Black Brew Neipa 9000

Apteekkipullon ulkomuoto houkutteli S-marketissa ostopäätökseen. Oluen väri on neipamaisesti likainen oranssi. Vaahto on valkoinen, ohut ja kestävä. Maussa on havuista humalaa. Makeutta ei ole eksynyt joukkoon ollenkaan. Hiilihapot ovat lempeät, hedelmäisyys ja ruohoisuus paljastuu humaloinnista lopussa. Pehmeä olut on samalla voimakas, kuiva ja vähän umpeenkasvanut. 0,33 ltr, 5,2 %, 3/5

Saimaa Brewing Weiß Bier Brewer's Classic

Sponsorilaatikon pohja alkoi jo häämöttää, kun kaadoin vehnäiseltä tuoksuvan weißbieren lasiin. Hiukan samea, kellertävä olut kerää päälleen isokuplaista vaahto, pieni siivu siitä jää sinnittelemäänkin. Maku on vehnäolueksi ohut, harjoittelijoille, toisaalta olut erittäin tasalaatuista. Vähän liian helppoa, kyllä vehnäoluessa pitää olla enemmän hiivaa ja banaania, tässä niistä löytyy vähän banaania tai nallekarkkia, hiivaa ei tunnu löytyvän. Mutta jokin tässä jää mieleen ja siis vaivaamaan hyvällä tavalla. Pitäisiköhän vehnäoluet olla aina pullossa, eikä tölkissä? 500 ml, 4,2 %, 3/5

ReAle Extra

Italialaisen Del Borgo -panimon pehmeä ale maistuu jotenkin hienostuneelta. Ehkä italialaisilla on jotain tiettyä tyylikkyyttä oluissakin. Tyylikkään oranssi oluen päälle kehkeytyy tyylikäs, tietty, vaahto. Vaikka maku on pehmeä, niin siinä on silti luonnetta. Hedelmäisyyttä löytyy, mutta ilman makeutta ja humalia ilman katkeruutta. Pullo on samankaltainen kuin Saimaan juomatehtaan pullot, tyylikkyys vaan jatkuu. Ennakkoluulot taas saivat tuntuvan kolauksen, Del Borgon oluet laitetaan ostoslistalle, jos sellaisia joskus jostain löytyy. Tämä oli Saveur Bieren lokakuun olutboxin lasillinen olut, tietysti sekin on niin tyylikäs. 33 cl, 6,4 %, 5/5

Marsalkka Vaalea Luomu Täysmallaslager

Saimaan Juomatehtaan lahjalaatikosta löytyi myös Saimaan kauniita shampanjapullonmallisia pulloja, niistä avasin saunan päälle vaalean lagerin. Väritys on kirkas ja vaahto on lievä. Maku on maltainen. Maltaisuus tuntuu liiankin makealta. 330 ml, 4,6 %, 2/5

Old Speckled Hen Crafted Fine Ale

West Hampshiren Tescon toinen olut olisi nyt maisteltavana, taisin ostaa kolme matkamuistoa brittien siwasta. Morland-panimon toinen olut, jonka maistelin aiemmin, oli myös pullotettu samanlaiseen kirkkaaseen olutpulloon. Hieno pullo, mutta kyllä kirkas tyhjä olutpullo on vaan surullisempi näky kuin ruskea tyhjä olutpullo. Olut on toffeista, mallas maistuu vähän liikaa, ei paljoa mutta ei vaan sovi tähän. Olut on muuten valmistettu MG:n tehtaan 50-vuotisjuhlia varten. Morland-panimon sivuilla brittiläinen kettu mainostaa olutta. So british! 500 ml, 5 %, 3/5, nyt ei tullut yhtään matkamuistobonusta, jotenkin vähän laihaa.

Vormsi IPA Okkaline Õlu

Virolainen IPA sihahti sopivasti ja pullonsuusta nuuskaisu kertoi hedelmällisestä mausta. Ensimmäinen huikka vaikutti ikävän lievältä, onneksi katkeron ja hedelmän liitto alkoi potkia heti seuraavasta huikasta lähtien. Pullossa olut näytti vähän öljyiseltä ja lasissa vähän samealta mutta maku paranee koko ajan juodessa, pettymyksen aiheuttaa pullon koko. Appelsiinin maku on miellyttävästi kietoutunut havumetsään, makeus sopii torstaisen siivouspäivän jälkeiseen tunnelmaan. Jostain pilkistää menthol.  33 cl, 7,5 %, 5/5

Koch 1872 Pilsner

Tallinnan sataman Koch-panimoravintolan  pilsneri on lievästi samean keltainen. Mainio janonsammuttaja toimisi varmasti myös suurina määrinä ravintolan terassilla iltapäivästä yöhön, yhden pullon annoskin on ok. Kukkaista aromia on hiukan, vähemmän havua. Helposti kulautus valuu nielusta alas, pientä poretta jää kielen päälle. Kyllähän toista pullollista jää kaipaamaan, mutta vähän liian lievää. 0,33 l, 5,0%, 3/5

To Øl First Frontier IPA

Mukavan lämpimän lauantai-iltapäivän kunniaksi, sihautin tanskalaisen ipan auki. Olut näytti pullossa samealta tai jopa harmaalta. Lasissa olut paljastui oranssiksi sameudeksi, jonka kruunaa hieno vaahto. Maku on pehmeää, vähän mietoa, jälkimaussa paljastuu humalaa. Tanskankielisestä tuoteselosteesta paljastuu että myös kauraa on käytetty, siitäköhän mukava pehmeys tulee. Vähän sellainen perusipa, mistä ei kyllä löydy mitään moitittavaa, huolestuttavaa oluessa on ainoastaan lasin lähestyvä pohja. Alkoholi ei todellakaan maistu.  We all got pieces of crazy in us, some bigger pieces than others. 33 cl, 7,1%,5/5

Gold Mine Beer Živoje Premium

Ihan ensin ostin tämän pullon takia, sanottiin jossain vanhassa Bliw-mainoksessa. Muita syitä tämän ostamiseen ei löydy. Ostin pullon Anna Kauplusista, joka on vakiopysähdyspaikka välillä Tallinna-Tarto. Pullo on hauska, mutta kun vaahdon poistaa pullon päältä illuusio särkyy ja maku paljastuu korkin alta. Venäläistä olutta ei pitäisi varmaan juoda ollenkaan, yritän vielä uhrautua, makua en jaksa kommentoida. Hyvänä puolena oluesta voisi sanoa että on riittoisa.1,5l, 4,6%, 1/5

Brewer's Special Saison

Toinen pullollinen maistuisi tässäkin saison-maistelusessiossa vielä paremmalta. Alkon käsityöläisolutkattauksen saison tulee Saimaan Juomatehtaan tyylikkään pullon sisältä. Maku on hapan ja humalainen, etiketissä mainittu citrus jää taka-alalle. Olut kuivuu suuhun, hiivaa on paljon. Vähän tulee kuitenkin omenaviini mieleen, siis sellainen todella kuiva, hiilihappo lisää kuivuutta ja happamuutta. 

330 ml, 6,0%, 4/5

Stadin Imperial Porter

Lauantai-päivään kehkeytyi monenlaista pikkuhommaa, joten kierroksien alasajoon oli omiaan stadilainen melkein musta portteri. Alkon käsityöläisolutkamppanjan Stapan väkevähkö Porter tuoksuttaa humalia ensin. Maku on ensin lakritsainen, sitten paahteinen mallas nousee esiin. Matalat hiilihapot paljastavat vähän kuivatut hedelmät -pussin makumaailmaa. Humalaisuus pelastaa lopussa. Paljon makuja mahtuu pieneen pulloon. Jotenkin epävarma mielikuva, voisi olla paremmankin tai huonomman arvosanan arvoinen. Ehkä toinen pullollinen selventäisi? 0,33l, 9,5%,4/5

13 Statiniu Vilniaus

Vilnalainen yrttiolut lähentelee viiniosastoa. Tymäkkä tumma makea alkoholiolut on pullotettu pikku patenttikorkkiseen lasipulloon. Tuoksusta tulee mieleen jouluinen englantilainen hedelmäkakku, maku on yrttinen. Jos sokkotestissä olisi laitettu lasiin, niin olisin kyllä veikannut että tämä on jotenkin gourmet-kokin yrttiseoksella terästettyä Ruskaa tai Jormaa, kumpaakaan ei kyllä taida enää löytyä Alkon viinivalikoimasta. Erikoista on. Ehkä tämä olisi oikea juoma olutblogistin korpihiihtosuunnistuksen rastien 17 ja 22 välisen reitinvalinnan harkintajuomaksi, jos vain olutta saisi olla juomana. 0,2l, 14,0%, 2/5

Armastuskiri Ladina-Eestist

Virolainen rakkauskirje tuli pullopostina omalla postiautolla Eestistä. Työviikon päättymisen juhlistamiseen tämä sopii hyvin. Tuoksussa oli vähän humalaa ja vähän hiivaa. Maku on vähän jotain erikoista hedelmää tyyliin persimon, kärsimyshedelmä, kumkvatti, en ole tainnut noita kaikkia edes maistaa. IPAksi vähän liian humalatonta, pyöreää ja hiilihappo ei pirskahtele, helposti samea oranssi kuitenkin valuu nielusta alas.  Hampelmann Brewery on tämän oluen takana ja se on nettitietojen mukaan yksittäinen innostunut oluenpanija/harrastaja. Todella tyylikäs etiketti ja kyllä on olutta kaveri tehnyt, mainiotahan tämä on. Katajanmarjaa en oluesta löytänyt muuta kuin etiketin maininnasta. 0,33l, 6,4%, 4/5

Lehe Blackmouth Cur

Virolainen APA on nimetty koirarodun mukaan. Google näytti että koira olisi sellainen peruskoira ja olutkin on kunnollista ja tunnollista APAa. Väritys on yllättävän ruskea, maku on lyhyttä vähän kitukasvuista mäntyä, mutta kyllä maku jää pyörimään alaleualle. Voisi juoda toisenkin kyllä tai toisin sanoen liian pieni pullo, toisaalta puhti vähän loppuu oluesta lasin pohjan alkaessa näkyä.  330 ml, 5,2%, 4/5

Lomža Piwo Jasne Pelne

9 v patterin molemmat navat kun laittaa kieleen, niin saa tämän oluen maun moninkertaisesti, onhan tässä kyllä muutamia muitakin vivahteita havaittavissa. Olut on  kirkas ja pientä makeuttakin tarttuu kieleen, vähän väsynyt maku. Vaahtoa on vähän, mutta jotenkin sitä riittää vaan. Pullo muistuttaa vähän belgialaisista oluista, maku ei. 330 ml, 6,0%, 3/5

Heineken Shanghai city edition

Sisältö taitaa olla sitä samaa, mitä ennenkin mutta etiketti osui Up-baarin kaapista näkökenttään. Kyseessä lienee Heinekenin mainoskikka laittaa etikettiin eri kaupunkeja, itselle osui Shanghai. Olut on pullosta juotuna oikein maukasta ja tuo mieleen hyvät ajat kun olut oli aina pullossa, eikä tölkissä. Hieno pullo sisältää perinteistä oluenmakua, pienellä katkeruudella. 33 cl, 4,6%, 3/5

A. K. Damm

Estrella-panimon tuotokseksi paljastui tämä tyylikäs olutpullo. Maku on, tai oikeastaan ei ole. Etiketissä oleva lintu kuvaa Alsascen seudun tunnusta, eli kai tämä olut on jotain vaikutteita sieltä saanut. Sieltä taitaa olla kyllä liian pitkä matka. Mautonta, mutta sopisi varmaan janojuomaksi, jos olisi kätevämmässä pakkauksessa. 33 cl,4,8%, 2/5

Amarillo (IPA is dead)

BrewDogin humalaopetuspaketin kolmas oppipullo on vihreäetikettinen Amarillo. Amarilloa nautittiin lueskellen lahjaksi saatua Olutopas 2014 -kirjaa selaillen ja grilliä vartioiden. Amarillo on tasapainoinen, pyöreä, vähän sitrukseen heijasteleva olut. Vähän liian helpostijuotava, voiko enää pahemmin sanoa oluesta, heh. Tuoksu on voimakas ja maku on voimakkaan lempeä. 330 ml, 7,2%, 5/5

Ø #500

Nøgnen panimon 500. olut on imperial IPA. Onnistunut juhlaolut, jossa yhtyvät ensipuraisun makeus ja humalan katkeruus. Vaahto pysyvää, väri on oranssi-IPA, ja maku on tasapainossa. IBUja on 100, mutta maku ei ole hyökkäävä.  Suodattamattomassa ja pastöroimattomassa oluessa on pullon pohjalla reippaasti hiivaa. Vahvaa olutta, alkoholi kurkistelee katkeron takaa. Joissain oluissa tuo alkoholin maku haittaa kovasti, joissain vaan sitten ei, tässä ei ainakaan. Se on kuin osa salajuonta, makea, katkero, alkoholi, makea, katkero, alkoholi, toista kunnes pullo on tyhjä, jouduin salajuonen uhriksi. 0,5l, 10%, 5/5 

Fake Lager

Brew Dogin versio böömiläisestä pilssistä viitannee Urkkiin. Olut on punertavan keltaista ja maku on kohdillaan, katkeroa, greippiä, mukavaa kuivuutta ja asennetta. S-marketin hyllyltä bongasin tämän, jotenkin Brew Dog -fanille (tunnustaudun) hetki oli iloinen. Hinta oli oluelle kyllä kova, samalla rahalla olisi saanut kyllä monta tölkillistä jotain toista merkkiä. Mutta ei nyt vaan tehnyt mieli vaihtaa suurempaan määrään. Tuossa pohdinnassa kiteytyi varmaan paljon olutblogistin ajatusmaailmaa. Avatessa tuli jotenkin heti mieleen että tätä kyllä pitää juoda suoraan pullosta, kyllä se siitäkin maistui. Oluen nimellä lienee joku oma syynsä, lienee jotain huumoria. 330 ml, 4,7%, 4/5, meni kyllä nyt hinnoittelupolitiikan puolelle osa arviosta.