Anderson's Chinookie

Tartolainen tupla-IPA tuli nautittua takaterassilla sateenropinaa kuunnellessa. Tarton Gambrinuksesta ostettu olut on voimakkaan oranssia, vaahto hyppää heti sihautuksen jälkeen esille ja se muodostaa tiiviin mokkaisen kerroksen lasiin. Tuoksu on mäntyistä humalaa ja vähän mallasta. En tiedä miksi mutta mieleen tulee joten To Ølin ipat. Humalia on paljon, posket täyttyy katkerosta, kielen päällä on maltaisempaa, havuja riittää. Humalina on chinookin lisäksi ella. 0,33 l, 8,9 %, 5/5

Uiltje Bird of Prey IPA

Hollantilainen petolintu-ipa on hiukan sameaa kultaa ja se vaahtoaa pikaisesti valkoisella. Tuoksuu makeilta hedelmiltä sisältäen pientä vihjettä humalistakin. Kokonaisuus on pehmeä, humalat on rapsakoita, kuivaavat sopivasti poskia. Mäntymetsää ja sitruunaa sopivasti juuri siten että niistä muodostuu hyvä ipa. 330 ml, 5,8 %, 5/5

BrewDog Old World Russian Imperial Stout

Kunnioitusta herättävä iso pullo skottilaista imperial stouttia on odotellut olutkellarin paremmalla hyllyllä pitkään. Tarkkaan ottaen pullo oli vähän yli best before -merkinnän, mutta eipä tuo tällaisissa vahvoissa stouteissa tunnu mitään haittaavaan, vähän päinvastoin. Väri on mustaa ja vaahto vaaleanruskeata. Olut kaatuu rauhallisella pulputuksella lasiin. Tuoksu on suklaata, karamellia ja paahdetta. Kahvia ja suklaata mallaksella maistuu vähän öljymäisen suutuntuman pyörityksessä. Alkoholikohan se vähän kipristelee. Humalia on miellyttävästi, ei katkerana vaan ryhdistävänä jälkimakuna. Rauhoittava olut lämmitää poskia. Vähän tekee mieli napata yksi joululahjaksi saatu konvehti (pientä varaslähtöä jouluun, lahjanantajan luvalla tämä). Pullo on iso, mutta jouluna on aikaa nautiskella. Pehmeää, silkkistä suorastaan, kyllä tällainen baltic portteri tai venäläinenkin on olutlajikkeena aika rauhoittava ja tietyllä tavalla täydellinen. Lopussa mukaan astuvat tummat hedelmät täydentämään täyteläisyyttä.   660 ml, 9,5 %, 5/5

Õllenaut Turbahunt

Pieni tartonreissu piristää aina ja siihen kuuluu olennaisesti hyvä olut. Nyt ostin MegaStarilta pari olutta mukaan ja hotellihuoneessa oli hyvä rentoutua autoilun jälkeen. En osaa viroa, mutta arvaan että oluen nimi on suomeksi turvehauta. Tuoksu on savuinen viski, väri on sama, eikä makukaan poikkea kyllä yhtään edellisistä. Savua tai turvetta on todella reippaasti. Etiketissä sanotaan että tämä on olut- ja viskimaailmojen hybridi. Tarjoilulämpötilaksi suositellaa 16 - 18 astetta ja sellaisena se tuli juotua, eli aika lämpimänä. Aika paljon alkoholia, mutta eipä se erityisesti maistu, vaan pelkästään turve ja savu. Ei tee mieli juoda nopeasti, parasta ennen päiväyskin (21/10/2041) antaisi siihen mahdollisuuksia. Todella erikoinen olut, tai pitäisikö sanoa harjoitteluviski. Lämmittää posket ja mahankin. Joka kerta kun lasin laittaa huulille, niin tuoksu kertoo aivoille että joku Laphroaig olisi tulossa.  330 ml, 11,2 %, 5/5

Sori Brewing Ménage à Trois

Oranssi etiketti ennustelee hienosti kolmiodraama-oluen väriä, väritys on kyllä lähellä täydellistä. Vaahto on lyhyt ja katoaa lähes kokonaan. Tuoksussa on humalaa ja hedelmää. Ensihörpyn jälkeen petttymys on hiipimässä: missä katkerot, outoa. Sitten tripla-IPA ilmoittautuu hoitamaan tehtäviään. Mäntyhalko kajauttaa kitalakeen. Alkoholi painaa poskiin. Sitrukset hyppivät huulien taakse. Ylikypsät hedelmät tuovat makeutta. Kulaus kerrallaan täytyy, ei kun saa nauttia. 102 IBU, 33 cl, 10,1 %, 5/5

Thornbridge Halcyon Imperial IPA

Lauantai-iltapäivä ja IPA, ja vielä kuninkaallinen, ei ole huono yhdistelmä. Englantilainen Thornbridge on mainio panimo, eipä taida heikkoa olutta sieltä valmistua ollenkaan. Tämä tuli laseineen Saveur Bieren kuukauisboxissa. Väritys on vähän sumuisen keltainen, jotenkin tulee mieleen mango. Vaahtoa on, tosin lievästi. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja sitruunaa. Maku on tymäkän honkainen ja samalla kirpeän sitruunamainen. Vahvoista mauistaan huolimatta olut tuntuu helpolta, sitä vähän niinkuin siemailee ohimennen. Jälkimaku on reipas, sitruunan humalainen takapotku, todellinen peräkärry niin kuin fiksummat sanovat. Taitaa alkoholikin vähän potkaista poskiin punaa. Liian pieni pullo nostaa arvosanaa. 330 ml, 7,4 %, 5/5

Tank 7 Farmhouse Ale

Perjantai-illan ratoksi ajattelin napata jonkun tumman oluen, mutta amerikkalaisen Boulevard Brewingin Farmhouse Ale olikin raikas saison. Mahtava vaahto vaalean keltaisen kauniin oluen päällä on pehmeää ja tyylikästä. Maku on raikas ja hapan, sitruunaa ja muita hedelmiä, kuivuutta, hiivaa lievästi ja sitten vielä vähän valkopippuria. Työviikko on takana, ikävä kyllä tuoppikin on nopeasti takana, pikkuhörpyillä kuitenkin. Alkoholi tuntuu poskissa, maussa ei, lämmittää kyllä jälkimaussa ihan tuntuvasti. Joulupukki toi oluen ja toinen tuli olutkaupan kuukausiboxissa, eli toinen samanlainen jäi odottelemaan sopivaa nautintohetkeä. 335 ml, 8,5 %, 5/5

Crew Republic Foundation 11 German Pale Ale

Kohtalon oikusta Lucia-neidon juhlinnan avuksi olutkellarin kätköistä pompsahti taannoisen Münchenin-matkan kunniaksi müncheniläinen pale ale. Pale ale toi vähän valoa tähän pimeyteen, joten eikös se nyt sopinut ihan hyvin tähän juhlapäivään, voisikohan Lucian päivän juhlintaan liittää Pale Ale -päivän, kun ovat vähän samalla asialla. Tuoksu on appelsiininen, väritys on vaan kaunis sameankirkas oranssi, valoa vasten varsinkin. Maku on hedelmäinen, mukavasti humalan (Tradition, Mosaic, Citra, Cascade) katkeruus jää poskiin pyörimään. Hiilihappoa on sopivasti, juominen on helppoa ja miellyttävää. Jos kohtalo olisi säästellyt tätä pullollista kesähelteille saakka, niin kyllä yksi lisäpiste olisi melko varmasti napsahtanut, tarkemmin ajatellen kyllä se napsahtaa nytkin, sen verran alkoi tehdä mieli toista samanlaista. Kyllä saksalainenkin osaa muutakin kuin hellesiä. Pullollinen taisi olla ranskalaisen olutkaupan kuukausiboxista. 0,33 l, 5,6 %, 5/5

Põhjala Jouluöö Chocolate-Vanilla Oak Aged Imperial Porter

Ja olut oli mustaa. Kävin Alkossa ostamassa glögiä, mutta tämä olut ei suostunut jäämään hyllylle. Glögi tavalllaan jäi sinne. Jouluöön korkin alta paljastuu suklaan tuoksua, lasiin kaadettaessa mokkavaahto on tyylikäs. Poskiin iskee salmiakkia, muuten maku on paahteinen, täyteläinen, kahvinen, mausteinen, lämmittävä ja tietysti suklainen. Olisiko pientä kitkeryyttä jälkimaussa, vähän limaairrottava, yskänlääkettäkö tämä onkin. Joululahja-ainesta. Nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita, pitääkö tässä alkaa kriitisemmäksi vai tahallaan alkaa juomaan huonompia oluita. Viikolla vilahti ohi blogin 4-vuotisjuhlat, olkoon tämä nyt synttärijuhlaolut. Samalla jouluolut on blogin 775. blogitus. 0,33 l, 8 %, 5/5

Boulevard Single-Wide IPA

Amerikkalainen, Kansas Citystä, IPA on ulkonäöltään aika lähellä täydellistä, kauniin hohtavan oranssi olut, jonka päällä on pumpulimainen vaahto, ei voi maistua huonolta. Vaahto kyllä pieneni nopeasti, tuoksussa on eksoottista hedelmää, mangoa. Maussa on sitten humalaa, mäntyä, kuivaa auringonpaistetta, makeutta. Jälkimaku on kuiva ja yllättävän lyhyt, poskiin kyllä jää kitkeryyttä. Alkon hyllyltähän tämä löytyi, ehkä liian pieni pullo, siisti, yllätyksetön. 335 ml. 5,7%, 4/5

Oakham Ales Citra

S-Marketin oluthyllyssä Citra-oluen etiketissä oleva humalamörkö hypnotisoi tähän ostokseen. Olut on maitokauppaoluiden aatelia, tasapainoinen ja runsas. Greippinen ja jotenkin pilsnerimäinen tuoksu tasaantuvat makuhermoissa pehmeäksi katkeruudeksi. Väritys on kirkkaan perusolutmainen. Humalan maku kertyy aistittavaksi poskiin ja valuu sieltä nieluun ja vatsaan saakka. Sopisikohan tämä grillimakkaran kanssa, tai no minkä kanssa tämä nyt ei sopisi. 500 ml, 4,6%, 5/5

Monteith's IPA

Viking Linen tallinnanlaivan taxfree-myymälästä innostuin nappaamaan tämän erikoisen oluen. Ei se myymäläkään taida edes olla taxfree, taitaa olla vaan myymälä, vähän samaa vikaa on kyllä oluessakin, IPA-olut. Uusi-Seelanti taitaa olla minulle olutmaana ennenmaistamaton. Kiwi-olut ei sisällä siis kiwiä, vaan sen pitäisi olla perus-IPA.aa. Mutta aika kevyttä on humala ja katkeruus, onkohan niitä ollenkaan. Tuoksussa on vähän hedelmää, väri on vähän samea. Kyllä tuo maku vähän jää poskiin, mutta IPA-sarjassa aika mauton, toisaalta helpompihan tätä olisi kitata enemmänkin. 330 ml, 5,5%, 3/5.

Abbot Ale Greene King

Britti-Ale on tyylikkään ruskea, vaahto on pikainen tai heikko. Tuoksussa on selvästi toffeeta. Maku on ensin tympeä, sitten heikosti makea, sitten heikosti sitruunamainen, sitten heikosti humalainen. Heikosti vähän kaikkea muodostaa koukuttavan kokonaisuuden. Jälkimaku jää alaposkiin pyörimään. Joka kulauksella parempaa, miksen ole lontoolaisessa pubissa, tilaisin toisen ja luultavasti kolmaskin menisi. 

50 cl, 5,0%, 4/5

De Molen Amarillo

Double IPA-ish hollantilainen vaalea reilusti vaahtova olut sopi hienosti reippaan työviikon päättämiseen. Hedelmäinen olut ei mielikuvana oikein iske, mutta käytännössä tuntuu kyllä toimivan. Oudon hedelmäisen hajun korjaa IPA-katkeruus, vahva maku laittaa vielä vähän persikkaisia mielikuvia päähän, ja voimakkuus antaa vähän poskiin väriä, ainakin sisäpuolelle. Pullon pohjalla oli kerros hiivaa, pienen maistelun jälkeen nekin kaatuivat toiseen lasin puolikkaaseen, hyvää oli. De Molen tuntuu kiinnostavalta panimolta.  33 cl/330 ml, 9,2%, 5/5

Black Tokyo Horizon

Olut on nauttimista varten. Brew Dogin Mikkellerin ja Nogne-Øn kanssa paneman yhteistyön tuloksena on syntynyt mysteerinen imperial stout. Makea ja tumma siirappinen liemi täyttää suun, nielun ja vatsan jättäen poskiin tiiviin maun. Ihan heti perään ei voi kulauttaa toista annosta, hörppyväli lähenee viskiä. Tämä on tummien oluiden kuningas. Tai siis onkohan tämä nyt enää olutta ollenkaan? 330 ml, 15,2%, 5/5

Pripps Blå Export

Tutunoloinen nimi olutpullon kyljessä pakotti ostamaan tällaisen matkamuiston Ruotsista. Tuoksu on vahva humalainen, mutta maku ei ihan vastaa hajua. Maku on lyhyt, vähän jotain makua jää viipyilemään poski-ikeniin, mutta hiilihapot katosivat johonkin. Lievää ruotsalaistako? makeutta. 33 cl, 5,0%, 2/5.

Rogan

Blogin ensimmäinen sponsoroitu olut on ukrainalainen Rogan. Lager on aika perusmakumaailmasta ja adjektiiviksi kuvaukseen tulee ontto: makua tulee poskiin, mutta kielen päälle ei jää paljoakaan, lievää metallinmakua. Ai niin sponsorina oli Lalli Kiovan reissultaan, joten eli ihan vielä ei ole tarvetta ryhtyä ammattilaisblogistiksi 0,5 l, 4,7%, 4/5 (sponsorointi näyttää vaikuttavan arvosteluun)