Saku Müstiq Sour Blueberry Maple Stout

Komea pakkaus sisälsi shamppanjakorkillisen ison pullollisen tallinnalaista stouttia. Väri on lähellä mustaa, pienellä punaisen kajolla, vaahto on kermainen ja tiivis. Tuoksu on makeaa mallasta ja metsäistä mustikkaa. Ensihörppy tuntuu ohuelta ja erikoiselta, ensitunnelamana on jotenkin yllättävä happamuus. Taustalla luikertelee vaahterasiirapin makeus ja mustikka. Olut on täydellinen eri makujen harmonia tai aivan kamala sekamelska, miten sen nyt ottaa. Stoutiksi tätä on vaikea tunnistaa, liian moniulotteista, paahteisuutta on kyllä. 0,75 l, 6 %, 3/5

Põhjala Välk

Tummanpunainen virolainen gose kuohuaa vaaleanpunaisella vaahdolla. Tuoksu on voimakkaasti marjaisa ja eukalyptuspuinen. Juhannusaattona olut maistuu reilusti mehulta. Salvia ja mustikka on etiketin mukaan mausteena, ehkä se onkin salvian eikä eukalyptusta. Happamuus kasvaa hörppiessä. Marjamehu on vähän käynyttä, kai tämäkin lasketaan olueksi, jännä mausteisuus kuitenkin. Pullollisen ostin Alkosta. 330 ml, 8 %, 3/5

Pühaste Momentum Imperial Baltic Porter

Tartolainen portteri on maustettu mustikoilla, aika pelottavaa. Ensimmäinen pakkaspäivä kuitenkin antoi luvan nauttia vahvempaa olutta. Olut on mustaa ja vaahto vaaleanruskeaa. Tuoksussa kaakao, marjat ja taikina sekoilevat keskenään. Ensihörppy ilmoittaa että nyt on pehmeää. Öljyistä ja makeaa, mustikka ei hallitse vaan liukuu taustalta aina välillä esille, kahvia ja kaakaota on. Alkoholi tuntuu nielussa. Makeus tahmaa huulia, mustikka oluessa jää vielä vähän epävarmoihin saataviin. 0,33 l, 12 %, 4/5

Etko Purple Haze

Mustaherukkamustikka-souria maistelin St Georgen Wintergardenissa, ei ihan perusolutpaikka, ehkä glögi olisi sopinut paikkaan paremmin. Olut on väriltään punaista, purppuraa kait se sitten on. Vaahto on pinkkiä. Tuoksuu hapan mustaherukka. Maussa on happamuutta, ei liikaa kuitenkaan, oikeastaan vähän varovaisesti. Mustaherukka maistuu, tämähän on kuin glögiä. Vähän vaimea vaikutelma jää. Olisikohan tämän voinut juoda lämpimänä. 330 ml, 4,5 %, 3/5

Mallaskoski Blueberry Sour

Mallaskosken tyylikkään pullollisen päälle on laitettu tummanvioletti etiketti. Itse olut on mustikalla maustettua hapanolutta. Mustikka on erikoinen marja, siinä ei erityisesti ole makeutta eikä tuoksua. Ruskean violetti olut tuoksuu vähän  hiivaiselta ja mummun kirsikkalikööriltä. Vaahtoa syntyy vain lasin reunoille pieni viiva. Maku on hapan, johonkin se mustikka katoaa. Hiilihappo röyhtäyttää. Jälkimaku on kuivan hapan. 33 cl, 5 %, 2/5 

EvilTwin Melvin's New Fashioned Blueberry Pie Filling

Lauantai-iltapäivä, Pien Shop & Bar ja erikoisolut on yhdistelmä, jonka soisi toistuvan aika useasti. Newyorklainen olut koostuu ruskeasta sokerista, mustikoista, laventelista, vaahterasiirapista ja raparperista, lopputuloksena on sour DIPA. Vaahdottoman oluen väri on punainen. Tuoksussa on kaikkea, jotenkin sekoitus muodostaa lakritsaista raparperia muistuttavan elämyksen. Maku on myös aika raparperinen, mustikkaa taitaa olla eniten värissä. Makua on maiskuteltava huolella. Happamuus on hapokasta, maku on kokonaisuus, jota on kiva analysoida, joka hörpyllä löytyy uusi makukulma. Jännästi raparperi jotenkin maistuu välillä lakritsalta. Pienessä on kyllä tunnelmaa. 1 pint, 9,5 %, 5/5 

Pühaste Mari

Jokaiseen Pühasten pullolliseen on melkein pakko tarttua, etiketinkin takia. Tämän nappasin virolaisesta supermarketista. Mari tuoksuu mummulan mehulta. Väri on samasta paikasta, eli punaista mehua, vaahtoa on hiukan enemmän. Oluessa on mukana mustaa viinimarjaa, vadelmaa ja mustikkaa. Eli ainekset on samat kuin mummulan kellarista löytyneistä mehuissakin. Makukin on kyllä aika sama, tässä on vaan vielä vähemmän sokeria. Hapanta mehuahan tämä on, hiilihapolla. Luultavasti alkoholiprosentti on sama kuin mehuissakin oli aikanaan, nyt alan miettiä lapsuuden päiviä mummulassa vähän eri kantilta. Ehkä tätä on tullut juotua jo tarpeeksi, lapsena toivoi limpparia, nyt kaipaa olutta. IBU 10, 0,33 l, 3,5 %, 2/5 

Anderson Sini Must Valgre Milk Stout

De Tolly Õllebaarissa on käytävä  aina kun on mahdollista ja on Tartossa.  Koko paikkahan nakkikioskin alapuolella oleva baaritiski ja käytävä sekä tietysti käsittämätön määrä oluita ja asiantuntemusta tiskin takana. Olueksi suositeltiin Tarton oman miehen mustikka-stouttia. Ensin huomaa tutunoloisen andersonmaisen mahtavan vaahdon. Tuoksussa on maitokahvia ja sipaus mustikkaa. Maku on makeaa kahvia. Mustikkaa on vain nimeksi. Laktoosi tuo makeutta. Tummaksi olueksi helppoa ja nopeasti nieluunkatoavaa. Oluen nimi viittaa Viron lippuun, mutta valkoinen on samalla kuuluisa muusikko. 0,33 l, 4,3 %, 4/5 

Joonan kotiolut Kaakaoporter, Mustikkablonde, Hibiscusblonde, Red Ale

Jossun ex-työkaverin Joonan kotipanimo sponsoroi maisteltavaksi neljä kotona pantua olutta. Ihan valmiisiin perussetteihin Joona ei ole tyytynyt vaan Sairion kotipanimossa makuja on täydennelty omilla virityksillä. Alkuun maistelusessiossa tuli vähän sähläystä, kun vain korkeissa oli merkitty, mistä oluesta oli kyse. Lasiinkaatamisen jälkeen lasien viereen laitetut korkit eivät selventäneet pullojen sisältöä. Mutta oluet oli sen verran erilaisia että helpostihan ne erotti toisistaan. Red Ale on kirkasta, kaadettaessa vaahtoaa mukavasti, aika kirkasta. Maku on vähän laiska, helpon katkeraa, olisiko vähän tervapastillia raikastamassa makua. Vähän vetisyyttä välillä käy pelottelemassa. Lopulta vetisyys katoaa. Hibiscusblonde kuohuaa reippaasti, väri on vähän samea oranssi, vaahto taipuu vähän beigeen. Maussa ruusunlehdet pompaavat esille, vähän niinkuin teetä. Happamuutta on reippaasti. Taitaa olla setin paras olut, happamuus kyllä vahventuu lopuksi reippaasti. Mustikkablonde on väriltään punertavaa. Alkuun tuntui vähän tahmaavaan makeutta, mutta lopulta makeus katoaa. Siisti ja tasapainoinen olut, jossa välillä on vähän ohuutta. Pullollisen tyhjentyessä maku vaan paranee. Kaakaoporter tuoksuu voimakkaasti kaakaolta. Värinä on tummanruskea. Vaahto on nopea. Hiilihapot poreiluttavat. Täyteläisyyttä vähän puuttuu. Kaakao palautuu jälkimaussa. Hieno kattaus, neljä erilaista olutta, hyvää juhannusta! 4 * 50 cl, on %, 4/5

Mallaskosken Panimo Black Wheat Blueberry

Taloyhtiön kevättalkoiden jälkeen terassin auringonpaisteessa maistui mustikkainen vehnäolut. Black Wheat oli kolanväristä, tosin mustikan sinipuna heijastelee auringonpaisteessa välllä. Tuoksusta tunnistaa vehnäolueksi. Venhäoluen banaanit ja hiivat jäävät taustalle. Lasin pinta tuntuu tahmealta, mutta maku ei ole makea. Mustikkako tässä nyt sitten jyllää, maku on erikoinen tai sekava, mustikka onkin hapanta. Mustikat jatkossa piirakkaan ja vehnäoluet hiivaisina. 33 cl, 6 %, 2/5

Põhjala Mets Black Forest IPA

Virolaisen huippupanimon metsäsarjan kuusenkerkällä ja mustikalla maustettu BIPA on tumman ruskeaa eli mustaa. Lasin yläosaan kertyy samettista vaahtoa. Maun mukana astuu metsäiselle polulle kuusitaimikkoon. Pienellä raivauksella löytyy humalaa, tuoksussa vilahtaa mustikka, mutta maussa ei. Paahteisen maltaan takaa löytyy vielä vähän salmiakkia vai onko se lakritsaa, lienee metsurilta pudonnut. Kuusinen humalointi jyllää ja johdattaa makumaailmaa syvälle kuivaan korpeen, onneksi korvassa on lämmintä. 0,33 l, 7 %, 4/5

Hello My Name Is Holy Moose

BrewDogin pitäisi palauttaa vanhat etiketit takaisin, sen verran outo on tämä Alkon valikoimista löytyneen pohjoismaisiin marjoihin tukeutuvan oluen hirvietiketti. Lakkaa, puolukkaa ja mustikkaa kertoo takaetiketti, minun suussaani ne maistuvat mansikalta. Oluen väri on sekamehumaisen punainen. Mukavan kirpeä jälkimaku, jotenkin kuitenkin sokerista, ei kuitenkaan maistu yhtään makealta.   330 ml, 5,5%, 3/5 

Stallhagen Blueberry Ale

Sekuntti tuopin tilauksen jälkeen ymmärsin että tämä mustikka-olut on lambic-tyyppinen "herkku". Lambicit eivät ole yleensä olleet minun suunmukaisia. Mustikka ja olut eivät ennakkoluulojeni mukaan sovi samalla kertaa mihinkään, mutta ihme kyllä mustikka maistuu oluenmaun reunoilla ihan ok:lta. Oluen väri on mukavan samea ja maku on mukavan kirpeä. Takamaussa on vähän liikaa makeutta. Yksi kerrallaan riittää kyllä tätä.  50 cl, 4,6%, 3/5