Olvi American IPA

Uusista vahvemmista ruokakauppaan päässeistä oluista nappasin lähi-s-marketin  oluthyllystä iisalmelaista ipaa. Kaupassa uudet oluet oli vaan ripoteltu vanhojen joukkoon, eikä niitä oltu tuotu erilliselle vahvat oluet -hyllylle. Se oli mielestäni hyvä ratkaisu. Maitokauppaolut-termi se vaan käsitteenä laajenee, kai se pitää jo haudata. Olut on lasissa melko kirkasta kultaa, vaahto tiivistä ja valkeaa. Tuoksussa on humalaa ja murunen hiivaa. Maistuu miedosti greippiseltä, humalaisemmalta ja maltaiselta, jälkimaussa on enemmän mäntyä kuin kuusta. Mukava ajatella että tämän voi napata kauppareissulla ostoskärryyn kiertämättä Alkon kautta. Makuelämys paranee, humalat poreilevat miellyttävästi kielen päällä. 0,5 l, 6,5 %, 4/5

Hartwall Lahden Erikois NEDIPA New England Double India Pale Ale

Alkon hyllyltä nappasin jotenkin tutunoloisen ipan, aiemmin on tullut maistettu samankaltaista olutta ilman d-kirjainta. Juoma on vain vähäisesti sameaa keltaista, vaahto oli heikohko. Tuoksuu makealta, vähän hedelmäkarkkimainen on, alla luikertelee mallasta. Maku onkin sitten aika perus, vähän kaikkea, ehkä avainsanana tuo vähän.  Onhan maussa kuitenkin jotain keltaista trooppista hedelmää, humalointi löytyy oikeastaan jälkimaussa, sellainen kirpeä poreilu. Kokonaisuus on jotenkin ohut, mutta mikä tärkeintä maku paranee hörppiessä.  1/3 l, 7.8 %, 3/5

Fat Lizard Finny Tinny Australian Sparkling Ale

S-marketista löytyi värikäs espoolainen aletölkillinen. Lasiin kaatuu oranssia kirkkaanoloista kuplivaa, mutta heikosti vaahtoavaa juomaa. Tuoksuu hedelmäiseltä greipiltä, aika pehmeältä ei katkeruutta ollenkaan. Maku on jotenkin ohut, enemmän humalointia kuin tuoksussa. Hedelmiä on vähän, ehkä kuplinta vie tehoa. Jälkimaku on heti suussa, vähän nuorta mäntyä. Lasia täydentäessä sitten syntyykin komea vaahto, taisi olut olla vähän liian kylmää. Humalat alkavat hallita tunnelmaa, olut paranee. 0,44 l, 5,0 %, 4/5

Laitilan Kukko Pils Juhlaolut

Tyylikäs laitilalainen musta tölkillinen sisälsi kirkkaan kultaista hitusen sameutta sisältävää pilsneriä. Vaahto on valkoinen ja kestävä. Tuoksuu mukavasti maltaalta. Maku on myös maltainen, missä on humalat tulee ensihörpyllä mieleen.  Lisämaisteluilla makeutta löytyy ja myös rapsakkuutta. Humalat ovat viljaisia ja ne maistuvat lopulta enemmän jälkimaussa. Olut kyllä paranee juodessa. Edellinen lause kyllä tarkkaan ottaen pätee kaikkiin maailman oluisiin, mutta sovitaan että tähän.  50 cl, 5,0 %, 4/5 

Mikkeller Porter

Olukellarin kätköistä nappasin vuosikymmenenpäätösolueksi tanskalaisen, Belgiassa pantun, mustan portterin. Vaahto muodostui komeaksi samettimaiseksi raskaanoloiseksi ruskehtavaksi matoksi oluen päälle. Mikkellerin valikoimaan tämä tuntuu kovin tavalliselta oluelle, mutta perusjuttukin onnistuu Mikkelleriltä. Tuoksu on yrttinen, paahteinen, makea, jopa konjakkinen. Maku on tasapainoinen ja rauhallinen, paahteisuutta ja vähän kahviakin. Maussa täyteläisen paahteisuuden jälkeen pilkistää sitruunaista terhakkuutta, mikä tekee oluesta jännittävämmän. Olut pelkästään paranee juotaessa. 330 ml, 8 %, 5/5

Axiom Brewery Gonza Pale Ale

Prahanreissulla poikkesin Zizkovin kaupunginosassa olevassa Beergeek-baarissa, siellähän oli hienot olutvalikoimat, reilut 30 hanaa. Baaritiskin vieressä olevasta kaapista nappasin pari tölkillistä matkamuistoksi. Gonzo-journalistihenkisesti nimetty olut on ruskehtavaa, mutta päälle rakentuu todella tiukka valkoinen ohut vaahtohattu. Tsekkiläinen olut tuoksuu puiselta, hitusen hedelmäiseltä ja ihan hippuisen hiivaiselta, aika sekavaa. Sitten ensihörppy muuttaa tunnelmaa, pehmeää ja sopivasti hiilihappoja. Makuna on niukasti etelän hedelmiä, maltaisuus tuo vähän makeutta ja jälkimaku kertoo että humalia ei ole unohdettu. Kokonaisuus paranee hörppy hörpyltä, jälkimaku kuivattaa mukavasti eli pakottaa nopeaan uuteen hörppyyn. Onnistunut kokonaisuus, juotavuus ja makupaletti ovat hienosti tasapainossa. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

AF Brew Redrum Special Edition Imperial IPA

Ensikosketus pietarilaiseen mainetta niittäneeseen Af Brew -panimoon tuli tästä ruhtinaallisesta IPAsta. Olut on likaisen ruskeaa, vähän hippusia vielä leijailee oluessa. Makean humalainen ja maltainen tuoksu hivelee sieraimia, pitää hörpätä nopeasti että mitäs sieltä Venäjältä nyt tulee. Ensihörppy ei löydä humalia jostain syystä, toinen hörppy kalauttaa suun täyteen katkeruutta tai oikeastaan humalat kuivattavat posket pitkässä jälkimaussa. Mukavasti ensin hörpätessä maistaa makeutta, vähän hedelmiä ja toffeeta ja sitten jälkimaussa humalat jylläävät. Anteeksipyytelemätön ja hieno kokonaisuushan tämä on. Ostin hohdokkaasti nimetyn oluen Alkosta oikeastaan nimen ja etiketin takia. Tämä vaan paranee juodessa ja oluen vähän lämmetessä, eikä tuo oluen vahvuuskaan haittaa.  330 ml, 8,8 %, 5/5

Espina de Ferro Impaled

Vanhempien tuliainen Espanjasta oli barcelonalainen Imperial IPA. Väri on läpinäkymätön, tumma kupari ja vaahtoa on euronkolikon kokoinen vaalea läikkä. Tuoksu on makeahko, jotenkin turvallinen humala ja ohut hiiva. Maku on aluksi vähän puinen, joka kääntyy nopeasti kuusiseen katkeroon. Tuoksun makeus on myös maussa läsnä. Humalat ovat vahvoja, mutta makeus tasoittaa tilanteen. Hedelmäisyys on taustalla, ei niinkään greippiä vaan jotain hienostuneempaa. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen voi aistia kurkussa hörppyjen välissä. Etiketissä on piikkilankaa ja pääkallo, kyllä ne antavat aavistusta siitä että pullollisen sisällä on vahvaa kamaa. Maku on vahva ja toisaalta hedelmäinen. Ei ole mañana-meininkiä tässä ainakaan ollut, vaan tämä kyllä paranee loppua kohtia. 33 cl, 9,5 %, 5/5

Pruulius G-Punkt Greibine IPA

Työpisteeni on G-rakennuksessa, sen kahvihuoneen nimi on G-piste. Sama nimi on osunut virolaiselle greippiselle IPAlle. Olut on väriltään kauniin oranssi ja vaahto on tiivistä valkoista ohutta kerrostumaa. Tuoksu on hedelmäinen. Greippiä on selvästi maussa, ei se nyt peitä humalointia, mutta jotenkin humala ja greippi täydentävät tai vähän niin kuin neutralisoivat toisiaan, eli olut on helppoa juotavaa.  Ehkä greippi kuitenkin valloittaa maata eniten. Paranee koko ajan juodessa. Alkoholia ei edes huomaa.  Taisin ostaa oluen Tarton jostain olutkaupasta, miksen ostanut kahta. Onnistunut on. 330 ml, 6,9 %, 4/5

Pihtla Kolm Venda

Saarenmaalaisen panimon juhlaolut on vaimeatuoksuinen, vähän puumainen. Vaahto on ponneton, valkoinen, oluen väritys on ipamainen, vähän samea oranssi. Maussa puumaisuus on ensin ylivallassa, sitten sitruuna paljastaa itsensä. Taustalla on vähän pientä mentholia. Kokonaisuus paranee merkittävästi lasin pohjan paljastumisen myötä, humalat miellyttävät.  IBU 63, 33 vl, 6,5 %, 4/5

Sonnisaari Humalauta! Mosaic IPA DDH

Sonnisaarimaisesti nimetty kiroiluolut tuoksuu hedelmäiseltä. Väri  on selkeä oranssi. Vaahto on vähän heikko, mutta sitkeä. Maussa on hedelmiä, ananasta ja sitrusta. Makeaa toffeeta erottuu mausta, mallasta on rungossa. Pehmeys saa jälkimaussa kuivuutta kylkeensä. Ihan hyvää, mutta parempaakin on Sonnisaarelta syntynyt, rima taitaa nousta korkeammalle kun etiketissä on Sonnisaaren härkä. Humalat ovat DDH:sta (double dry hopping) huolimatta kohtuulliset, pikkuhiljaa humalat valtaavat nielun. Paranee vaan loppua kohden. 330 ml, 7,4 %, 5/5

O'Hara's Irish Red Traditional Ale

Irlantilainen red ale on syvän ruskean rubiininpunainen, komeavaahtoinen olut. Samettisen tiivis vaahto antaa kyllä olettaa jotain erityisen hyvää. Tuoksussa on vähän paahtunutta, voimakasta mallasta. Maku on pienoinen pettymys, kun muut panimon oluet ovat jättäneet ihan hyvän mielikuvan. Jotenkin tunkkaisuus sekoittaa lievän makeuden ja pienet humalat. Paahteisuus jatkuu mukavana jälkimakuna, ulkonäkö ja jälkimaku ovat hienot, mutta maku ei natsaa, vähän multaista. Loppua kohti maku paranee, ehkä ei nyt ihan hirveä pettymys, miellyttävä pehmeys toisaalta. Sekavaahan tämä on. 33 cl, 4,3 %, 3/5

Tornion Panimo Original 1964 Lager

Tästä alkuperäisen Lapin Kullan etiketistä tulee mieleen se vanha kunnon Lapin Kullan etiketti, nykyäänhän logona on sellainen heinekenmainen tähti. Olut kaatuu lasiin puhtaan kirkkaana, pienivaahtoisen oluen tuoksu on vaimea. Maku on pilsneriin viittaava, aluksi tuntuu vähän serkkunsa kaltaiselta vaimealta, mutta pikkuhiljaa löytyy potkua. Hiilihappoja on kohtuullisen paljon. Paranee kyllä koko ajan juodessa, vähän heinää ja mallasta, humalan kipristelyä. Lopussa tuntuu että huuliin jää jotain makeaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Laitilan Kukko IPA

Hämeenlinnaan tuli vierailemaan Rauman Lukon seuraksi länsirannikolta yksi Laitilan Kukko IPA. Raumalaiset tuntuvat aika tylyiltä vierailta. Kukko IPA on myös vähän tylyä, yksioikoista katkeraa. Väritys on tummaa oranssia ja vaahto on katoavainen, tuoksu on kylmässä oluessa heikko. Ehkä se on Lukko joka pilaa tunnelmaa. Maku on katkera, aika voimakaskin, mutta jotenkin sellainen yhden miehen harppuunahyökkäys, kun muut ovat menneet vaihtoon. Lämmetessään parantaa reippaasti, ehkä toinen kukonkiekaisu olisi parantanut tunnelmaa, sillä maku pehmenee juodessa. Täytynee ostaa toinenkin.  33 cl, 4,7 %, 3/5

 

Brewski Passion Feber IPA

Lääkepullon kaltainen puteli sisältää passion-hedelmällä maustettua ruotsalaista IPAa.  Reippaasti valkoisella vaahdolla kuohuva olut on kullankeltaista ja vähän sameaa. Pullon pohjalla näytttä olevan reilusti hiivaa. Olut maistuu passionhedelmälle, en nyt kyllä ihan muista passion-hedelmän makua, mutta koska etiketissäkin niin sanotaan, niin kyllä tuo hedelmäisyys on passionia. Hedelmäisyyttä täydentävät hiivaisuus, happamuus ja pieni katkeruus, lisänä on myös miellyttävää makeutta. Rumankauniista etiketistä huolimatta Helsingborgissa osataan oluenpaneminen ja maustaminen. Maku paranee juodessa. 330 ml, 7 %, 5/5

Voll Damm Doble Malta

Lähisupermercatin hyllystä tölkin ulkonäön perusteella valittu Estrella-panimon jalojuomaväritteinen tumma lager maistuu maltaalta. Ei kyllä taida olla valtavirtaa espanjalaisessa olutskenessä. Sopisi paremmin marraskuuhun Suomessa ja Espanjassa. Makeutta on havaittavissa ja alkoholi kyllä lämmittää, tosin ei tarvitsisi. Paranee juotaessa, ehkä jopa vaarallinen siis. 33 cl, 7,2%, 3/5, arvosteltu ennen toisen avaamista.