Katinalan lihakaupan hyllyltä plokkasin grillauksen kylkeen yhden lapualaisen pilsnerin. Olut on kirkkaan kuparista ja se vaahtoaa valkoisella reippaalla vaahdolla. Tuoksussa on mallasta ja humalaa. Maku on pehmeä, lempeä humalointi, mallas on makeaa, vähän hunajaistakin ja lopussa rapsahtaa mukavasti. 33 cl, 5,2 %, 4/5
Tarton Aparaaditehaalla oli omat festivaalit ja naapuritalojen 1 m levyiseseen välikköön oli elvalainen panimo pystyttänyt oman popup-baarinsa. Pitkän käytävän päässä oli pieni baaritiski ja siellä oli hamassa rosmariinilla maustettua pilsneriä. Tuoksu on ensimmäinen havainto, pullavaa. Väri on sameaa kultaa ja vaahto on vähän likaista vaaleaa saippuamaista kuplintaa. Maku on rosmariinia ja mallasta, ruohoisuutta ja vähän happamuutta. Maku on mieleenpainuva, jälkimaku on pehmeä, katkera, vähän makea, hullusti onnistunutta olutta. 0,5 l, 5,6 %, 5/5
Tarton keskustan Rimissä poikkesin erilliselle juomaosastolle ja siellä oli hyllyllinen vaaleanvihreitä tölkillisiä, tartolaisen A. Le Coqin pilsnereitä. Olut on väriltään kauniin kultaista sameutta, vaahtoaminen on katoavaista, mutta pieni vaalea vaahtorengas jää. Tuoksu on simamainen ja enemmän humalainenkin. Maku on rapsakka, humalaa, vähän sitruunaisuutta, hiilihappoa on reippaasti. On kyllä ihan nimensä mukaista. Juominen onnistuu niin vaivattomasti, että ihan sen perusteella on sanottava että hyvää olutta on. Tuo kyllä mieleen Olvin muut huippuoluet. 0,5 l, 5 %, 5/5
Nokialainen pilsneri on nimensä mukaisesti kultaista. Vaahto on kaunis ja tiivis valkoinen lukko oluen päällä. Tuoksusta en saanut oikein kiinni kun nenä osui tuohon vaahtoon, joten siirryin maisteluun. Pilsneriä on selvästi, mukavan kuiva, rapsakka, mutta samalla jotenkin ohut. Mallasta ja vähän humalointia on rungossa. Hörpyn jälkeinen tunnelma on kuiva, vähän metallinen. 0,5 l, 4,5 tai 4,8 %, 3/5
Kuopiolainen, uusiseelantilaisilla humalilla aateloitu pilsneri on kauniin kultaista ja vaahto on valkoista samettimattoa, niin kaunista. Tuoksu on makeahko mallasta ja reippaasti hedelmiä. Maku on maltainen, hedelmät jäävät pienen multaisuuden taakse, yllättävän kuiva. Maku on runsas, mutta se jotenkin päättyy melkein veitsellä leikaten, kun olut on valunut nieluun, lievä humala ehkä jää pyörimään poskiin. Tavallaan vähän raikas, mutta silti vaimeutta on ilmassa. 440 ml, 5,2 %, 3/5
Bratislavan iltapäivässä ei ehtinyt montaa askelta ottaa, kun piti pysähtyä Urban Houseen lounaalle, taululla näytti olevan muutama olutkin, joista tarjoilijan suosituksesta valikoitui slovakialaista lageria. Vähän sameutta on kultaisuudessa, vaalea vaahto on tiivistä ja asiallista. Juoma hupeni hapankaalisopan kylkiäisenä vaivatta. Tuoksuttelu meni vähän ohitse, maltaisuutta taisi olla. Maku on humalainen, metallisuutta hitusen, vähän hiivaakin, maltaisuuutta, riittävästi katkeruutta, kunnon pilsneriä, ihan pirteää. 0,5 l, 4 %, 4/5
Tartolainen uusiseelantilaista humalilta humaloitu pilsneri on hailakan keltaista, vaahto on valkeaa ja kestävää. Tyoksusta löytyy sitrushedelmiä, humalaa, kuusipuuta. Ensihörppy tuntuu jotenkin ponnettomalta, mutta toistojen myötä olut osoittautuu maistuvaksi. Löysyys on jonkinlainen ansa, josta löytyy mukavaa humalaisuutta. Selkeästi tästä tasapainoisuudesta voisi nautiskella useammankin tölkillisen. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Belgialainen pilsneri on samean tummaa keltaista ja vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksu on heinäinen. Maku on heinäisen puumainen, humalaisuutta on, vähän sekin taittuu sinne kuusipuun suuntaan. Hiilihappoisuus laittaa ajattelemaan lämpimämpiä kelejä. Pikkupullollisen ostin Alkosta. 25 cl, 5 %, 3/5
Tammelan K-Marketista nappasin torniolaisten pilsneriä. Väritys on kultainen ja vaahto tiivis valkoinen kuohu. Tuoksuttelu ei jostain syystä oikein onnistunut, oliko liian tuulista ja viileää terassilla, mallasta oli ainakin. Makukin on lempeästi makeahkon maltainen, ja kuten etiketti lupasi, niin jälkimaussa tosiaan on vähän arjen katkeruutta. Katkeruutta on lopulta ihan reippaasti, runko jää vähän puuttumaan. Outoa sanoa että olisi ohutta. 440 ml, 4,7 %, 3/5
Riian matkamuisto Valmiermuižan olutkaupasta oli panimon omaa vaaleaa lageria, joka olikin väriltään aika kuparista. Vaahto oli lyhyt rypistys vaaleaa lasillisen päällä. Tuoksu on makean maltainen, pilsnerimäinen. Maku on kuten tuoksukin, pilsnerimäisyys jatkuu, vähän popcorn-kipon pohjaa, humalat on leppoisia. Olutkaupan valikoimasta kun tämän nappasin että tämä on sellainen välikalja, kuinka väärässä taas voikaan ennakkoluulot olla. 0,33 l, 5,2 %, 4/5
Hämeensaaren Citymarketin oluthyllystä löytyi stadilaista tsekkipilsneriä. Olut on kirkkaan kultaista, vähän vaahtoavaa. Tuoksu on humalainen hivenen. Maku on enemmän humalainen, jälkimaku on samalla raiteella. Rapsakkaa hiilihappoa, puhdasta ja ryhdikästä, vähän hedelmäisyyttä ja mallasta tietty ja ruohoa ja sopivasti voinmakua. Hyvää on. IBU 50, 440 ml, 5,0 %, 4/5
Päivän kiipeilykerta ei tuottanut uusia seiniä, vaan ainoastaan pieniä pettymyksiä. Onneksi saunan jälkeen kylmässä odotteli espoolainen tyylikäsetikettinen pilsneri. Väri on hiukan sameaa kultaa, vaahto on tyylikäs kestävä hattu. Tuoksussa on mallasta, ruohoa ja humalaa, eli aika perussysteemi. Maku on tuoksun syvempi toisinto, kaikkea on juuri sopivasti, vähän sitrustakin. Perusolutta, jota maistelee oikeastaan hymy huulilla. 440 ml, 5,0%, 5/5
Loman jälkeisen ensimmäisen työviikon päätteeksi sain Tanskasta tervehdyksen. Pilsneri on tumman punertavaa ja vaahto on komea, mutta katoaa nopeasti. Tuoksu on makean maltainen, karamelliä. Maku on täyteläisen maltainen, bitterimäisen. Täyteläisyys täydentyy vähän enemmän pilsnerin suuntaan, kun havumaiset humalat kuivattavat lopuksi suuta. Koska tuopillinen katoaa nopeasti, niin oluen on oltava helpostijuotavaa ja hyvää. Kiitos Søren! 33 cl, 4,4 %, 4/5
Pariisin majoituspaikan löydyttyä, kipaistiin lähikauppaan ja siellähän olikin mukava oluthylly. Pienen arvonnan jälkeen, ensimmäisen oluen kun piti olla pariisilainen, valitsin kultaista, valkoisella komeasti kuohuvaa pilsneriä. Tuoksi on mieto tai hienostunut, mallasta ja vähän kuivaa ruohoa. Maku on samanlainen, janon tämä sammuttaa hienosti, pientä katkeroa ja kalkkia jää suuhun pyörimään pariisilaisittain. 33 cl, 4,5 % 4/5
Vaaleankeltainen lähes vehnäoluenkaltainen pilsneri kuohuaa kirkkaan valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on havuja. Maistuu ensihörpyllä hedelmäiseltä, aika miedolta. Maussa on enemmän kukkia kuin ruohoa, kyllä sitä humalaakin lopulta vähän erottuu. Helposti tämä juo, kesähän tästä tulee mieleen. 330 ml, 5 %, 3/5
Central Cervejasin pils on kirkasta ja väri on kulta. Vaahto on nopeaa. Tuoksussa on vähän mallasta. Mausta löytyy vähän havuja ja maltaan makeutta. Aika peruslager tai -pilsneri, jossa kuplii mukavasti. Jälkimaku on kuiva. Sopii ihan hyvin aurinkoiselle terassille. Oluessa käytetty ohra on Alentejosta, eteläisestä Portugalista. 33 cl, 5,7 %, 3/5
Vaalean oranssi espoolainen pilsneri tuoksuu hedelmiltä. Maku on humalainen hillitysti, jotenkin tuli jano ensihuikalla. Poreilee reilusti. Mallas maistuu vähän pullavaltakin. Aika kikkailematonta janojuomaa, saunan jälkeen maistuu oivalta. 330 ml, 4/5
Tsih, juuri oikealla tavalla sanoi pullollinen kun korkki aukesi. Helsinkiläinen olut on hitusen sameaa oranssia, vaahto on sitkeää valkeaa tiivistä kuplintaa. Tuoksuu kuivalta ruohikolta. Maku on ruohoinen, puumainen, aika hiilihappoinen, olisiko mukana vähäinen määrä greippiä. Lasi tyhjenee nopeasti analysoidessa, katkeraa multaisuutta ja maltaisuutta. 33 cl, 5,0 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
