CoolHead Brew Cardamom Arcanum

Viikin panimon kylmäkaapeista ostettu imperial stout lepäsi olutkellarin nurkassa, joten päätin pelastaa sen. Olut on mustaa, valoa vasten koen näkeväni vähän punaistakin. Vaahto oli nopeaa. Tuoksussa on tietty kardemummaa, aika reippaasti, jotain minttuakin ja toffeeta. Maku on samoilla linjoilla, mallasta on paahdettu, kahvia vähön ja  makeutta on ainakin riittävästi. Kardemumma tuo pullaa mukanaan. Alkoholi ei tunnu, joten jostain syystä hörppäilin isoja hörppyjä. Onko se tuo kardemumma, joka jotenkin saa samalla raikkaan tunnelman. Perin outo makuyhdistelmä on, mutta pakkohan on todeta että uppoaa eli hyvää on.  330 ml, 11 %, 5/5 

CoolHead Brew Triple Apple Crumble Nordic Sour

Viikin matkamuisto on väriltään tummaa oranssia, vähän niin kuin entisaikojen appelsiinimehutiivistettä. Tuoksu on hapanta omena, maku on samaa. Happamuus on soveliasta. Kardemummaa ja kanelia löytyy omenien alta, niin kuin etiketti vähän vihjasikin. Hapanta ja kirpeää, silti jotenkin oudon helppoa ja raikastuttavaa. Ollessani panimolla matkamuistoja valitsemassa, satunnainen oluttietäjä ehdotti että tätä kannattaa ottaa, on sen verran outoa. Oikeassa oli. 330 ml, 8 %, 5/5

BrewDog Mallow Laser Quest

Skottilaisen kulttipanimon vaahtokarkkiananas-ipa on vähän likaisenkeltaista vaahdoten vähän valkoisella. Tuoksu on reilusti makeaa ja marjaisaa. Maussa löytyy sitten vaahtokarkkikin, joka ei kuulu omien suosikkikarkkieni top-10000eenkaan. Jälkimaku on on sitten enemmän ananasta ja leppoisaa humalointia. Ehkä tuota vaahtokarkkiakin vähitellen oppii sietämään. Ajattelin vähän että BrewDogin punk-henkisyys alkaisi vähitellen karisemaan, mutta ehkä ei vielä, sen verran outoa olutta on. Oluen ostin Alkosta. 440 ml, 6 %, 4/5

Omnipollo Karpologi Pineapple Peach Passion Candy Sour

Tiistai-ilta ja pieni blogipäivitys, mitäs siellä olutkellarissa onkaan tai jääkaapissa. Jaahas siellä on tuollainen outo olut, vähäiset prosentitkin vielä, on sentään ruotsalainen laatupanimo kuitenkin, kyllä se on nyt vaan napattava käsittelyyn. Olut on kirkkaan kultaista, jääkaappikylmänä valoa vasten yllättäen seasta löytyy jotain hiukkasia. Vaahto on komea. Tuoksu on reippaan persikkaista. Maku on - on se vaan ananaista, ylimakeaa mutta hapanta. Ei tämä voi olla hyvää, ajatus tykyttää ohimoissa. Eihän tämä ole edes olutta, aika lähellä ananasmehua ollaan, sellaista ananasmehupurkin pohjalle jäänyttä nektaria maultaan, silti mukava happamuus. En ostaisi toista, tai no ostaisinpas, en muista mistä tämän hankin, ehkä Pienistä tai Alkosta. Aika mielipuolinen olut.  33 cl, 2,6 %, 5/5

Mikkeller Weird Weather

Mikkellerin beerboxista löytyi vielä yksi olut. Outo sää on yllättävän kirkasta, vähän kuin vehnäolutta. Kirkas olut päällystyy valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hedelmäinen. Maussa maistuu ananas reippaasti, ei kuitenkaan ananaslimpparina. NEIPA on makeaa, mutta jotenkin tyylikästä, gluteiinittomuus ei haittaa, kun olut on tällaista hedelmäsoppaa. Ehkä ananas menee vähän yli.  500 ml, 6,7 %, 4/5

Hedönist Harry Porter

Saimaalta tullut sponsoripaketti sisälsi hienosti nimetyn jouluoluen. Etiketin mukaan se saa kulkusesi kilisemään helkkyen ja välkkyen, tuosta tulikin mieleen Monkey Business -joululevy varmaan 10 vuoden takaa. Olut on mustaa ja päälle kertyy tyylikäs vaahto. Maitokauppavahvuisen oluen tuoksu on voimakkaasti kallellaan kaakaoon, vaniljaan ja kaneliin. Maku on kuivaa, vähän niinkuin tiramisu-leivoksen päältä vahingossa imaistua kaakaota kurkussa. Kuivaa paahdetta ja humalan katkeruutta, makeus on kaksipiippuinen juttu, onko sitä vai ei.  Erikoinen on olut kuten etiketissäkin luvataan. Jouluun sopiva erikoisuus, syöhän suomalaiset jouluna kaikkea outoa, lipeäkalaa, monen kilon kinkkuja, luumukiisseliä, lanttulaatikkoa ja rosollia. Kanelivaniljaporter sopii hienosti joukon jatkoksi. Sopii aperatiiviksi ja jälkiruoaksi. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Donut Island Brewing Frisco Disco

Helsinkiläisen pienpanimon San Franciscoon viittava IPA juhlisti liigakauden alkua. Olut on kuplivaa, oranssia ja päälle muodostuu kirkkaan valkoinen tiivis ja kestävä tyylikäs vaahto. Tuoksussa on jotain erikoista turvetta ja sitrusta. Maku on sitrusta, suutuntuma on jotenkin liukas. Pieni outous alussa, mutta se vaihtuu erikoisuudeksi ja sitä kautta kiinnostavaksi. Alkuun olut tuntui vähän vaimealta, mutta pikkuhiljaa maku täytelöityy, turve muuttuu vähän savuiseksi. Humalat ovat rittävät. Onko tämä oikeasti näin hyvää, täytyy ostaa Alkosta toinenkin. 70 IBU, 9 EBC, 330 ml, 6,2 %, 5/5

Käbliku Sambo Sour Fruit Saison

Oluesta näyttää tulevan punaista, jos siihen laittaa mausteeksi kirsikoita ja mustaherukkaa. Virolaisen panimon, neuvostoliittolaisen kamppailulajin mukaan nimetty(?) sour on todella punainen. Tuoksu on erikoinen, vähän kuin nuuhkaisisi juustopöytää. Etiketti kertoo että valmistuksessa on käytetty maitohappobakteereja. Oudolla tavalla mehumaisuus on ihan ok. Happamuus taipuu marjojen ja makeuden yhteydessä ihan mukavaksi kokonaisuudessa. Hörpätessä tuo juustopöytä tunkee liikaa esille. Erikoisuudessaan aika mieltäjakava olut, ihan hirveä outous tai kuningasten herkkua. IBU 5, 330 ml, 6,9 %, 4/5

Fiskarsin Drikkekammerat Norwegian American Pale Ale

Fiskars tarjoilee norjalaista villapaitaa, jonka sisällä on APAa norjalaisella perinnehiivalla. Kaunis oranssi olut ja valkoinen pieni mutta sitkeä vaahto muodostavat hedelmäisen tuoksun, johon yhdistyy metallia. Maussa hiiva on läsnä miellyttävästi, metallisuus muuttuu jotenkin peruskalliomaiseksi. Hedelmäisyys koostuu sitruunasta, hiilihappoisuus on mukavaa. Jälkimaussa on sopivasti humalan katkeruutta. Kyllähän lopuksi löytyy sitä norjalaisen villapaidan lämmitystäkin. Vähän erikoinen olut jää mieleen kyllä, joku voisi sanoa oudoksikin. Kokonaisuus on tasapainossa. Toinenkin samanlainen varmasti maistuisi. Täytyy tarkkailla Alkon oluthyllyä, vai saisikohan tätä S-marketistakin, kun S-ketju on julistautunut hyväksi olutkaupaksi, ehkä pitäisi raahautua Prismaan. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Sori & Kees We’ll Always Have Paris

Helsinginreissun ensimmäinen pysähdys osui oivaan paikkaan, Sori Taproomissa on huippuruoat ja olutvalikoimasta ei pääse valittamaan. Mahtavat soosit ja pikkunapostelut, isompia ruokia ei lounaaksi tullut kokeiltua, mutta idea tuli selväksi, hyvää on. Taateleita, kookosta, chiliä ja tonkapapuja lupasi tarjoilija. Aika viileänä tarjoiltiin, yritän malttaa, mutta ei oikein onnistu, vaikka ravintolan kulmapöydässä onkin kivan urbaanit näkymät. Väri on musta, vaahtoa ei ole. Tuoksu on kookosta. Maku on lievää kahvia ja reilumpaa kookosta. Jälkimaussa heiluu hennosti chili-lippu. Vahvaa on ja täyteläistä, olutmentori Jannen sanoin jälkimaku on mielipiteitä jakava. Lieneekö tonkapavut jotka aiheuttavat jotain sekavaa homeisen kanelin tunnelmia. Kokonaisuus on tasapainoinen, makuista, lämmin, kahvinen ja mutta vähän outo. 0,3 l, 9,5 %, 4/5 

Flying Dutchman Raspberry Dipping Chocolate Dripping Super Trouper Porter

Kiertolaispanimo Flying Dutchman ei säästele oluen nimessä kirjaimia, eikä tässä oluessa makuja. Musta, kauniisti ruskeasti vaahtoava portteri tuoksuu pullon suusta suklaiselta. Ensihörppy on todella vadelmainen, musta olutkin voi siis maistua vadelmalta. Kahviakin on mukana, pitäisikö sanoa mokkaa. Aika erikoinen yhdistelmä, vadelmasuklaakahviyhdistelmä on haastava. Makuja on paljon, vadelma maustaa kokonaisuutta oudosti. Hiilihappoja on yllättävän paljon, happamuutta ja toisaalta huulinkin tarttuvaa sokeria, lopuksi vähän katkeruuttakin. Taitaa olla liian monimutkaista tai haaste joka pitäisi kesyttää. 330 ml, 7,0 %, 3/5

Coedo Kyara

Japanilainen Coedon panimo on pannut Kyara-oluen, joka on lageria ja siihen eteen on liitetty India Pale sanat, eli onko tämä nyt sitten IPL. Väri on oranssi ja kaadettaessa vaahto on tiivis ja valkoinen. Vaahto vähän yritti jo kurkistaa pullosta korkin sihautuksen jälkeen, mutta pysytteli kuitenkin kiltisti sisällä. Onhan tässä ipoista tuttuja elementtejä, sitrusta ja humalaa. Makeutta on mukavasti, humalat ovat maltilliset mutta tuntuvat, mallastakin tuntuu ja vähän kukkasia. Tällaisia voisi jouda useammankin kesäisellä terassilla. Loppua kohti vahvistuu että kylläpäs on hieno olut. Jälkimaku on pitkä ja jotenkin pippurinenkin, nielaisun jälkeen makuyhdistelmä on hetken outo, mutta hetki on lyhyt. Kultaiset kirjaimet oluen nimessä ei kertoneetkaan laadusta liikaa. 333 ml, 5,5 %, 5/5

Stone Xocoveza A Winter-Spiced Mocha Stout

Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Jelly Belly Draft The Original Gourmet Jelly Bean

Manflun kourissa on tyydyttävä nautiskelemaan vähän oudompia oluita. Jelly Belly Draft -pussi tarttui mukaan lontoolaisesta karkkikaupasta. Pussi on amerikkalaisen karkkitehtaan idea. Ensin mietin että tämä on varmasti Suomessa kiellettyä, kun tässähän houkutellaan lapset juomaan olutta, mutta sitten muistin liköörikonvehdit, eli ei voikaaan olla kiellettyä. Papanat ovat maissinjyviä isompia, keltainen väri viittaa kyllä olueeseen. Ei ole vaahtoa. Maku on todella makea, hunajaa ja siirappia ja sokeria (4 kcal / papana). Kyllä tästä porttiteorian tueksi saa todisteita, sillä alkaa todella tehdä mieli oikeaa olutta, siinä on ehkä karkin paras viittaus käärepaperin ohella olueeseen. Jälkimaku on tympeähkö, tekee mieli maistaa jotain makeaa ja näitähän riittää. Mausta en kyllä olutta löydä, mutta kaikkea pitää kokeilla. 99 g, 0 %, 2/5

Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5

Ruosniemen Panimo Sihteeri

Sihteeri tuoksahtaa vähän väljähtyneeltä ja kiljumaiselta, tosin viimeisestä kiljuntuoksuttelusta on muutama tovi, mutta sovitaan että mielikuvamaisesti tuoksu on tuo. Sihteeri tuntuu ohuelta ja mausteikkaalta, inkivääri, korianteri ja mustapippuri on mainittu etiketissä, väristys on sameankirkkaan keltainen. Aikamoista sekoitusta, yritän maistella makuja mutta en voi välttyä mielikuvalta että olut ei ole minun makuuni. Ruosniemen panimon tuotos löytyi Lidlistä tai Citymarketista ja etiketissä on merkintä 12/16, olisikohan tuolla tekemistä makuelämyksen kanssa. Kevyttä, vähän hiivaista ja vähän hapantakin, ehkä useampi maisteluannos voisi löytää oluesta jotain miellyttävämpää kuin puisen outouden. 33 cl, 4,1 %, 2/5

Panimo Hiisi Ruisperkele Rukiinen Extra IPA

Isänpäiväolut odotteli juomista ja työviikon kahden päivän Microsoft-pilvipläjäys vaati perkeleellisesti olutta. RuisIPA on vähän samea oranssi, mukava vaahto kestää. Tuoksu on purukumimaisen hedelmäinen. Maussa on sitten hedelmiä ja havuja vahvalla mallasperustalla. Oudon helppo tätä humalapommia juoda, olisiko ruis joka makeuttaa. Mukavasti humalat, makeus ja vahvuus sekoittuvat helpostijuotavaksi nautinnoksi. Toinen pullollinen kyllä menisi, jotta pisteytyksen saisi kohdilleen, no onhan se yhdenkin jälkeen. 330 ml, 8,5 %, 5/5

Stadin Panimo Gasometer Grapefruit IPA

Kesäloman alkamisen kunniaksi blogistin oli taas pakko uhrautua ja maistaa jotain hyvää olutta. Helsingin kaasukellojen siimeksestä on lähtenyt tällainen greippinen IPA. Tuoksu on sitrusta ja väri on, olisiko appelsiiinimarmelaadinen. Maku on kuitenkin jotenkin puinen, jopa tuoksu muuttuu puiseksi. Jotenkin tuntuu riitelevän sitrus ja humalat, ehkä se on haussakin, vähän ristiriitaisuutta. Välillä tulee mieleen että olikohan lasi jotenkin likainen, ehkä kaasukelloista on päässyt vähän kaasua joukkoon. Silti jotenkin oudosti ajattelee että on hyvää, vaikka jälkimaku on edelleen sama ristiriitainen puu.  0,33 l, 6,5 %, 3/5

Maku Vehnä

Lahjaolutta Tuusulasta piti maistaa. Panimon lähetyksen vehnäoluttta olin ajatellut säästää hellepäivälle, mutta en malttanut odottaa, olisi ehkä pitänyt. Pullon avauksen jälkeinen nuuhkaisun tulos on outo, lievästi palanutta kumia ja sitten hedelmiä. Väri on lähempänä lageria kuin vehnäolutta. Maussa on keveyttä ja aavistus vehnäolutta, mukana roikkuu outo kumimaisuus. Jälkimaussa on  hapanta sitruunaisuutta, jälkimaku on kunnon vehnäoluesta kuitenkin. Ehkä ensimmäisen vehnäoluen pitkästä aikaa pitääkin maistua juuri tällaiselta, vähän pahalta. 0,33l, 4,5 %, 3/5