja kuivaa metallia pukkaa mieleen. Makua on kyllä, mutta maku ei ole nyt riittävän mieleinen. Kyllähän tuo maku jää vielä nielaisun jälkeen pyörimään suussa. 

Väri on puhdas ja vaahto on siisti. 33 cl, 6,0%, 3/5. 

Samuel Adams Boston Lager

Olut on kasviksista tehty, tulee mieleen kun tätä olutta juo, eli kait olut sitten sopii kasvissyöjille. Ruskehtava amerikkalainen lager tuoksuu maltaalle, maistuu ensin makealle ja lopuksi väläyttää vähän kuivuutta. Maku tuntuu väkevvältä, mutta jotenkin maku katoaa tai maku hiipuu ja jää taustalle poskiin pyörimään. Nyt arvostelussa korostuivat kasvikset ja tuo outo lyhyys. 355 ml, 4,7%, 3/5

Lehe Blackmouth Cur

Virolainen APA on nimetty koirarodun mukaan. Google näytti että koira olisi sellainen peruskoira ja olutkin on kunnollista ja tunnollista APAa. Väritys on yllättävän ruskea, maku on lyhyttä vähän kitukasvuista mäntyä, mutta kyllä maku jää pyörimään alaleualle. Voisi juoda toisenkin kyllä tai toisin sanoen liian pieni pullo, toisaalta puhti vähän loppuu oluesta lasin pohjan alkaessa näkyä.  330 ml, 5,2%, 4/5