Dugges Gummy Hazy DIPA

Ruotsalainen purukumiolut on haalean keltaoranssi, vaahto on vaaleaa pienikuplaista. Tuoksu on hedelmäinen, tropiikkia paljon. Maku on runsas, keltaisia tropiikin pehmeitä hedelmiä, omenaakin, häviävää mausteisuutta jälkimaussa. Humalat on lempeitä, vähän sitruunaa.  Oluen sain synttärilahjaksi ja lahjan arvoista maisteluhetkeä on pitänyt hakea ja helmikuun viimeinen perjantai osoittautui sopivaksi. Purukumi ei onneksi ole liian väkevä, mutta on se vähän pelottava oluen nimessäkin ja vähän se kummittelee. 500 ml, 8,1 %, 4/5

Kimito Sour Apple

Olutreissun Taalintehtaan laituriravintolapysähdyksellä mukaan lähti erikoista olutta, hapanta omenaa. Väri on hailakan keltaista, vähän harmaata. Vaahto on valkeaa, mallia pika. Tuoksu on hapan omena. Maku on sama, kuivaa. Hiilihappoa on kuin vissyssä, ellei enemmänkin. Siideriä en ole vähään aikaan nautiskellut, ehkä tämä korvaa sitä. 0,33 l, 4,5 %, 2/5 

OlutMylly Mylläri Dry Hopped IPA

Vähän ohuen keltaista olutta kaatuu forssalaisesta tölkillisestä. Vaahtoa ei lasiin synny. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on mukavan leppoisan humalainen, vähän kuivuutta, mutta tunnelmaksi jää raikkaus. Oluen ostin perinteisellä keväisellä maakuntareissullani Pusulan sympaattisesta  Pikku Omenasta. Onpas hyvää lähiolutta, jos lähempää löytyy niin kyllä tätä pitää saada lisää.  440 ml, 5,5 %, 4/5 

Põhjala / Lindheim Cellar Series - The Cherry Of My Eye

Olutkellarin perukoilla majaili tallinnalainen tynnyrikypsytetty hapanolut. Väri on ohuempi punaviini, tuoksussa on marjaisuutta, happamia kirsikoita. Maku vie kyllä reippaasti punaviinitarhaan, hapanta, syvää kirsikkaisuutta, vaimeaa hiilihappoisutta. Etiketti sanoo että kirsikat on norjalaisia ja omenat on Virosta. Tunnelma on kyllä Belgiasta. Alkoholi ainoastaan lämmittää, sen maku jää kyllä vahvan rungon alle. On kyllä melkoinen punaviinin korvike. 330 ml, 10 %, 5/5

CoolHead Brew Triple Apple Crumble Nordic Sour

Viikin matkamuisto on väriltään tummaa oranssia, vähän niin kuin entisaikojen appelsiinimehutiivistettä. Tuoksu on hapanta omena, maku on samaa. Happamuus on soveliasta. Kardemummaa ja kanelia löytyy omenien alta, niin kuin etiketti vähän vihjasikin. Hapanta ja kirpeää, silti jotenkin oudon helppoa ja raikastuttavaa. Ollessani panimolla matkamuistoja valitsemassa, satunnainen oluttietäjä ehdotti että tätä kannattaa ottaa, on sen verran outoa. Oikeassa oli. 330 ml, 8 %, 5/5

Pühaste Särts

Tartolainen sour on vaaleaa rubiibininpunaista, vaahto on pikainen. Tuoksuu vaniljalta ja punaiselta marjalta, joka paljastuu etiketistä karpaloksi. Maistuu karpalolta ja sitten vaniljalta, mukavaa happamuutta, ehkä vähän Granny Smithiä. Yksi tölkillinen on riittävästi. 0,33 l, 6,0 %, 3/5 

United Gypsies Wheatbanger Cognac Barrel Aged Edition Double Wheat with Flamed Bananas & Vanilla

Kesällä ajoin Lohjan ohi ja käväisin panimolla. Mukaan arvoin fiiliksellä muutamia oluita ja tämän niistä olen säästänyt vähän pelon sekaisin tuntein viimeiseksi. Olutlajike on tuntemattomampi tynnyrikypsytetty vehnäolut, mitähän tämä oikein on. Olut on melko kirkasta ja kullankeltaista. Vaahto on pienikuplaista ja tiivistä. Tuoksuu vähän umpeutunutta tai tunkkaista, vähän vehnäoluen hiivoja ja hedelmiä. Maku on hedelmäinen, omenainen, hedelmäviiniä hiilihapoilla, taitaa konjakki vähän paistaa taustalta, hapanta. Juominen vaatii  aivojen asettelua oikeaan asentoon, ei ehkä onnistunut se. Ehkä ne aivot pikkuhiljaa kuitenkin asettuivat sopivasti. 0,33 l, 10 %, 3/5

 

Liefmans Goudenband

Alko Arkadian myymälästä ostin kauan sitten matkamuiston Helsingistä ja se oli sitten belgialaista souria tai hapanolutta vuodelta 2016. Väritys on tummanruskeaa, pienellä punerruksella. Vaahto on nopea pieni pyrähdys. Tuoksussa on mallasta ja marjoja. Maku on todella lähellä punaviiniä. Ei kovin hapanta, muttei ole makeatakaan, hyvä tasapaino on löytynyt. No toisaalta voisi sanoa että kotiviinifiiliksiä tulee esille, sellaista omenaviiniä. Maku on kuitenkin voimakas, jopa intensiivinen, hedelmiä ja mausteita, jälkimaku on maun kaltainen. Ei tämä ole pahaa, mutta vaatii ehkä liikaa aivojen asettelua että hyväähän tämä on.  Parasta ennen päiväys olisi ollut 10/2026, ehkä olisi pitänyt jättää vielä kypsymään. 330 ml, 8 %, 4/5

Oude Geuze Boon à l'Ancienne

Nappasin belgialaisen Boon-panimon geuze-oluen aikanaan Arkadian Alkosta. Nyt helteen kunniaksi päätin korkata tämän shampanjapullollisen. Geuze-olut syntyy kun sekoitetaan vanhempaan lambic-olueeseen nuorempaa lambicia. Tämä olut on oranssia ja tuoksuu hedelmäiseltä ja vähän mintullekin. Maku on omenainen, hapan, vain lievästi hiivainen ja se kuivattaa suun houkutellakseen seuraavaa hörppyä. Erikoisella tavalla olut on raikas. Kyllä tätä voisi luulla siideriksi ja voisi tätä tarjoilla kuohuviininäkin. Tähän vähän hurahtaa ja oppii pitämään, pullollisen pohjan hiivatkin maistuivat. 375 ml, 7%, 5/5

Tanker & Tempel Tystnad Seabuckthorn and Cloudberry Ale

Isomman pullollisen oloisen Viro-Ruotsi -yhteistyön tulos on roseviininvärinen tyrnilakka-olut. Tuoksussa on hiivaa ja marjoja. Mausta mielleyhtymäksi tulee omat omenaviinikokeilut, olikohan ne nyt ihan näin hyviä. Maku on hapan, marjainen, omenaa, hiivaisuutta löytyy. Maussa on jotain kuninkaallista. 15 IBU, 375 ml, 6,0 %, 3/5

Ochakovo Halzan Krepkoje

Koska viikko on ollut sellaista työnsankaruutta, että ajattelin ansaitsevani jonkun prenikan, niin onneksi olutkellarista löytyi sopiva. Venäläinen voimalager on tyylikkään retrohenkisesti etiketöity. Oluen väri on kirkas kupari. Vaahtoamaton olut tuoksuu makealta, omenaiselta. Maku on makea, jotenkin hedelmäinen, mutta taustalla oleva alkoholi väijyy jossain, ei niinkään maistu. Olisikohan maussa omenaa, kun lasissa olut alkaa näyttää omenamehulta. Ostin tölkillisen Virosta, olikohan sinappikaupungin eli Pöltsamaan Selveristä. 0,45 l, 8,1 %, 2/5 

Three Happy Brewers Acuarela

Pieni aamupäiväkävely päätyi Acuarela-baariin. Mukava sateenvarjokatto viilensi paahdetta. Bukarestilainen panimo on nimennyt yhden oluensa baarin mukaisesti. Oluen väri on kultaa, vaahto on heikohko. Tuoksussa on lievästi omenaa. Hörpyn jälkeen huomaa hiivaa ja vähän siideriä ja tietty omenaa. Ei nyt ihan hapanta, mutta liippaa läheltä. 0,33 l, 4,8 %, 3/5 

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

Africana Beer Special Beer

Mauritiukselta Viroon rantautuneen lager-tölkin sain luultavasti kiitokseksi salibandykentältä Turengin huutokauppamestarille antamistani millimetrin tarkoista syötöistä tai voi olla että kyse oli jostain lohdutuksestakin. Olut on kirkkaan keltaista ja sen päälle muodostuu kiinteä valkoinen vaahto. Tuoksu on aika makea. Maku on makea, hedelmäinen ja omenainen. Käsitin vähän että oluen hankinnan pontimena on ollut edullinen hinta, jota on haettu sitten Latviasta saakka. Onhan tämä aika kevytsarjalainen olut. Kiitos Joni, syötän ensi kerrallakin. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Petrus Aged Pale

Työviikon päättymistä juhlistin belgialaisella vaalealla hedelmäisellä oluella. Tuoksu on omenainen. Oluen pinnalle kertyy vähän vaahtoa, joka katoaa pian. Maku on omenaviinimäinen. Hapanta ja hiilihappoista olutta juodessa on vähän ristiriitainen tunnelma. Sokeriakin on saman verran kuin kotiomenaviineissä aikanaan. Omenaviiniolut ei oikein istu viikonlopun aloitukseen, joskin olut on selkeää ja puhtaanoloista. 33 cl, 7,3 %, 3/5

Kasteel Hoppy

Perjantai-iltaisin ei jaksa pientä pintaremonttia pitkään. Terassin auringonvalossa täytyi rentoutua belgialaisen Linna-oluen humalaversiota maistellen. Olut on kuohuaa tiiviisti ja oluen väritys on kupariseen taittuvaa vaaleankeltaista. Poreilua on reilusti. Tuoksu on vienon hedelmäinen. Oluen kadotessa nieluun jää kielen päälle terhakkaa mutta lempeää poreilua.  Maussa toistuu hedelmäisyys ja hento hiivaisuus. Jostain syystä olut on pakattu aivan liian pieneen pulloon, koska olut katoaa nopeasti. Maku on mukavaa ja miellyttävää, vähän kuivaa omenaa pilkistää, hiiva välillä ilmoittautuu, alkoholi tuntuu sisäänhengityksessä. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Pühaste Lime Gose

Tallinnan reissulta matkalaukkuun hyppäsi suosikkipanimoni Lime Gose -olut. Se on vähäalkoholinen sitrusjuoma tai siis oluthan se on. Kuplintaa lasissa on reilusti ja vaahto on kestävä, valkoinen, tiivis hattara. Maku on todella limemäinen ja mukavan hapan. Jotenkin mieleen tulee sana keksimäinen, kun yrittää maistella limen takana olevaa makua. Lopuksi suuhun jää vähän suolaa, joka on etiketin mukaan peräisin Himalajalta.  Miellyttävää juotavaa, vienosti saippuaa, vähän mausteita, kaneliomenaa. IBU 12, 0,33 l, 3,8 %, 4/5

Mufloni Doppel Apfel Weizenbock

Hellepäivän viilenevän illan rauhoitukseksi maistelin porilaisen panimon erikoisoluen. Tuoksu on omenainen, vaahto on ohut sametti ja väri on tumma ruskea mahonki. Maku on omenainen. Kanelia ja muskottipähkinää riittää, kuten etiketissäkin mainitaan. Alkoholi hyppii taustalla mausteiden joukossa. Maut tuntuvat vatsassa saakka. Annoskoko on vähintäänkin riittävä. Olisi varmaan ollut viisaampaa säästää jouluksi. 50 cl, 9,0 %, 2/5

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Rekolan Panimo Funky Luomu

Vapunvietto jatkuu belgityyppisen oluen nautiskelulla Hämeenlinnan Street Food and Moren terassilla. Mukava pieni baari hiljaisen kävelykadun päässä, ruokalista on mainio ja olutvalikoima on vähän erilainen. Oluen väri on samean punakuparinen, vaahto on kestävä ja tiivis. Tuoksussa on omenaa. Maku on vahva, hedelmäinen, hiivainen ja vähän luomu eli multainen. Jälkimaku on tunkkainen. 50 cl, 6,5%, 3/5