Viljandilainen neipa on kauniin sumeaa ja oranssia olutta, joka kuohuaa komeasti. Tuoksussa on makeaa sitruunaa ja humalointia. Maku on hitusen humalaisempi, makeus jotenkin katoaa, tilalla on vähän maanläheisempää vivahdetta. Ihan kiva olut, jota voisi juoda toisenkin. Jälkimaku on täyttävä. IBU 35, 330 ml, 5,3 %, 4/5
Södermalmin Stigbergetsin ravintolan terassituolit ja penkit jäivät mieleen ja kun Systembolagetin hyllyllä oli göteborgilaisen panimon ipaa, niin ostopäätös oli selvä. Lasissa olut paljastuu neipamaisen syvän oranssiksi, vaahtokin on reilua. Tuoksu on hedelmäistä, makeaa ja trooppista, ananasta. Maku on yksinkertaisesti miellyttävä, humalat on läsnä antaen hedelmille mukavaa taustatukea. Sitrusta ja greippiä, vähän eukalyptusta, mallasta, ei tarvitse kyllä lisätä mitään. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Valencialainen pullollinen ipaa kaatui lasiin työpaikan virkistyspäivän ja kotipihan villiviinin repimisen jälkeen. Espanjalainen olut on sameaa oranssia ja sen vaahto katoaa ohueksi valkoiseksi harsoksi. Tuoksu on humalaa, vähän tupakkaakin ja ohuesti hiivaa. Maku on aikalailla sama, aika humalainen, greippiä ja sitruunaa on myös. Takaterassille paistaa aurinko, hommat on huhkittu ja lasissa on ipaa, tilanne voisi olla huonompikin. 33 cl, 6,5 %, 4/5
Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Taisi olla Sellon Prisman oluthylly, josta nappasin uusikaupunkilaisen ipan ostoskärryyni. Olut kaatuu lasilliseen pehmeänoloisena. Väri on keltaista, vähän oranssia. Vaahto on komeaa ja höttöistä ja sitä syntyy paljon, se kuitenkin vajoaa nopeasti. Tuoksussa on marjoja, mustaviinimarjaa ja sitruksia. Maku on voimakas, mutta kapea-alainen. Humalat on sitrukseen taipuvia, vähän ruohoisuutta, tehokasta katkeroa, vähän kitkerääkin, greippiä siis. Jälkimaku on melkein kitkerä, ei riittävästi innosta seuraavaan hörppyyn. 0,44 l, 5,5 %, 3/5
Tietenkin kävin ensin saunassa ja sen jälkeen sitten maistelin S-marketista ostamani espoolaisen pale alen. Pieneen tuopilliseen kaadettu olut on kirkkaan oranssiin taipuvaa kultaa, vaahto on vaalea. Tuoksuu kukkasilta ja maltaalta. Maku on aluksi kukkainen ja maltainen kuten tuoksukin, makeaa, vähitellen humalointi löytyy. Humalointi on nuorta mäntyä. Maku paljastuu tasapainoiseksi, vähän ohut ehkä, mutta humalointi jotenkin rapsakoittaa kokonaisuutta. Kyllä tämä on just sopivaa saunaolutta. 0,44 l, 5,0 %, 4/5
Olutkellarissani olen jonkun aikaa hekumoinut tätä New England double ipaa. Kapea tölkillinen kaatui työviikon päätteeksi lasiin kirkkaan oranssina. Samalla väri oli myös sameaa, miten se on edes mahdollista. Vaahto on melko täydellinen, tiivistä valkoista ja kestävää samettia. Tuoksussa on hedelmiä, sitruunan kirpeyttä ja makeutta ananaksesta sekä pientä mäntypuuta. Suutuntuma on pehmeä, vaahto vähän avittaa siinä. Maistuu tuoksun lupaamalta hedelmäisyydeltä, makeuttakin on muttei liikaa, humalat rapsahtelvat kielellä ja nielussa mukavasti. Hedelmäisyys ei ole ylikypsää, vaan juuri sopivaa, al dente. Naantalilaiset kyllä osaa. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Sloe Gin Sour lienee jonkinlainen cocktail ja sen hengessä tähän virolaiseen olueseen on heitetty mukaan giniä ja oratuomen marjoja. Piti ihan sanakirjasta tutkailla että mitä on sloe. Olut on väriltään vaaleanpunaisen ja oranssin välimaastossa eli rumaa, vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on hapan ja varmaankin oratuomimainen. Tunnelma ei ole oluttupamainen, mieluummin ehkä viinikerhomainen, vähän kermaista cocktailiakin. Maku on kuitenkin lopulta ihan ok, lievää happamuutta, marjaisuutta, ei alkuun uskoisi että tämähän on raikasta, mutta outoa on. Vähän huolestuttavaa on että alan pikkuhiljaa pitää tästä. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Helsingin ykkösalkon hyllyltä nappasin oikeastaan rumaetikettisen Neuvostoliittoon mielestäni viittaavan tanskalaisen oluen. Nimi taitaa tarkoittaa kyllä kastiketta. Väri on oranssi ja vaikutelma on tiivis. Vaahtoa oli. Tuoksuu hedelmäiseltä, pehmeää trooppisuutta. Sama toistuu maussa, hiilihappoja on ehkä liikaa. Tropiikin jälkeen kielen päälle jää vähän skandinaavista havumetsää. 44 cl, 6,0 %, 4/5
Syntymäpäiväjuhlien tauottua nappasin olutkellarista varaamani virolaisen ipa-tölkillisen nautittavaksi. Oluen nimi taitaa viitata chicagolaisille koripallokentälle? Olut vaahtoaa kirkkaan valkoisella ja väritys on kaunis ja kirkas oranssi. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen. Maku on samanlainen, pehmeä ja raikas, lievästi makeahko ja hiilihappoinen, tietysti mukavan humalainen. Makuina on ainakin lempeä sitruuna tai kuivahko appelsiinin valkoinen kuoriosa. Olut täyttää suun myös maullaan, kuplintaa on reilusti. Jälkimaku on mukavan trooppishumalainen. Raikkaus vähän katoaa, mutta muut makuosaset täyttävät koloa sopivasti. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Ukrainalainen vehnä-ipa kunniottaa ukrainalaisjuuria omaavaa sumomestaria, Taihō Kōkiä. Sumo-ipan ostin Tarton Gambrinuksesta. Tölkillinen sihahtaa voimakkaasti, mutta olut ei kuohuakkaan hallitsemattomasti, valkea reipas kuohunta alkaa, kun oranssi ipa kaatuu lasiin. Tuoksut menivät vähän ohi kun piti nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuohui sen verran reippaasti, hedelmiä ja hiivaa ehkä. Maku on leppoisan humalainen, poreileva, hedelmäinen. Tuoksu tuntuu kyllä hörppiessä, ehkä vähän liikaa hiivaa. Ostan varmasti tällaisen, jos kohdille osuu. 65 IBU, 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Tuusulalaiset ovat panneet oluen jossa on käytetty mallastettua härkäpapua. Vähän jopa pelottava ajatus että härkistä käytetään, toisaalta mitäpä oluenvalmistuksessa ei olisi käytetty. Väri on turvallisen tuttua oranssia, vaahto oli heikko. Tuoksussa on humalia ja utuista makeutta. Maku on vähän ohut, metallia, härkäpapua en ehkä onneksi mausta löydä, en ole kyllä tainnut härkistä kovin montaa muutenkaan maistaakaan. Jälkimaku on lyhyt. Kiinnostavia tällaiset erikoisuudet on. 330 ml, 5,0 %, 3/5
Alkosta ostin graffittietiketillisen norjalaisen veriappelsiini-ipan. Olut on sameaa oranssia. Vaahto katoaa nopeasti. Tuoksusta löytyy sitrushedelmiä ja makeutta. Maussa appelsiinien mukaan liittyy humalaisuutta. Kokonaisuus on täyttävä, makua on paljon, maltainen pohja ja pieni alkoholin kirpaisu täydentävät. Ensin vaikutti jotenkin kuivalta, mutta makeutta on kyllä ihan riittävästi. 330 ml, 7,1 %, 4/5
S-Marketin hyllyltä löytyi tuusulalaista ipaa. Tölkillisen sihautus paljastaa kauniin kirkkaan valkoisen vaahdon, kaato kertoo värin olevan puhtaan oranssi. Kaunista on. Tuoksu on havuista humalaa. Maku on alkuun lempeä, mutta jälkimaku kääntyy katkerammaksi. Havuisuus muuttuu vähän kuivemmaksi puunrungoksi, taustalla on greippiä ja sitruunaa. Mukavasti vähän haastaa maistelemaan. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Iltapäiväkävely suuntautui Noblessneriin Põhjalan taproomille, sen terassilla nautiskelin panimon uutta tupla-ipaa. Samean oranssi olut jättää vaahdostaan kerroksen pitsiä lasin sisäpuolelle. Tuoksu on humalainen. Maku on ensimmäiseksi pehmeä, hitusen greippiä ja vähän pullahiivaa, jotain kannabismaista. 0,4 l, 8,0 %, 5/5
Telliskivessä maistelin tallinnalaista olutta. Pudel-baari onkin nykyään Põhjakonna. Olut on aurinkoista ja voimakkaasti oranssia. Tuoksussa on reippaasti hedelmiä. Maku on hedelmäkeittoinen, pehmeää persikkaa. Happamuus ja makeus on sopivasti tasapainoissa. Berliner weisse on oikeastaan todella hyvää. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Kirkkaan valkoinen ja tiivis vaahto peittää kirkkaana hohtavan läpinäkymättömän oranssin ipan. Tuoksu on mineraalinen ja raikas. Maku on varovaisesti hedelmäinen, hapan, kivinen, greippinen ja kuivahko. Mukana on zappa-nimistä humalaa, ei ole ennen tainnut tulla vastaan, pitäisi vähän maistua mintulle, en oikein sitä löytänyt. Jotenkin on kuitenkin erilainen ipa. Oluen ostin Alkosta. 440 ml, 6,0 , 4/5
Kaaren Alkossa käydessäni hyllyllä huomasin lähes vitsiltä vaikuttavan ruotsalaisen oluen nimen. Pullollisessa oli sitten tupla-ipaa, joka oli syvän oranssia ja sen vaahto oli nopeaa valkoisuutta. Nautiskelin oluen takaterassilla, kun olin ensimmäisen kerran tänä kesänä leikannut nurmikkoa. Jonseredilaisen dipan tuoksu on sitruunaista tai oikeastaan simamaista. Maku on tuhdisti katkeroa ja hedelmiä, melkein hedelmäkeittoa jopa, katkeruus oikeastaan katoaa. Hiilihappoakin on reippaasti. Ei tämä ole mikään vitsi, vaan panimo ihan tämän perusteella laitetaan seurantaan. 330 ml, 8 %, 5/5
S-marketin oluthyllyllä oli uuden näköistä west coast ipaa, joten se lähti tietysti maisteltavaksi. Olut on tumman oranssia hiukan sameahkoa ja vaahto muuttuu tiiviiksi valkoiseksi kerrokseksi. Tuoksu on havupuuta, makeaa ja hedelmiä. Ensihörppy kertoo että hedelmäisyyttä, humalat on aika kuivia, mäntypuut ovat kuivahtaneet reippaasti, greippi maistuu aika paljon. Jälkimaku on vähän kuiva, vähän puinenkin. Toistuvaan hörpintään kaipaisi vähän enemmän makeutta, mutta ehkä tämä toimisikin paremmin kesäisellä terassilla, kun toistot lasketaan tuopeissa. 440 ml, 5 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
