Buxton / Omnipollo Yellow Belly Sundae

Joulupukin lahjapaketista löytyi melkoinen pommi. Buxton ja Omnipollo ovat yhteistyössä kehitelleet mustan keitoksen, tai jostain syystä olen näkeväni vähän violettiakin. Tuoksu on makean vaniljainen. Bourbon ei tuoksu. Pähkinävoin voi kuvitella myös aistivansa, kun sellaista tässä oluessa on mukana. Maku on paksu. Laktoosit jäävät lasin reunaa tahmaamaan, makeutta on reilusti. Olut pysäyttää nauttimaan, pitäisi käydä katsomassa grillin syttymistä, mutta jos vaan istuskelisi ja nauttisi hetken. Maistuu vaniljaa, tummaa suklaata, kypsyyttä, tummaa paahtunutta kahvia, pientä leirinuotion savuisuutta ja kyllä se pähkinävoi tuo omaa erikoisuutta. Alkoholikin tuntuu jossain taustalla, mutta olut on sen verran paksua että se ei juuri haittaa. Juhlavaa. 330 ml, 12 %, 5/5

Satyr Brews Menace IPA

Maalin kuivumista odotellessa taukojuomaksi nappasin ateenalaisen panimon west coast IPA -tyyppisen oluen. Kauniin samean oranssi matkamuisto-olut Ateenan Brew Street-olutkaupasta ei erityisemmin kuohua, pullon pohjalle jäi alkuun hiivaa. Tuoksu on hedelmäinen sitruspommi. Maku on makeampaa greippiä, humalaa, purevaa humalointia. Suu jää vähän poreilemaan raikaasta kitkeryydestä, samalla kun nieluun kadonnut olut kuivattaa suun. Kiva greippinen olut todistaa että Ateenassa osataan. IBU 40, 330 ml, 5,2 %,  5/5

Omnipollo & Buxton Original Lemon Meringue Ice Cream Pie

Viikon sähläyksien (työ ja salibandy) jälkeen ajattelin napata jonkun rauhoittavan kahvivaniljaportterin. Kun olin tämän oluen mielessäni virittänyt tummaksi, niin tunnelma oli olutta kaataessa vähän outo. Pienellä takaetiketin tutkimuksella näköhavainto kyllä vahvistui oikeaksi ja kun oikein googletin niin lemon meringuehan tarkoittaa sitruunamarenkia. Olut paljastui siis täydellisen vaaleaksi ja sitruspommiksi. Taustalla on vähän humalaa, jälkiruokaoluttahan tämä on. Maku on voimakas ja suuntäyttävä, ei ehkä rauhoittava vaan mieluummin piristävä. Sitrusta on kyllä sen verran että olut-sana on jo vähän haastavaa liittää tähän, mutta mukavaa viileää happamuutta kyllä löytyy. Sitruuna ja happamuus on sopivasti kiedottu makeuden vilttiin. Etuetiketin kävelevä torttu ehkä laittoi mielen tuohon tummempaan tyyliin, vaikka jäätelöhän se siinä kävelee. 33 cl, 6 %, 4/5

Pyynikin America IPA Sessio

Pyynikin käsityöläispanimon kuudesti aukeavasta maistelupakista maistelin ensimmäiseksi American IPAa. Tuoksu on pihkaista ja makukin, väri on kauniin tasaisesti oranssia. Maussa on tätä maitokauppaongelmaa, johon tänään on sitten luvattu korjausta, eli promillerajaa ollaan kait nostamassa. Itse toivoin että promillerajaa olisi oikeasti nostettu, eikä vaan säädetty säälittävästi, kuten mediassa on ollut vihjeitä. 4,7:stä % 5,5:een %. Jotenkin tuollaista korotusta on vaikea ymmärtää, mutta onhan tällainen 17 % korotus prosenttirajaan hyvä alku. Oluesta paistaa tuo ohuus, humalaa on kyllä sopivasti. Kiva humalapommi tai ei ihan pommi, sitrusta on maussa myös, mutta jotain sammunnutta lyhtyä on maussa mukana.
0,33 l, 4,6 %, 4/5

Camba Imperial IPA

Kun työpäivän aikana on ollut kokouksessa, joka yhdistää työsuojelua ja tietoturvaa, niin tietää ansainneensa pullollisen imperial IPAa. Saksalainen pullo vahvaa olutta tuoksahtaa makealta. Sen jälkeen esiin tulee sitrusta reippaasti. Vähän maussa häivähtää Marie-keksit. Onko sellaisia enää olemassakaan, ja syökö kukaan enää sellaisia? Olut tuntuu myös vahvalta. Jotenkin ei nyt vaan sytytä riittävästi, ehkä se on tuo päivän työhommat, jotka laittavat makuanystyrät vähän passiiviseksi vastaanottamaan herkkuja. Maku on voimakas kyllä, lopuksi humalat kerääntyvät runsaaksi pommiksi. Toinen pullollinen varmaankin selventäisi eli parantaisi arvostelua. 0,33 l, 8,4 %, 4/5

To Øl Dangerously Close To Stupid

We are all born ignorant, but one must work hard to remain stupid. Näin totesi todella houkuttelevan oranssin oluen etiketti. Kaunis vaahto, joka kestää, suojaa makuja. Vappunahan tehdään yleensä jotain tavallista tyhmempää, joten ajattelin että etiketin perusteella tämä sopisi tunnelmaan oivasti. Jännästi tämäkin humalapommi sekoittaa mukaan makeutta, makeuden ja humalan liitto on täydellinen. Alkoholia on lämmittäjäksi, humalat pitävät aistit auki ja makeus rauhoittaa. Täydellisyys lähestyy tunkkaisuutta, jotain kriittisiäkin on sanottava.  330 ml, 9,3%, 5/5 

Exp 366 (IPA is dead)

BrewDogin IPA is dead -paketin 2. olut on olutterroristi ja sillä satuin avaaman lomani. Maku on aluksi tylppä, eli ensin humalaa suuhun, sitten olut katoaa jonnekin, maku jää hetkeksi, mutta sitten se muka katoaa. Parin hörpyn jälkeen huomaa, että maku ei ole kadonnut mihinkään vaan humalapommi on salaa virittänyt itsensä poskiin - olutterroristi. Katajaa on maussa tai siis giniä kait, en ole tainnut katajaa edes koskaan oikeasti maistaa. Vähän tällainen 4-pack sekottaa arvostelua, ehkä olisi pitänyt maistaa kaikki samalla kertaa? 330 ml, 7,2%, 5/5

BrewDog Comet (IPA is dead)

BrewDogin neljän pullon pakkaus, jonka tarkoituksena lienee opettaa juojia eri humaliin, tuli avattua ja ensimmäiseksi maisteltiin Cometia. Oluet on nimetty käytetyn humalan mukaisesti ja ne on kaikki pantu samalla tavalla, ainoastaan humala on eri. Comet on samean oranssi, maultaan greippiin vivahtava olut. Pikkaisen taitaa olla nyt odotukset koholla, kun tämän humalapommi  jälkeen hiipii mieleen sanapari vähän vetinen. Olisiko niin että greipin maku tuntuun suunpohjassa ja kielen päälle jää sitten tyhjyyttä. Pienen makustelun jälkeen kyllä toteaa että, miten niin muka vetinen. Alkaa lämmittää mukavasti, humalapommi on silti maltillinen. 

330 ml, 7,2%, 4/5

West Coast IPA

Ipallisen tammikuun lopuksi maistellaan vielä yksi San Diegosta tullut IPA. Panimon nimi on Green Flash Brewery ja etiketissä on horisontissa oleva aurinko laskemassa tai nousemassa, jolloin sitten näkyy kuulemma tuollainen vihreä välähdys. Olut on humalapommi tietysti, tuoksuun on taas jostain tullut simaa. Vähän lisää makeutta, niin ei tulisi niin kova jano tätä juodessa. Greippiä on vähän liikaa. 355 ml, 7,3%,4/5

Double Wide India Pale Ale

Kansas Cityssä Boulevard Brewing pamautti humalalla, oikein tuplaleveällä. Kunnon vaahto kruunaa lasin tiiviisti, ylähuuli täytyy muistaa lipaista joka ryypyn jälkeen. Ei tätä voi janoisille suositella, olut kuivahtaa suussa, mutta maku välittyy mukavasti nieluun. Vaikka humalaa on reilusti, niin silti maku ei ole kitkeränkatera, vaan helppo. Hintavahkohan tämä olut on, mutta pullollinen kannatti maistaa. 335 ml, 8,5 %, 5/5