Hellstork Tonka Wonka Oatmeal & Milk Stout

Bratislavalaisesta 100-olutta baarista ostetun matkamuistotölkillisen etiketissä sanotaan että tonka- ja kaakaopapuja voisi olla tässä mustassa oluessa mausteena. Vaahtoaa maltillisesti tiiviillä kuplinnalla. Tuoksussa on tonkapapuja. Erikoinen papuhan tuo tonka on, en ole ikinä tietääkseni sitä maistellut muualla kuin oluessa. Sinne se sopii yleensä. Mausta löytyy tietty sitä tonkaa, ehkä kanelia ja jotain omenaankin viittaavaa. Suutuntuma on yllättävän ohut, makua on kyllä paljon. Suklaata ja kahvia olut vähän matkii. Pieni vetisyys tuo helppoa juotavuutta, mutta oikeastaan ei sitä tässä nyt tarvittaisi. Laktoosin tuoma makeus pysyy aisoissa. EIhän tämä nyt olekaan huonoa, vaan taidokkaasti tehtyä stouttia.  0,5 l, 6,5 %, 4/5

Pühaste The Black Eye Coffee Porter

Toin Tarton matkamuiston Hämeenlinnasta vähän lähemmäs kotiaan ja nautiskelin virolaisen kahviportterin Espoon Lansassa tai Kilossa. Olut on mustaa, kuohu on ruskeaa. Tuoksusta löytyy vaniljaa ja makeaa suklaata, vähän toffeetakin. Olut kuplii pelottavan paljon, mutta hörppäilyn jälkeen ei ole tietoa hiilihapoista. Maku on  Kokomo-paaahtion guatelamalaisten Nueva Era -kahvipapujen myötä kahvinen ja hitusen myös makea, paahteinen, lievästi katkera, lempeä ja miellyttävä. Etiketti on kyllä hieno kuten itse olutkin. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Põhjala / Sofia Electric Baba Tonka Imperial Stout

Virolais-bulgarialainen tonkapavuilla maustettu musta stoutti kuohuaa vaimeasti ruskealla. Tuoksussa on karamelliä ja makeutta. Ensihörppy tuntuu suussa öljymäiseltä, alkoholia, vähän mämmiä, toffeeta, tonkapapuja ja vähän kuivia hedelmiä. Makua on paljon ja se on voimakasta, sokerisuus tahmaa alahuulen lasin pintaan. 330 ml, 12 %, 4/5 

Lehe Pimedaim Tund Enne Koitu BA Maple And Tonka Bean Stout

Ipaton tammikuu alkoi virolaisella mustalla, ruskeavaahtoisella vaahterasiirapilla ja tonka-pavuilla maustetulla stoutilla. Tuoksuu voimakkaasti mainituilta mausteilta. Pimein hetki ennen aamunkoittoa on pehmeää, siirappia on kohtuudella, tonkapavuista olen oppinut pitämään. Hyvää on, tummaa suklaata, mustaa kahvia, siirappia, tahmaavaa makeutta, vaniljaa, tonkapapuja, paahtunutta mallasta, pehmeää samettia, pientä jälkiporeilua kielellä. Kolmen hörpyn jälkeen alkaa jo harmittaa, kun tietää että tämä herkku loppuu. Ipattoman tammikuun puolesta en uskalla kyllä vetoa mennä lyömään. 330 ml, 10,5 %, 5/5

Kees Amburana & Chocolate Stout

Hollantilainen pikimusta öljyinen stout sai toimia lauantai-iltapäiväkahvina. Tuoksuu suklaalle, kahville, paahteelle ja tervalle. Maku on kahvia, suklaata, pilkahdus vaniljaa, mausteita ja paahteista mallasta. Kitalakeen jää arvokkaan oloinen polte, kokonaisuus on onnistunut täyteläinen harmonia. Humalia on maussa, ne tuovat vähän ikihonkain huminaa jälkimakuun. Makeus on tahmaavaa, mutta juuri sopivaa. Amburanaa yritin googletella, olisiko se joku tonkapapujen sukulainen. Lasin pohjaa ei vielä näy, sen verran pieniä hörppyjä täytyy ottaa. 90 EBC, 18 EBU, 330 ml, 11,0 %, 5/5

Zagovor - AF Brew - Pühaste Trinity In Black Imperial Stout

Aktiivisen perjantai-päivän kruunasi atk-opetuksen 35 vuotta Hämeenlinnassa -juhlinta ja sen älkeen mielestäni ansaitsin yhden kunnon oluen. Olut on moskovalaisen, pietarilaisen ja tartolaisen panimon yhteistyö. Tietysti tuloksena on täydellisen musta ja öljyinen olut. Vaahtoa ei jaksa syntyä.  Etiketti kertoo että kanelia on käytetty ja sen voi jo haistaa. Lisäksi tonkapapuja ja vaniljaa on käytetty maustamisessa. Alkoholin kyllä tuntee jälkimaussa. Suutuntuma on aika paahteinen, öljyisen ja tiiviin  makea, vaniljainen ja suklainen. Olut rauhoittaa koko kropan, ei ole kiirettä tämän kanssa. Raskasta kamaa.  IBU 50, 0,33 l, 12,5 %, 5/5 

Mad Scientist Candy Man Imperial Stout

Budapestissä tutustuin Mad Scientist -panimon oluisiin ja ilahduin kun bongasin yhden sellaisen Tallinnan Koht-puodista. Säästelin tuliaistani jouluaattoon saakka, kun etiketissä oikein todettiin että mukana on vaahtokarkkeja ja tonkapapuja. Olut on mustaa ja vaahto on säästeliäs. Tuoksussa on paahteista makeutta, kahvia ja tonkapapujen vaniljaista hienostuneisuutta. Maussa on kaakaota ja aika terävää alkoholia, joka pehmenee nopeasti kun paahteisuus ja vaniljainen  mausteisuus hyppäävät esille.  Best Before -leima pullossa on vuodelle 2024, eipä vaan säilynyt sinne saakka. Öljymäinen ja makea olut on aika raskasta ja hitaasti juotavaaa. Alkoholi lämmittää jälkimaun jälkeenkin.  Vaahtokarkeista en löytänyt makuja, ehkä tuo makeus oli niistä peräisin. 330 ml, 12 %, 4/5

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

Sori & Kees We’ll Always Have Paris

Helsinginreissun ensimmäinen pysähdys osui oivaan paikkaan, Sori Taproomissa on huippuruoat ja olutvalikoimasta ei pääse valittamaan. Mahtavat soosit ja pikkunapostelut, isompia ruokia ei lounaaksi tullut kokeiltua, mutta idea tuli selväksi, hyvää on. Taateleita, kookosta, chiliä ja tonkapapuja lupasi tarjoilija. Aika viileänä tarjoiltiin, yritän malttaa, mutta ei oikein onnistu, vaikka ravintolan kulmapöydässä onkin kivan urbaanit näkymät. Väri on musta, vaahtoa ei ole. Tuoksu on kookosta. Maku on lievää kahvia ja reilumpaa kookosta. Jälkimaussa heiluu hennosti chili-lippu. Vahvaa on ja täyteläistä, olutmentori Jannen sanoin jälkimaku on mielipiteitä jakava. Lieneekö tonkapavut jotka aiheuttavat jotain sekavaa homeisen kanelin tunnelmia. Kokonaisuus on tasapainoinen, makuista, lämmin, kahvinen ja mutta vähän outo. 0,3 l, 9,5 %, 4/5 

Hikiän Velli

Työpöydälle oli ilmestynyt työpäivän aikana pullollinen olutta. pintakilta.fi -mestari Jari Välkkynen oli tuonut pöydälle pullollisen ohennetta. Ohjeen mukaisesti maistelin varovasti. Oluthan on Hikiän M-marketin omasta valikoimasta. M-market taitaa olla sellainen vähittäiskaupan pienpanimo. Ideoita ja omaperäisyyttä riittää, ainakin Hikiällä, niin kuin oluen rinnalle suositeltu Hikiän Kyrsä. Olut on Rekolan panimon panemaa. Tulee mieleen vähän Laitilan oluiden mullanmaku tai papumaisuus. Humalaa ja sitrusta on mutta pientä tympeyttä hyppii esille, maku on ohutta, mutta voimakasta. Kyllä ohutta mutta voimakasta. Vaahto on kestävää ja tyylikästä. Jari sanoi että pullon puolivälissä juojan ilme kääntyy etiketin mukaiseksi, yritin kyllä mutta en ehkä onnistunut. Hikiä maailmankartalle!  50 cl, 4,5 %, 3/5

Prykmestar Kaura Stout

Tyylikkään pullon sisällä on tummanruskeaa olutta. Maku on ohuehko, eikä kyllä vastaa omaa näkeymystäni stoutista, mieluummin brown alea. Olut tuntuukin suussa ohuelta, lievästi tulee mieleen joku lautasen kulmalle jäänyt papu, jonka sitten lopuksi kiltisti haarukoi suuhunsa. Mutta oluttahan tämä kuitenkin on, nähtävästi kaura ei ole sopivaa oluen panemiseen. Lievää paahdetta hiipii lopuksi mukaan, mutta maku on lievä, vähän tahmeaa makeutta, liian kiltti olut. 50 cl, 5,0 %, 3/5

To Øl Goliat Imperial Stout

Olutblogistin painajainen tipaton (tai ipaton) tammikuu meinasi konkretisoitua, kun flunssa pukkasi päälle oikein kunnolla. Onneksi tipattomuus saatiin kuriin ja pullollinen olutta maisteluun. Synttärilahjaksi saadun yhden suosikkipanimon, To Ølin, kahvistoutin päätin palkita korkinavauksella ja maistelulla. Musta olut tuoksahtaa lakritsalta. Maussa jyllää kahvipapukarkit, pientä kuusenhavua leijuu taustalla, mutta sokerinen kahvi vei koko huomion. Olut on tahmeaa ja makeaa. Pientä humalaa jää jälkimakuun pyörimään, flunssanjälkeiseen tunnelmaan sopii rapsakka alkoholipitoisuus, alkoholin makua ei kyllä löydy. De Proefin panimolla tehty olut tai sen makeus jää pyörimään limaisena nieluun, ihan hyvällä tavalla siis. Mukava olut, ehkä pitää käydä Alkossa ostamassa säilytykseen pullollinen, makeus on kyllä aika äärirajoilla. Join oluen aika kylmänä, varmasti erilaista lämpimämpänä. 33 cl, 10,1 %, 4/5

Ultrapres Beer Liquor

Todellista erikoisolutta maistelin karkoittaakseni pientä orastavaa flunssaa. Belgialaisen panimon älynväläys on tehdä oluesta likööriä, okei. Maku on makeaa, kuin suoraan niistä kahvipapukarkeista, joita ainakin joskus myytiin ruotsinlaivalla. Olutta lienee eniten nimessä. Tämä pitäisi lämmittää ja juoda kermavaahdon kanssa. Kyseessä on siis olut, joka onkin likööriä, joka haluaisi ollakin kahvia. Ihan mukavan väkevältä maistuu. Ei mennyt kyllä koko pullollinen. Voiko tätä edes arvostella, harvemmin tulee juotua kahviliköörejä? No tätä ehkä tulee juotua vielä harvemmin, kun oli Jannen hiivanäytetilaus. Kiitos Jannelle. Sarjassa kahvilikööriä: 70 cl, 20%, 4/5