Olaf Hydra Triple IPA

Alkosta nappasin pikkupullollisen savonlinnalaista tuhdimpaa ipaa. Väri on rusehtavaa oranssia, vaahto on valkoinen pieni kerros. Tuoksuja lehahtaa nenään,  hedelmää ja makeaa kumia, jotenkin kunnioitusta ja pelkoa herättävää. Ensihörppy paljastaa että olut on paksua, nektarimaiselta tuntuu oikeastaan. Humalat maistuvat hörpyn jälkeen pitkään, todella voimakkaana, mutta pehmeänä. Hedelmät ovat kypsiä ja humalat lempeitä, kyllähän tämä on selvästi nautiskeluolut. Alkoholia luulisi maistavan, mutta ei sitä nyt löydy. 33 cl, 10 %, 4/5

 

Koff IPA

S-marketin hyllyltä nappasin perinteisen kotimaisen panimon uuden tyylin oluen. Tölkki on tyylikäs tai tylsä, oranssinen kuten olutkin. Vaahto on paksu ja kestävä. Tuoksuu humalilta ja eri tasolla myös maltaalta. Maku on myös humalan katkeruutta täynnä, vähän maltan makeutta ui mukaan. Makua on paljon, mutta jotenkin kapeasti. 500 ml, 4,7 %, 3/5

Õllevõlur Noblesse Barrel Aged Russian Imperial Stout

Kaukainen matkamuisto Tarton Gambrinus-olutkaupasta on syvän mustaa ja vaahto on paksua pienikuplaista settiä. Tuoksu on makeaa, suklaata ja reippaasti paahdetta. Maussa on kahvia ja viskiä eli irish coffeeta ja paahteista mallasta. Alkoholi tuntuu viileänä. Suussa olut tuntuu yllättävän ohuelta, mikä tietysti voisi olla vaarallistakin, mutta toisaalta paksu maku rauhoittaa juomista. Etiketti on tyylikäs. 330 ml, 11 %, 4/5 

Mikkeller Beer Geek Dessert

Olutkellarin vintagehyllystä nappasin lauantai-iltapäivän ratoksi jälkiruokaa. Tanskalais-norjalainen musta olut on pantu Lervigin panimolla ja se kuohuaa nopeasti ruskealla vaahdolla. Tuoksussa kaakaota, joka maistaessa muuttuu kahviksi. Makua tukee paahtunut mallas, humalointia löytyy jälkimaussa, joka antaa pientä poreilua. Itse oluessa ei ole juurikaan hiilihappoja, vaan se on jotenkin  vaan rentoa, paksua ja intensiivistä. Etiketti kertoo että mukana on myös vaniljaa, ei sitä voi kiistääkään.  11,2 fl oz, 11,0 %, 5/5

Mallaskoski Craft Pils

Mallaskosken panimo on uusinut oluiden etiketit kansainvälisempään suuntaan, iso teksti ja vähän huumoria takaetikettiin. Pilsneri on kirkasta ja asiallisen oranssia, nopeahko valkoinen vaahto lupaavat ihan hyvää. Tuoksussa on vähän metallia ja hedelmää. Suussa tuntuu paljon poreilua. Maussa on aluksi humalaa, mutta se jotenkin tasoittuu, maku pehmenee. Ihan asiallinen pilsneri, täytynee ostaa toinenkin. Makua on paksusti, silti kevyttä. Itse kyllä luen tuosta etiketistä aina että plis. EBU 50, 50 cl, 5,0 %, 4/5

Buxton / Omnipollo Yellow Belly Sundae

Joulupukin lahjapaketista löytyi melkoinen pommi. Buxton ja Omnipollo ovat yhteistyössä kehitelleet mustan keitoksen, tai jostain syystä olen näkeväni vähän violettiakin. Tuoksu on makean vaniljainen. Bourbon ei tuoksu. Pähkinävoin voi kuvitella myös aistivansa, kun sellaista tässä oluessa on mukana. Maku on paksu. Laktoosit jäävät lasin reunaa tahmaamaan, makeutta on reilusti. Olut pysäyttää nauttimaan, pitäisi käydä katsomassa grillin syttymistä, mutta jos vaan istuskelisi ja nauttisi hetken. Maistuu vaniljaa, tummaa suklaata, kypsyyttä, tummaa paahtunutta kahvia, pientä leirinuotion savuisuutta ja kyllä se pähkinävoi tuo omaa erikoisuutta. Alkoholikin tuntuu jossain taustalla, mutta olut on sen verran paksua että se ei juuri haittaa. Juhlavaa. 330 ml, 12 %, 5/5

Anarchy Deadly Milk

Kaskenkadun ylämäestä löytyi Vares-pyhiinvaelluspaikka, Uusi apteekki. Tiskiltä valikoitui englantilaista IPAa, joka kuohui harvalla vaahdolla, kun mehumaisen näköinen samea vaalean keltainen paksu olut kaatui lasiin. Maku on makea appelsiini-mango-ananas-maitojäätelomehu, joka paljastuu lopulta happamaksi.  Jännästi makua antaa myös jokirannan silakkamarkkinat tai ainakin tuoksua tulee reilusti. Erikoisolut on aika sekava, kaikkea on paljon. 0,4 l, 6 %,  3/5 

Sori Brewing Midsummer Melancholy

Sori Brewingin pietarilaisen AF Brew-panimon kanssa panema abnormal baltic porter on mustaa kermaisella vaahdolla. Tuoksu on houkuttelevan suklaisen kahvinen. Maku on paksun täyteläinen, kahvi on huolella tummapaahdettua. Join oluen marraskuisen kesän kunniaksi kylmänä, ehkä se antoi oman vireensä itsemurhaoluelle. Vahva olut lämmittää paahteellaan ja suklaallaan, keskeltä paljastuu viileän vaniljan virtaus. Makeaa on sopivan niukasti, mustaherukkaa löytyy taustalta ryyditykseksi. Maku on oikeasti täydellinen. IBU 30, 33 cl, 11 %, 5/5

Pühaste Dekadents

Pitkän viikonlopun aluksi sorruin turmioon ja päätin maistella tartolaista rusinoilla, rommilla ja vaniljapavuilla maustettua imperial stouttia. Todella tumman ruskea olut tuntuu tarttuvan jo pullonsuuhun, lasissa vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Tuoksu on makea ja suklainen. Maku on todella paksu, rusinainen ja makea, alkoholia ja lakritsaakin kurkistelee taustalla. Olutta varmaan pitäisi juoda muutama tunti, jotta se ei tuntuisi liian raskaalta. Pullollinen löytyi www.oluttakotiin.comista.  IBU 80, 0,33 l, 11,2 %, 4/5

Laitilan Kukko Helles

Blogin 900. olut on kotiterassilla nautittu tyylikkään sininen Kukko, Helles. Tuoksu on neutraali, väri on paksun oranssi, tyylikäs sekin. Laitilan perusmultaa ei ole mukana ollenkaan, mikä on hyvä juttu. Aika raikasta ainakakin aluksi, humalat jäävät poskiin ja makeus on sopivaa. Lopussa raikkaus vähän katoaa. Maistuu pehmeältä. Tasapainoinen kesäolut, ehkä kaupasta voisi toisenkin vielä ottaa maisteluun. 50 cl, 4,7 %, 3/5

Humalove Winter Moo Vanilla Cocoa Milk Stout

Miniloman aloitin nauttimalla pullollisen hyvää olutta. Ihan aluksi note to myself: cocoa ei tarkoita kookosta, onneksi. Humalove on käynyt Malmgårdin panimolla ja tehnyt vähän taikoja maitosokerin, kaakaon ja vaniljan kanssa. Musta kylmä olut ohuella kermavaahdolla tuoksahtaa vaniljalta, suklaiselta. Sitten maku on makea, pehmeän maltainen, lakritsaakin hiukan. Jälkimaku takaikenissä on palkitseva, vienoa salmiakkia. Jälkimakua nieleskelee mielellään. Suutuntuma on ohut, mutta maku on paksu ja lämmin. Etiketti ei ole onnistunut, jotain miinustakin, reunatekstit on kyllä hauskat. 500 ml, 7,0 %, 5/5

I Hardcore You

BrewDogin Hardcore IPA + Mikkellerin I Beat YoU = I Hardcore You, tällä matemaattisella yhtälöllä voi todistaa että yhteistyöllä syntyy hyvää olutta. Yhtälön vasemman puolen alkutekijät ovat hyvin samanlaisia, joten oikeallakin puolella on hyvää Imperial IPAa. Yllättävän makeaa, hedelmäistä, humalat ovat aika piilossa mutta maku on paksu. Olut on aika sameaa oranssia, vaahto on nopea. Onkohan IPA-innostukseni nyt lähtenyt pullollisesta, kun tekisi mieli sanoa että ei ole tarpeeksi humalaa. Jälkimaussa on kyllä humalaa varmasti riittävästi, itse maussa ei ole liikaa. Olut-mentori-Jannelle kiitos tästä tuliaisesta. 

330 ml, 9,5%, 5/5

Vaari

Kuninkaankartanon panimon Vaari-olutta haettiin sateisen juhannuksen lämmikkeeksi Tammelaan suuntautuneelta autoilureissulta. Panimo lienee Hamkin peruja Mustialassa. Tummaa lageria löytyi paikallisesta S-marketista. Maltaista mustaa olutta nopeasti katoavalla vaahdolla tehdään Mustialan omasta kaivovedestä. Maku on paksu ja lämmittää, humalaakin on, 25 EBU. Jälkimaku on vähän liian kuiva. 0,5l, 4,5%, 4/5

Tulevia bloggauksia voi arvuutella tästä. 

Mikkeller Jackie Brown

Jackie Brownin reseptilääkkeeltä näyttävän etiketin takaa paljastuu ensin voimakas humalan tuoksu. Sitten lasiin kaatuu tumman ruskeaa paksuhkoa olutta, jonka päälle jää pitkäkestoinen tiivis vaahto. Maku on voimakkaan humalainen, mutta paahteinen ja jos haluaa niin vähän kahvia ja lakritsia. Etiketissä sanotaan, että tätä ei saa nauttia hattu päässä. Kuiva kallioinen kesäinen metsä, jossa aurinko paistaa ja pihka tuoksuu, ehkä kohta saunaan ja uimaan... Mistä toi nyt tähän tuli, hyvää on. 330 ml, 6%, 5/5 

Kiitoksia olut-menttorilleni Jannelle tästä nautinnosta.

Nøgne Ø Dark Horizon 4. Edition

Tätä olutta olisi etiketin mukaan voinut säilynyt 10 vuotta panemisesta eli vuoteen 2022, heh ei säilynyt nyt niin pitkään. Onneksi tuli maistettua jo nyt, on kyllä lähellä tumman oluen täydellisyyttä. Kahvi maistuu, sopivasti makeutta ja miten alkoholi ei muka maistu, jotenkin se on piilotettu. Kahvilikööriolutta, ensimmäisestä huikasta lähtien on selvää että tämä on yksinkertaisesti hyvää paksua hidasliikkeistä mustaa olutta. Onkohan tämä nyt edes olutta? 0,25 l, 16%, 5/5

A Le Coq Jõuluporter

Tartolainen musta portteri on kypsä marja poimittavaksi. Pehmeä ja paksu oluet on helposti juotavaa ja jättää suuhun sellaisen maton, joka maistuu vähän makealta. Paahteista ja lempeää olutta, jota on helppo nauttia. Virolaisittain painotettu jõuluõlu jo sanana tuo sopivasti joulumieltä. 0,5l, 6,5%, 4/5

Guinness

Paluu perusasioihin onnistuu Guinnessilla. Mielikuvat on kyllä tästä irlantilaisesta stoutista niin vahvat, mutta mustan oluen pehmeys kyllä osuu niihin täydellisesti. Kahvi kermalla tulee mieleen, erityisesti tiiviistä vaahdosta. Tumma olut jota tekee mieli ottaa toinenkin, jälkimaku on sopiva: pehmeä. Vähän hävettää sanoa että jotenkin hiukan vetinen, mutta on silti tasapainoinen ja halutessaan tämä saa maistumaan suussaan paksulta, sopivan makealta, silti persoonalliseksi sopivaksi lauantai-iltapäiväolueksi Heminwayssa. 

0,5l, n 4,5%, 5/5

Modelo Especial

Meksikolainen olut pienestä paksusta pullosta toimii janonsammuttajana ruohonleikkuun jälkeen. Makuelämykset jäävät vain lime-viipaleen varaan. Pelkästään maisteltua maku on lyhyt ja voiko sitä nyt sanoa että kuiva (sanottu). Suuhun ei jää makua ennenkin olut on nielaista. 35,5 cl, 4,5%, 2/5