Purtse Industriaal Double IPA

Tallinnalainen dipa on samean oranssia likaisen valkoisella vaahdolla. Ostin oluen Tallinnasta. Olut tuoksuu rapsakan hedelmäiseltä sitruunalta. Maussa on samaa hedelmäisyyttä, mutta siihen sekoittuu mukavasti honkamaista humalaa. Maussa on vähän pehmeää pullamaisuutta, kokonaisuus menee nieluun todella vaivatta, vaikka makua on reilusti. Humalat on makeita ja lempeitä, maltaisuus on sopivaa. Onpas hyvää. 101 IBU, 330 ml, 7,9 %, 5/5

Schneider Weisse TAP04 Festweisse Weissbier

Alkosta löytyi baijerilaista vehnäolutta tutulta hyväksi todetulta panimolta. Juhlavehnä on tummempaa oranssia. Vaahto on runsas ja siitä kehkeytyy todella tiivis matto oluen päälle. Tuoksua ei tuon maton läpi oikein erotu, vehnää ja mallasta, ehkä jotain mausteitakin. Maku on hedelmäinen, enemmän sitrusta kuin banaania. Jälkimaussa humalaisuus kurkistelee miedosti, kyllä sieltä sitä hiivaakin löytyy. Liukkaan oloinen olut kulahtaa nopeasti nieluun. Kyllä tätä voi törmätessä napata ostoskärryyn.  0,5 l, 6,2 %, 5/5

Olvi Daring Daughter Brut Lager

Etätyöntekijä säikähti aamupäivällä, kun ovikello soi. Postipatehan se siellä oli yllättäen toimittamassa lähetystä Olvilta. Daring Daughter on Olvin uuden toisen polven panimomestari Silja Hylkisen taidonnäytteitä. Saatekirjeen mukaan olut on ultra-dry lager, joka on kuivahumaloitu Crystal-aromihumalalla ja se on uusi oluttyyli Suomessa. Olut kaatuu lasiin pienellä vaahdolla ja suhteellisen kirkkaan oranssin värisenä. Tölkin kuvitus on fridakahloteräsmiesmaisen tyylikäs, julistemainen. Tuoksu on vaimeasti hedelmäinen. Mausta ei erityisesti saa kiinni ensihörpyllä, sillä olut soljuu vastustattomasti nieluun, mikä tarkoittaa että ei voi olla huonoa. Pehmeää suutuntumaa täydentää pehmeä humalointi. Sanoinkohan tarpeeksi selvästi että onpas pehmeää olutta.Tulipas hyvälle mielelle, kun tätä nautiskeli. Heti kun löydän tätä lähikaupasta, niin siinä samassa olut on myös ostoskärryssäni.   0,5 l, 5,5 %, 5/5

The Flying Dutchman Diamonds Are Forever Beer Is Whenever Belgium White

Hymyhän tuota oluen nimeä lukiessa tulee ihan väkisin. Kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa panemassa laatuolutta. Witbier on humaloitu oikein kunnolla. Tuoksu onkin pelkkää humalaa, mieleen tuleekin nopeasti että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Väritys on vaaleankeltainen ja samea. Vaahtoa käy vähän näyttäytymässä. Etiketin mukaan katajanmarjoja, appelsiininkuorta ja korianteria on mausteena. Katajanmarjat tuovat kuivaa suutuntumaa, korianteri vie vähän belgimaisemiin, kunnes taas humalakattaus rävähtää esille. Suuhun jää kuivuutta, hiukan kalkkia, mikä saa nielun anelemaan uutta annosta. Kyllä tällaisen toisen voisi juoda koska vaan. Ostin pullollisen Alkosta, olisikohan siellä vielä lisää, best before -merkintä olisi vuoteen 2022 saakka. 330 ml, 5,6 %, 5/5

Laitilan Brown Ale

Takatalvi ei yllättänyt, mutta laittoi maistelemaan jotain maltaisempaa. Alkon hyllyltä käsityöläisvalikoimasta aikanaan napattu olut on mahonkista ja vaahtoaa hetken kaadettaessa. Tuoksu on kuten makukin maltainen. Vähän liian kylmänä nautittu olut tuntuu oudon hiilihappoiselta, yritän vähän antaa oluen lämmetä, mutta oluen lämpötilan muuttumisen odottelu ei ole kyllä ollut koskaan mikään vahvuuteni. Olut on maltaista, ehkä keksistäkin. Kyllä tästä brittipubit tulee mieleen, ehkä takatalvinen hämeenlinnalaissaunatunnelma ei oikein vielä tuo sopivaa viitekehystä. Makua oluessa on reilusti, pähkinäkin alkaa lopussa maistua, humalat maistuvat lopuksi ja kuivattavat nielua. 33 cl, 5,0 %, 4/5

The National Mikkeller Reality Based Pils

Mikkellerin olutkaupassa liityin taas olutkerhoon, kun ensimmäinen tilaus vielä oli -50 %. Paketista löytyi erilaisia oluita, ensimmäiseksi valikoitui pilsneriä. Olut on lasissa melko kirkasta ja päällä on hieno vaahtohattu. Tuoksussa on mallasta ja pistävyyttä. Ensihörppy kertoo että nyt onpas hienoa olutta, humalaa, sitrusta, hiilihappoa sopivan pilsnerimäisessä muodossa. Jostain syystä toinen hörppy kertoi että onpas vetistä ja metallista, mitä ihmettä! Lähes paniikissa otettu kolmas hörppy poisti vetisyyden. Olikohan joku auringonpistos tai joku. Viileä olut soljuu nielusta miellyttävästi alaspäin, jättää vähän sitruunaa ja humalaa, pilsnerityylillä täyteläinen olut. 330 ml, 5,0 %, 4/5

Lagunitas IPA India Pale Ale

Lähes trooppiseksi muuttunut, ukkosta lupaileva sää vaati vankkaa olutta seurakseen. Amerikkalaisen Lagunitas-panimon IPA lienee jonkinlainen mittapuu monelle muulle IPAlle. Muutaman kerran piti varmistaa etten ole tätä aiemmin blogittanut. Kirkkaan kuparisen oluen päälle ei muodostu vaahtoa juuri ollenkaan. Tuoksu on hapan taikinainen sitruuna. Maku on humalainen, vähän kirpakka ja makea, kaikkea yhtaikaa, sitruuna kääntyy enemmän appelsiinin suuntaan. Olut maistuu pitkään suussa, pikkuhiljaa maku siirtyy nieluun. Voisi sanoa että on täydellinen perusIPA, toisaalta voi myös sanoa että toimivaa on turha korjailla. Ihan kuin olut vähän puuduttaisi kieltä. 355 ml, 6,2 %, 5/5

Ikariotissa Ale

Miloslaisen supermarketin hyllyn tarjonnasta nappasin alen. Oluen nautin Kastro Miloksen terassilla kreikkalaista maisemaa ihaillen. Vaaleaa olutta, vaalealla vaahdolla, makuna on humalaa vähän, hiivaa sopivasti ja jälkimaku on pitkähkö. Aurinko vähän häiritsee, koska juoma katoaa tosi nopeasti nieluun. Mukavaa olutta, riittävästi makua, silti helposti juotavaa. Pikkupullollinen, 5 %, 4/5

Brewer's Special Mosaic Pale Ale

Helteet jatkuu ja Saimaan sponsorilaatikossa riittää oluita. Mosaic- ja Columbus-humalilla maustettu pale ale on kevyt. Väritys on oranssi, vaahto on nopea. Humalia on mukavasti maussa. Hedelmät tuoksuvat joka kulauksella ja maistuvat myös. Pikkuhiljaa humalat kerääntyvät nielun makupankkiin, siellä on jo hunajaa. Jotain epätasapainoisuutta, ei oikein täysin vakuuta, liikaa kypsyyttä hedelmässä. EBU 33, EBC 13, 330 ml, 5,5%, 3/5

Maku Amber Ale

Maku Brewingin lähettämä uuden maitokaupparajan mukainen uusittu versio aiemmin maistetusta Amber Alesta avautui saunaolueksi. Olut on punertavaa ja kauniisti vaahtoavaa.Tuoksussa on miellyttävää hedelmää, humalaa ja mallasta. Maku on tasapainoinen. Lukaisin 4,5 % version blogituksen, kyllä tämä painos on selvästi parempi. Maussa yhdistyy hienosti makeus, humala ja lievä hedelmä. Hiilihappomäärää voi kuvailla sopivaksi, sillä olut soljuu helposti nieluun. 0,33 l, 5,5 %, 4/5

Tanker Van Moll Shadow Assassin Bourbon Barrel Aged Black Barley Wine

Hollantilaisvirolainen yhteistyöolut näyttää ensin mustalta, mutta paljastuu pian tummanruskeaksi. Vaahtoa ei juurikaan synny, vain hento reunus lasin pintaan. Tuoksu on maltainen, tummia hedelmiä, luumuja, alkoholi tuntuu taustalla ja kyllä se lämmittää koko miehen. Makeaa siirappia, vähän viskiä, mukavasti humalaa, jokin kutittelee kitalakea, jälkimaku on vahva ja täyteläinen, siirappia kerääntyy nieluun. Lauantai-iltapäivä menee yhdellä tällaisella pehmeällä, vahvalla oluella. 33 cl, 11 %, 5/5

Williams Bros. Brewing Chieftain Pale Ale

Kilon joulupukki oli paketoinut pakettiin pari olutpullollista. Blogitettavaksi päätyi skotlantilainen pintahiivaolut. Olut on kirkasta, tuoksu on makean hedelmäistä. Pullo vie kyllä heti brittitunnelmiin. Maku on hedelmäinen ja pehmeä. Helppoa juotavaa, skottipubin iltapäivätunnelmaa, pitäisi ehkä käydä  Skotlannissa tutustumassa tarkemmin tunnelmaan, ehkä nappaisin siellä tällaisen. Olut lämmittää nielua, pientä humalaa paljastuu jälkimaussa. Tuoksussa on vähän liikaa makeutta, välillä paljastuu rungon ohkaisuus. 500 ml, 4 %, 3/5

Hopping Brewsters Thunder Chief

Kaupunkikierroksen lomassa poikkesin Hemingwaysiin katsastamaan oluttarjontaa ja sieltähän löytyi akaalaisen Hopping Brewstersin valikoimaa kattavasti. Lasiin valikoitui hanassa ollut vuoden 2017 parhaaksi olueksi valittu Thunder Chief.  Vähän samea olut muodostaa tiukan pitsiksi muuttuvan vaahdon. Tuoksu on hedelmäinen. IPA on selkeää ja humalat jäävät kutittelemaan nielua. 120 IBUa tuntuu pehmeältä, selkeää pehmeää greippiä, puumaisuus kummittelee hörppyjen välillä. 0,4 l, 5,4 % 4/5

Prykmestar Terva Juhla Olut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut mallia Prykmestar on tervainen tumman ruskea olut. Olut kaatuu lasiin vähän ohuen näköisenä, mutta väri täydentyy lasissa, taitaa vähän taipua kupariseksikin. Vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Maussa on reilusti mallasta ja terva hiipii nieluun vähän perässä. Katajaista kitkeryyttä ei tunnu löytyvän, vaikka etiketissä katajanmarjoja lupaillaan. Vähän sellaista makeaa lientä tuntuu olevan, terva vähän kutittelee taustalla. Terva taitaa olla makuna aika haastava, jotenkin päälleliimattu tunnelma. 50 cl, 6,1 %, 3/5

La Trappe Trappist Quadrupel

Lauantai-iltapäivän olut oli tarkoitettu grillivahdille, mutta sade laittoikin suunnitelmat uusiksi, uunivahdillekin olut kyllä sopii. Hollantialainen mantelinkuorenvärinen olut kerää tiiviin lyhyen vaahdon. Shamppanjapullon ja -korkin alle pakattu olut tuli nautittua jääkaappikylmänä, olut tuoksuu hedelmäiseltä, vähän nallekarkiltakin. Maku on voimakas hedelmäinen mallas, etäinen rusina, hiilihappoinen, ei niinkään alkoholinen. Makeus on miellyttävää.  Ei tämä grillaukseen olisi edes sopinut. Mukavan lämmin tunnelma  oluesta syntyy ilman grilliäkin. Makeanhappama olut löytää nielun helposti. Todella hyvää, pehmeää, mutta toinen pullollinen sitten aikaisintaan  ensi kuussa. 75 cl, 10 %, 5/5

Uiltje Mr Feathers

Sarjakuvaetiketillinen hollantilainen red ale tuoksauttaa pullosta miellyttävän humalatuoksun. Kaadettaessa punertavan oluen päälle kertyy täyteläinen ja kestävä vaahtokukka. Oikein tasapainoinen maku hellii makuaisteja. Maku on yksinkertaisesti sopivan vahva, lievästi makea, sitrusta pilkistää männynkäpyjen välistä. Makua riittää suusta nieluun ja vatsanpohjaan saakka. Pullollisen ostin tartolaisesta õllepoodista. 330 ml, 4,9 %, 5/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

To Øl Goliat Imperial Stout

Olutblogistin painajainen tipaton (tai ipaton) tammikuu meinasi konkretisoitua, kun flunssa pukkasi päälle oikein kunnolla. Onneksi tipattomuus saatiin kuriin ja pullollinen olutta maisteluun. Synttärilahjaksi saadun yhden suosikkipanimon, To Ølin, kahvistoutin päätin palkita korkinavauksella ja maistelulla. Musta olut tuoksahtaa lakritsalta. Maussa jyllää kahvipapukarkit, pientä kuusenhavua leijuu taustalla, mutta sokerinen kahvi vei koko huomion. Olut on tahmeaa ja makeaa. Pientä humalaa jää jälkimakuun pyörimään, flunssanjälkeiseen tunnelmaan sopii rapsakka alkoholipitoisuus, alkoholin makua ei kyllä löydy. De Proefin panimolla tehty olut tai sen makeus jää pyörimään limaisena nieluun, ihan hyvällä tavalla siis. Mukava olut, ehkä pitää käydä Alkossa ostamassa säilytykseen pullollinen, makeus on kyllä aika äärirajoilla. Join oluen aika kylmänä, varmasti erilaista lämpimämpänä. 33 cl, 10,1 %, 4/5

Pühaste Pillerkaar

Suosikkipanimokseni muodostunut tartolainen Pühaste ei petä tälläkään IPAlla. Kaikki on kunnossa tässäkin oluessa, varsinkin kun on päivän kiertänyt ostoskeskuksia, niin kyllä kunnon IPA palkitsee mieltä, kieltä ja nielua, aah. Ensin tuoksahtaa hedelmät, sitten havupuut, maussa samat toistuvat, katkerot ovat helppoja, silti vakuuttavia. Vähän kevyt runko, vaahto kestää. Oluen väri on oranssi ja kirkkaansamea. Ei voi olla huono ominaisuus oluelle, jos sanoo että helpostijuotavaa, mutta silti maukasta. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Founders Dirty Bastard Scotch Style Ale

Viikon päätökseksi oli pikkujoulut ja sen jälkeen tarvittiin yksi olut tasamaan tunnelmaa. Kotona odotti amerikkalaisskotlantilainen ale ja uusi Viinilehti olutjuttuineen. Tumma vähän likaisen samea olut tuoksui maltaiselta ehkä vähän mämmiseltäkin. Maku on makea, nopeasti suun täyttävä, karamellimäinen, mutta ei liian makea, humalakattaus tasaa makeutta. Alkuun tuntuu että on vähän turhankin siirappista, mutta olut alkaakin rakentua kokonaisuudeksi vasta, kun se on nielty. Nielusta vatsaan muodostuu sellainen olutrunko. Suuhun jää vähän liikaa rusinaa tai jopa mummun jälkiruokaviinejä. Aika voimakas on tuo olutrunko. Pikkujoulut olivat muuten judoseuran ja ne päättyivät ennen yhdeksää, eli olutta ei tarvittu sellaiseen tasaukseen. 355 ml, 50 IBU, 8,5 %, 4/5