Olvi Hi-Hop Mild IPA Iisalmi Guide To Hoppiness

Olvi lähetti kauan sitten lajitelman pikkupulloja, tämä vähäalkoholisen IPAn juominen on siirtynyt aina vaan eteenpäin, koska olutkellarista on aina löytynyt jotain kiinnostavampaa. Nyt pakotin itseni kaatamaan kauniin oranssisen oluen vaahtoamaan kauniisti lasiin. Tuoksussa on makeaa humalointia. Maku paljastaa makeuden trooppiseksi hedelmiksi tai sitruunaksi nyt ainakin. Humalat jäävät hörpyn jälkeen kielen päälle. Tuoksu kääntyy juodessa vähän pahvimaiseksi tai hiivaiseksi. Maku on yllättävän riittoisa, vähän tuo oluen mietous arveluttaa, mutta onhan tämä hyvää olutta virvoitusjuomaksi. EBU 40, EBC 15, 0,275 l, 2,5 %, 3/5 

Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

NanoPruul Pelgulinna Õlu American Blonde Ale

Tallinnalaisen nanopanimon kuparinen olut kerää valkoista vaahtoa reilusti päälleen. Microbreweryistä on ollut juttua ja kait se tarkoittaa pienpanimoa, mutta itseltäni on mennyt vähän ohi että mikä on nanopanimo, varmaan kyse on todella pienestä panimosta. Pelgulinna on taas tallinnalainen kaupunginosa, Telliskiven ja Kalamajan vieressä, lieneekö seuraava in-juttu Tallinnassa. Olut tuoksuu sitruunalta. Maku on samanlainen. Sitruuna ei maistu Spriteltä vaan sitruunaiselta. Hiilihappo on sopiva sitruunalle, happamuus jää muhimaan nieluun. Hiilihapotettu sima ponnahtaa mieleen lopussa. Mukavaa nautiskelua tästä kyllä saa. Taisin ostaa tämän oluen Tarton Õllepood nr 1:stä vai olikohan tämä SIPistä. IBU 27, 330 ml, 4,7 %, 4/5

Berliner Kindl Jubiläums Pilsener

En muista olisinko ostanut tämän berliiniläisen oluen Alkosta vai ihan Berliinistä, etiketin kansainvälisistä merkinnöistä  päätellen kotimaasta tämä on ostettu. Olut on kirkasta ja kuohua löytyy sopivasti. Tuoksussa on heinää tai rumasti sanottuna pahvia. Pehmeää, helposti juotavaa ja hyvää, olosuhteina on helteen jälkeisen sateen jälkeinen kosteutta lämpimästi kuivaava terassi, uusi bluetooth-kaiutin, J. Karjalainen ja Kolme cowboyta. Pientä makeutta, lievää humalaa, mallasta vähän, yksinkertaista, pehmeää, ympäristötekijät, vaikuttaakohan ne nyt arvoiointiin sopivasti. 0,5 l, 5,1 %, 4/5

Karksi Hele Eripruul

Tavallisen tiistain kunniaksi nautin tavallista virolaista lageria. Etiketti sanoo että on perinteistä, samat perinteet on kyllä Suomenlahden tälläkin puolella. Ei ole pahaa, mutta ei oikein ole muutakaan mainittavaa. Peruslagerissa maistuu lievästi makeaa, hiilihappoa on täsmälleen sopivasti, pientä pahvinmakua lopussa. Kaikki on tässä oluessa pientä. Jotenkin kuitenkin ihan on ok, mutta marraskuun ilta ei paranna ohuehkon lagerin pisteitä. 0,5 l, 5,0 %, 2/5

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Lehe Blackmouth Cur

Virolainen APA on nimetty koirarodun mukaan. Google näytti että koira olisi sellainen peruskoira ja olutkin on kunnollista ja tunnollista APAa. Väritys on yllättävän ruskea, maku on lyhyttä vähän kitukasvuista mäntyä, mutta kyllä maku jää pyörimään alaleualle. Voisi juoda toisenkin kyllä tai toisin sanoen liian pieni pullo, toisaalta puhti vähän loppuu oluesta lasin pohjan alkaessa näkyä.  330 ml, 5,2%, 4/5

Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager

Valoa syksyyn voi yrittää tuottaa vaikka juomalla tummaa lageria. Kultainen Lapin Kullan purkki on pitkään vaaninut minua S-Marketin ylähyllyllä, pakkohan se oli sieltä pelastaa. Arktinen mallas - tumma lager on todella pehmeää, vähän hiilihapotonta, jotenkin tulee mieleen brittipubin ale, vierailusta brittipubin on kyllä hiukan aikaa. Maku on lyhyt, erottuu kyllä peruslapparista. Sanotaan että hiukkanen salmiakkia ja savua, voi olla että nuo maut tulivat mieleen siitä että lukaisin Alkon jouluolut-valikoimaa, mutta hiukkanen on aika pieni yksikkö.

50 cl, 4,6%, 3/5

Modelo Especial

Meksikolainen olut pienestä paksusta pullosta toimii janonsammuttajana ruohonleikkuun jälkeen. Makuelämykset jäävät vain lime-viipaleen varaan. Pelkästään maisteltua maku on lyhyt ja voiko sitä nyt sanoa että kuiva (sanottu). Suuhun ei jää makua ennenkin olut on nielaista. 35,5 cl, 4,5%, 2/5