Pühaste Sära Berliner Weisse

Melko kirkkaan oranssi kuplii reippaasti ja muodostaa valkoista vaahtoa. Berliner weissen ostin tartolaisesta olutkaupasta. Tuoksu on jo tölkkiä avatessa voimakkaasti hedelmäinen, miellyttävä. Etiketissä kerrotaan että mukana on ananasta, papaijaa, passionhedelmää ja kookosta. Papaijan kyllä tunnistaa mausta, muut jäävät vähän varjoon. Aika hiilihappoista on.  Happamuutta on, mutta aika lievää. Pakko vaan todeta että onpahan aika hyvää ja etiketti on taidetta. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

Salama Morphosis 005 Guava Sour

Pien-olutkaupassa vieraillessa silmät lukittautuivat espoolaisen panimon aivolabyrinttikuvioiseen sour-tölkkiin. Tölkin sisältö on samean keltaista ja siististi vaahtoavaa olutta. Tuoksu on reippaasti hedelmäinen, kyllä se varmaan on guavaa. Maku on samalla linjalla, trooppista hedelmää, veriappelsiinia, makeaa greippiä ja jotain umamia. Maku tasapainottelee happamuuden ja sitä kannattelevan makeuden välillä. Aikamoinen hedelmäkeitto. 440 ml, 5,5 %, 4/5

Sedmý Schod

Prahan Kaarlensillan kupeesta löytyi pieni olutkauppa ja sieltä löytyi muutama tsekkiläinen olut. Tästä seitsemännestä portaasta myyjä kertoi että nimi juontaa elokuvasta joka kertoo oluenpanemisen seitsemästä stepistä, jonka vain tsekit tietävät. Zatecin kaupungista tuleva olut on oranssista ja kirkasta. Tuoksu on maltaisen makea. Maku on perus, aika pehmeää ja makeaa, pientä hedelmäisyyttä, mukavasti poreilua. Jälkimaussa on mukavasti katkeroa, ei huonoa, mutta ei kyllä oikein jää mieleenkään. 500 ml, 5,5 %, 3/5

Olivětínský Opat Chilli Ochucené Pivo

Joululahjaksi saatu tyylikäs olutlasi piti saada heti käyttöön. Olueksi valitsin valmiiksi viilennetyn matkamuiston Prahasta,  Kaarlensillan kupeessa olevasta pienestä olutkaupasta. Olut kaatuu kultaisena lasiin ja valkoinen vaahto on aika tiivis. Tuoksu on mietoa maltaista, tavallista lageria. Maku on samaa mallasta, vähän multaistakin, missä chili? Toivoin oluen olevan samaa mitä satuin juomaa Prahan BeerGeek-baarissa, tuon oluen nimi ei jäänyt mieleen ja kotona ravintolan nettisivujen hanassa olevien oluiden listalta ei olutta enää mainittu. Se oli todella chilistä jotain trilobi-olutta, mutta tämä ei taida olla samaa. Alkuhörppyjen jälkeen chili on vähän kadoksissa, mutta olisiko kyse kuitenkin siitä että chili kertyy juodessa. Jälkimaku on chilinen, itse olut on aika pehmeää, hitusen makeaakin jopa. No onhan tässä viritetty ansaaa, kyllä sitä chiliäkin sitten löytyy. 0,5 l, 4,8 %, 3/5

Mad Scientist Liquid Cocaine Double IPA

Csak a jó sör -olutkaupasta oli onneksi yksi olut jotenkin siirtynyt budapestilaisen majoituspaikan jääkaappiin, sille tuli käyttöä helteisen kaupunkikierroksen jälkeen. Nestemäinen kokaiini tuoksuu hedelmäiselle, vaahtoa on vähän ja väritys on kauniinkuparisen kirkas. Maussa huomaa että kokaiinin sekaan on kehittynyt reippaasti alkoholia. Helteisen päivän rauhoittamiseen tämä voi olla aika rankka valinta, mutta budapestilainen olut kyllä laittaa nauttimisen rauhalliseksi. Ehkä vähän viileämmän illan olut, nyt täytyy olla varovainen. Melkein pitäisi juoda rinnalla joku peruslageri, että voisi nautiskella tarpeeksi tästä humalapommista, sillä humalaa on reilusti. Humalat kuitenkin kääntyvät pehmeiksi. Mad Scientist -panimo on pakko laittaa muistilistalle muiden unkarilaisten nerojen rinnalle, Rubik ja kuulakärkikynän ja paprikan keksijät ja mitä niitä muita onkaan. 330 ml, 9 %, 4/5

Bravoras Apynys Green Monster IPA

Kaunaslainen IPA tarttui matkamuistoksi Kaunasista löytyneestä olutkaupasta ja päätin korkata pullon perjantain kunniaksi. Työviikon päätti postissa saapunut työhyvinvointikortti. Tätä olutta juodessa päätin että hyvä olut edistää työhyvinvointia hienosti. Pullollisesta löytyi samean tumman oranssia, ohuesti mutta tiiviisti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on vähän hedelmäinen, sitruunaa. Maku on kevyt, humalat ovat pehmeää sitrusta, ujoa ananasta. Humalat ovat miellyttävästi läsnä, kitkeryys puuttuu kokonaan, jälkimaku on hedelmäisen humalainen ja mukavan pitkä. Maistellessa huomasin että olut yhtäkkiä loppui kesken, joten yritin nautiskella jälkimausta huolellisesti.  23 EBC, 55 IBU, 6,3 %, 4/5

Sip Teine Aastapäev Chipotle Morita Foreign Stout

Virolaisen olutkaupan ja Tankerin yhteistyöolut tarttui aikanaan Tartosta ostoslaatikkoon. Olut on Sip-kaupan 2-vuotissynttäreiden kunniaksi pantu, myöhemmin Sip on jo täyttänyt kolmekin vuotta. Best before merkintä on kyllä oluessa mennyt yli, mutta ei se mitään haittaa. Olut on mustaa, vaahtoa on aluksi reilusti, mutta se rauhoittuu kestäväksi vaaleanruskeaksi matoksi oluen päälle. Tuoksussa on paahdetta. Maussa on samaa paahdetta, tummaa suklaata, humalaa ja lämpöä. Chiliä ei tunnu ensin löytyvän, se iskee jälkimaussa. Kun chili on ensin ilmoittanut itsestään, niin se jää lämpöpatteriksi kurkkuun. Chili tai alkoholi kerää mukavaa lempeää pistelyä kielen päällä, joka voimistuu jokaisen hörpyn jälkeen. 60 IBU, 330 ml, 7  %, 5/5

Mikkeller Ramen to Biiru

Etuetiketissä oli vain jotain japanilaisia kirjaimia ja jokin japanilainen hirviö. Pullollinen oli oikeastaan sellainen mysteeriolut, josta ei ollut mitään tietoa. Pullon sisältöä tartolaisessa olutkaupassa tutkaillessani ajettelin sen olevan jotain Neipaa tai IPAa. Googletus paljasti sitten että kyseessä on Mikkellerin Ramen to Biiru -ravintolalle pantu oma olut ja että kyseessä on Belgian Ale. Avatessa olut kuplii tiivistä vaahtoa ja samaa tiivistä vaahtoa riittää vielä oluen päällekin. Väri on vähän samea kupari. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on raikasta, makeaa hedelmäsoppaa ja lievää hiivaa ja se kääntyy todella nopeasti  kuivuudeksi. Maku on lyhyt, mutta jälkimaku jää kyllä kuivattelemaan kitalakea. Ihan hyvää, ehkä kuumempaan tunnelmaan sopivampaa, googletus laittoi Mikkellerin ravintolan kirjanmerkiksi mahdollisia tanskanreissuja varten. Varmasti ramenin kanssa toimisi. 330 ml, 5 %, 4/5

The National Mikkeller Reality Based Pils

Mikkellerin olutkaupassa liityin taas olutkerhoon, kun ensimmäinen tilaus vielä oli -50 %. Paketista löytyi erilaisia oluita, ensimmäiseksi valikoitui pilsneriä. Olut on lasissa melko kirkasta ja päällä on hieno vaahtohattu. Tuoksussa on mallasta ja pistävyyttä. Ensihörppy kertoo että nyt onpas hienoa olutta, humalaa, sitrusta, hiilihappoa sopivan pilsnerimäisessä muodossa. Jostain syystä toinen hörppy kertoi että onpas vetistä ja metallista, mitä ihmettä! Lähes paniikissa otettu kolmas hörppy poisti vetisyyden. Olikohan joku auringonpistos tai joku. Viileä olut soljuu nielusta miellyttävästi alaspäin, jättää vähän sitruunaa ja humalaa, pilsnerityylillä täyteläinen olut. 330 ml, 5,0 %, 4/5

Noctua Black IPA Night Vision

Ihan sattumalta Ateenan Plakassa yhden kadunkulman takaa paljastui Brew Str -olutkauppa, pakkohan se oli heti testata. Valikoimaa oli jonkun verran, reilu  100 erilaista olutta, tietty oluita sai maistella. Itse valitsin ateenalaisen mikropanimon mustaa IPAa. Yönäkö oli mustaa, vaahto ruskeaan taipuvaista. Tuoksussa reilusti kahvia. Ensipuraisu on turhan kitkerä, mutta kitkeryys katoaa heti. Kahvi ja paahteisuus pitävät lopulta liian katkeruuden poissa. Lasina ollut muovituoppi vähän pilaa tunnelmaa, toisaalta muutenkin ollaan aika kaukana perinteisen ateenanmatkan tunnelmasta. Olisiko mukana vähän salmiakkiakin. Vahvaahan tämä on., jälkimaku pitää oluen maun mielessä seuraavaan huikkaan saakka hienosti. Etiketti on tyylikäs. IBU 75, 330 ml, 7,2 %, 5/5 

Käbliku & Sip Kolmas Aastapäev Kakao Ja Vanilliga Imperial Stout

Tarton Aparaaditehaksen Sip Veini- ja öllepoodista ostin kaupan omaa olutta, jonka Käbliku Pruulikoda on valmistanut kaupan 3-vuotissynttäreitä varten. Kaadettaessa lasiin paljastuu punaista sävyä mustasta oluesta, vaahtoa ei oikein synny. Maussa on luvatusti kaakaota ja vaniljaa. Makeus peittää alkoholia ja humalat lopuksi peittävät makeutta. Olut on liukasta ja vähähiilihappoista. Alkoholi kyllä tuntuu reippaasti varsinkin jälkimaussa. Todella lämmittävää, ei ole kevytolutta vaan raskaampaa, silti olutta on helppo juoda. Mielipide vähän vaihtelee juodessa, että onko tämä nyt jotain olutkonjakkkia vai erityisen hyvää olutta.  60 IBU, 330 ml, 10,5 %, 5/5

Troost Springsour

Amsterdamista tuli tietysti hankittua matkamuistoja. Yhden mukana ostin De Bierkoningin hienosta olutkaupasta oikein lasinkin ja sen pullollisen maistelen muistellen Amsterdamin tuoksuja ja oluita. De Bierkoningissa oli oikein omat hyllynsä amsterdamilaisille oluille. Springsour on samean  vaaleankeltainen, heikkovaahtoinen olut. Tuoksu ja maku on sitruunainen eli reilusti hapan, mutta silti hedelmäinen. Välillä vähän pullahiivainen tunnelma pöllähtää esille. Mukavasti tasapainoisesti hedelmä tulee ensin, sitten jälkimaussa hapanta. Kevääseenhän tällainen sopii mainiosti, sovitaan että se alkoi eilen, kun lumisateet olivat loppuneet. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils

Helsinginreissulla kävin Olutkauppa Pienessä. Pienihän se oli mutta jotenkin mukava tunnelma. Myyjäkin osasi mukavasti suositella oluita ja myös tätä. Jostain syystä olutkaupoissa sitä niin uskoo myyjien suosituksiin, jos vaikka vertaa kodinkoneliikkeiden myyjien uskottavuuuten, kun sanovat että heillä juuri tämä pyykinpesukone. Virolahtelaisen panimon oluen vesi ja viljat ovat panimoina toimivien maajussien omilta tiluksilta, jotenkin tyylikästä, kuten on oluen etikettikin. Korkki sihauttaa nasakasti pulloa avatessa ja tuoksussa on nimestä johtuen varmaan vienosti savua. Väri on samea keltainen ja komeasti vaahtoaa. Maku on kuiva, tai tuplakuiva, kyllähän tämä on oivaa pilsneriä. Humala on katkeraa, vähän pistävää ja taustalta löytyy maltaan makeutta, kokonaisuus on tietysti mukavan koukuttavaa. Olut kuivuu saunan jälkee ikeniin. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Mikkeller 1000 IPA

Fanittamani tanskalaisen panimon Imperial India Pale Ale maistui saunan päälle. Olut on aika ruskeaa ja sameaa, päälle muodostuu kermainen kestävä vaahto, vähän niinkuin stoutissa tai portterissa. Tuoksu on pihkaa ja maku on katkeraa. Ensi siemaukset vaahdon läpi antavat vaikutuksen että nyt juodaan vaahtoa vaan. Olut tuntuu totisesti kuivuvan ikeniin. Jälkimaku on sitten humalaa ja reilusti. Jälkimaku tuntuu vaan kasvavan. Äärimmäisyydessään oluesta löytyy jotenkin myös makeutta. Mikä tämän arvosana nyt voisi olla, sen verran on asteikon reunalla koko olut että kait tästä voisi antaa arvosanaksi mitä tahansa. Hitaasti tätä pitää nautiskella, sen verran on potkua. Olin muuten ajatellut että tämä olisi ollut 1000. olut blogissani, mutta tarpeeksi kauan kun tällaista herkkua katselee olutkellarissa, niin lopuksi sortuu. Tämän oluen ostin aikoinaaan jostain virolaisesta olutkaupasta. 330 ml, 9,6 %, 5/5

Bevog Tak Pale Ale

Itävallan Slovenian rajan pinnasta ponnistaa Bevogin panimo. Panimon oluiden etiketeissä siekkailee
outoja piirroshahmoja, ihan sellaisen takia tämän oluen valitsin olutkaupan valikoimista. Sihahdus oli vaimeahko, tuoksu pullonsuusta oli hedelmäinen. Maku on aika täydellisen sopivaa pale alea. Mukavasti makeutta, sopivasti katkeruutta, silti helppoa, nämä ominaisuudet takaisivat varmasti useamman pullollisen menekin, mutta kun en sitten olutkaupassa ymmärtänyt että kyseessä oli jotain muutakin kuin mukava etiketti ja puolustuksesi sanotaan että siellä taisi olla satoja muitakin kiinnostavia oluita. Voisi sanoa tätä ongelmaan olutblogistin first world problem. Jälkimaku on kirkas, vähän eucamentholia ja silti hiivanhäivähdystä. 0,33 l, 5,5 %, 5/5

To Øl Black Ball Porter

Tanskalaista mustaa portteria, saunan päälle, illan päätteeksi kelpaa kyllä maistella. Ensin tuoksussa on samettia, heh sametintuoksua! Sitten jotenkin pirskahtelevaa, jälkimaussa sopivasti humalaa. Pehmeää ja vahvaa tai tukevaa, maussa on paahdetta sopivasti jeikä makeutta ole liikaa. Tuoksussa on suopursua, maussa ei ole kyllä yhtä suomaista. Ostin tämän jostain Viron olutkaupasta, jos törmään jossain uudestaan, niin kyllä ostan pari pulloa olutkellariin.  33 cl, 8 %, 5/5