Falter Export Hell

Joulupukin lahjapaketin viimeinen olut on saksalaista lageria. Ajattelin että pienen kuumeilun jälkeen on syytä palata perusasioihin ja kyllä tällainen helles on omiaan siinä. Olut on todella kirkkaan kultaista jopa vähän pelottavan läpikuultavaa. Vaahto on valkoinen ja se kestää mukavasti pitkään. Tuoksu on maltainen, ei oikein sitä jaksanut sen enempää tuoksutella. Maku on maltaan makeutta. Etikettinsä mukaisesti vähän tylsä peruslager, mutta toimiihan tämä. Hiilihappoja on reippaasti enemmän kuin humalia, jälkimaussa on vähän hunajaa. 50 cl, 5,3 %, 3/5 

Fat Lizard Rib Tickler Rugby Lager

Kaupassa luin tämänkertaisen oluen nimeksi Ruby Lager, joten kaataessani Rugby Lageria lasiin kirkkaan oljenkeltainen väri oli yllätys. Fat Lizard -panimon käyttämän topless-tölkin kannen irroituksesta jää käteen koko alumiininen kansi. Pieni vihreä ajatus tuli mieleeni kun heitin kannen roskiin. Tuo irtoava korkki on vähän outo idea, itse yleensä juon oluen lasista, joskus olen tällaisesta topless-tölkistäkin tietysti juonut. Joka hörpyllä pelottaa että onkohan reuna terävä. Olut itsessään on kirkasta myös maultaan, tuoksu on vaimea. Maussa on vähän sitrusta. Vaahto on alkuun tyylikäs, mutta se katoaa pian. Humalaa löytyy terävöittämään loppumakua. Olut on helppoa, mutta siinä on silti pieni kulma. 0,44 l, 5,0 %, 3/5

Bersalis Sourblend Blonde Sour Ale

Helsingin Arkadian Alkosta ostamani matkamuistopullon päätin nautiskella saunaolueksi leppoisalla terassilla. Belgialainen olut on läpinäkymättömän oranssia, vaahto katosi nopeasti. Tuoksussa on outoa värinää, lennokkiliimaa tai jotain makeaa ja vähän alkoi pelottaa. Maku on hedelmäinen tai ehkä vähän marjainen. Makeus ja marjat piilottavat happamuuden. Oikeastaan helppoa, hillihappo poreilee heti huulilla ja kielen päällä. Taustalla piilottelee vähän pippuriakin, Leppoisalle terassille tämä sopii hienosti. 33 cl, 6,0 %, 5/5

Delirium Tremens

Pitkään keraamisen näköinen belgialainen pullollinen odotteli vuoroaan olutkellarissa. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja avasin kunnioitusta herättävän ja vähän pelottavankin putelin. Tuoksu on ihan turvallinen, hedelmäinen ja makea. Vaahto on eläväinen ja kestävä, valkoinen. Maku on voimakas, makeahko, hedelmiä on sitruunasta aina kypsiin tummiin hedelmiin. Poreilevan oluen etiketin vaaleanpunaiset elefantit eivät enää pelotakaan, alkoholi on onnistuneesti piilossa, ei tästä taida juoppuhulluksi tullakaan. Olut on Wikipedian mukaan valittu aikanaan vuoden parhaaksi olueksi. Vähän tulee mieleen joku ulkomaalainen outo karkki, josta ei osaa sanoa että onko se nyt hyvää vai pahaa, vähän niin kuin liian makea hillo paahtopaistin kyljessä. 0,33 l, 8,5 %, 4/5

O'Hara's Irish Stout

Irlantilainen stout on mustaa pehmeyttä. Vaahto on tiivis, mutta se katoaa nopeasti lasin reunalle ujoksi renkaaksi. Tuoksu on kahvinen ja vähän makea. Maku on paahteinen ja vähän Kulta Mokkaa. Jälkimaku on pitkä, miellyttävällä tavalla kuiva, makeus on sellainen puoli teelusikallista sokeria kahvikuppiin, Nyt tuli kyllä epävarmaa tietoa, kun en muista koska olisi tullut kahviin sokeria laitetua, täytyypä testata joskus.  Välillä tätä olutta hörpätessä pelottaa että ei kai vaan ole vetistä. 330 ml, 4,3 %, 4/5

Elixir Baladin

Italialaista olutta sain synttärilahjaksi, pullo löytyi Arkadian Alkosta, joka on kyllä käymisen arvoinen olutkauppa. Elixir on punaiseen taittuvaa olutta, pullo on pelottavasti viinipullon oloinen. Vaha suojaa korkkia, jonka avaamisen tarvitaan viinipullonavaaja. Sisällön kyllä tunnistaa ihan olueksi, kun juomaa kaataa lasiin. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on rusinaa, hiivaa ja vähän niinkuin omenaviiniä. Suussa tuntuu vähän ohuelta, mutta jälkimaku on vahva, alkoholimainen. Tölkistä juotuna olisi huonoa, mutta pullon tyylikkyys asettaa juoman eri katsantokantaan, koko pullollista ei ole tarkoitus vetää kerralla, pullollinen ei tällä kertaa kuitenkaan tingi tyylistään, kerran olen tainnut tinkiä (Ultrapres). Paranee lämmittyään, olut on kyllä arvosteltava vähän niinkuin omassa sarjassaan.  75 cl, 10 %, 4/5

Rooie Dop Chica Americana IPA

Miellyttävä nautiskeluolut Hollannista kuohui samaan tyyliin kuin edellinenkin saman panimon samasta tartolaisesta maitokaupasta ostamani olut. Kokonaisuus on hieno. Vaahto on kestävä ja runsas, suun etuosa täyttyy mukavasti lievällä katkeruudella, mallasta vähän kielen päälle ja hedelmää nenään. Painan mieleeni (on varmaan ollut jo Fingerporissa) Rooie Dop sanayhdistelmän, teen siitä aivoissani linkityksen hyvään olueeseen. Pullotuspäivä De Molenin panimolla oluella on ollut viime vuoden maaliskuussa, maku on ehkä parantunut, pelottaa jos olisi heikentynyt. 33 cl, 7,1%, 5/5, nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita takana!

Justus

Pelottavan oloiset hiivapartikkelit kimpoilivat pullosta lasin pohjalle, vaikka yritin sitä vältellä. Justus R. Schramm'i on perustanut nykyisen A. Le Coqin olutpanimon Tartoon ja hänen mukaansa Tarton Rüütlillä on olutkellariravintola ja sillä sitten on oma Justus-olut. Pelottavasta ensivaikutelmasta huolimatta olut onkin aika kirkkaanoloista, vaahto on todella pitkäkestoinen ja maku on selkeä, vähän sitruunainen, vähän hiivainen ja vähän laimea! Humalat ei erityisesti ole esillä. Pientä pettymystä 400. oluen valinnassa, mutta tasaluvut on tässä tainneet aina mennä vähin ohi.  330 ml, 5,0%, 3/5