Tarton matkamuisto kaatuu lasiin öljyisenä ja mustana, paahtuneelta näyttävä vaahto katoaa heti. Tuoksu on heikko, suklaata ja savua vähän. Salmiakin makua ja alkoholin lämpöä tulvii suuhun ensihörpyn mukana. Suklaata, paahtuneisuutta, suolaisuutta ja kai siellä sitä pistaasipähkinääkin on. Alkoholi kyllä tuntuu, mutta lämpönä enemmänkin. Kokonaisuus on paksu, jälkiruokana tätä ei jaksaisi, mutta pitkässä iltapäivässä on tilaa. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Hiilenmusta brittistout kuohuaa samettisella ja kermaisella vaahdolla. Tuoksu on kypsän maltainen. Maku on paahteisen maltainen, ihan pieni salmiakkinen häivähdys pirskahtaa välillä esiin. Kokonaisuus on konstailematon, maku vaan tuntuu paremmalta loppua kohden. Makeus ja suolaisuus ovat hienosti tasapainossa, lakritsi kurkistaa aina hörpyn lopussa. Juominen on miellyttävää. 50 cl, 7,5 %, 5/5
Brittiläinen sysimusta kermastoutti vaahtoaa upeasti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu makealta suklaalta. Suussa maistuukin enemmän kuivalta tai kahvilta. Uusintahörpyillä maku palautuu enemmän tummaan suklaaseen ja paahdettua mallasta pursuaa reilusti makuhermoille. Jälkimaku on katkerampi, oikeastaan jotenkin piristävä. Lääkepullon sisältö on pehmeää ja täyteläistä. 500 ml, 6,5 %, 4/5
Tartontuliainen on mustaa ja vaahtoaa beigenä. Tuoksu on jotenkin sekava, kuiva, maltainen ja humalainen. Maku on samanlaista, vähän salmiakkia, hiilihappoa on reilusti. Kokonaisuus on aika kuiva, vähän tuhkainen. Musta-ipa on kyllä aina hyvää, eikä tämä ole mitenkään poikkeus. Paahdetta on enemmän kuin humalia, jotenkin jälkimaku on kermaistakin ja vähän hedelmäistä. Ensihörpyssä on vähän sulateltavaa, mutta lopuksi paljastuu panimon laatu, aika täydellistä, olisiko hiilihappoa vähän liikaa tai vaan juuri sopivasti. IBU 69, 330 ml, 6,5 %, 5/5
Tallinnalainen imperial stout kaatuu lasiin hitaan ja raskaanoloisena. Väritys on musta, vaahtoa ei juuri synny ja se katoaa heti. Tuoksu on mämmiä ja karamelliä. Maussa on makeutta, kahvia, suklaata, toffeeta ja kookosta. Maku on vahva ja vahvuuden tuntee mahassa saakka, kun olut sinne saakka hitaasti valuu. Aika vahvaa ja makeaa, pikkuhiljaa tätä pitää hörppiä. Kookos jää lopulta taustalle. 330 ml, 12,5 %, 5/5
Vielä näitä joulukalenterioluita riittää, parhaat on jätetty viimeisiksi? 70’s showsta tutuksi tulleen ukrainalaisen näyttelijän inspiroimana nimetty tartolainen imperial stout on mustaa ja vaahto on pikaista. Tuoksu on maltainen ja kyllä sieltä erottuu tonkapapujakin. Vaniljan raikkautta kaipaisi vähän enemmän, tonkapapu selättää vaniljat. Vanilja jää kyllä hörpyn jälkeen vähän pyörimään poskiin. Aromikas olut laittaa oikein maistelemaan, että mitä siellä oikein onkaan. Alkoholi lämmittää lopuksi. Makua on paljon, makeutta on reilusti vaikka kokonaisuus on tummaa paahdetta. 0,33 l, 11,1 %, 4/5
Joulupukin säkistä olutkellariin lisäsin englantilaisen panimon viskitynnyreissä kypsytettyä lippulaiva-stouttia. Väri on musta ja vaahto on nopeahko beige. Tuoksussa on vaniljaa ja hitusen viskiä. Maku ei ole väkevää vaan aika pehmeää, maltaista makeutta. Viski on enemmän jälkipoltteessa, siinä on myös alkoholia. Miellyttävästi mukana on myös lämpimiä ja kypsiä hedelmiä. Kahvia ja suklaata maistuu viskin lisäksi, viski tuntuu kielellä, ihan kuin single malttia olisi oikeasti mukana. 375 ml, 13 %, 5/5
Joulukalenterin luukusta paljastui jo aiemmin vähän vahvempaa tartolaista mustaa, ruskealla kuohuavaa jälkiruoka-stouttia. Tuoksusta tulee mieleen After Eight. Olut tuntuu paksulta. Aika makeaa ja piparminttua on reilusti. Minttu kyllä hallitsee myös jälkimakua, makeutta on myös aika paljon, vähän mallastakin. Mennään aika äärirajoilla, annoskoko on kyllä vähän liian iso, mutta onko olemassa 16 cl tölkillistä. Alkoholi on onnistuneesti piilotettu, tummaa suklaata on. Melkein voisi jättää hampaidenpesun väliin. 0,33 l, 10,5 %, 4/5
Joulukalenterista luukun takaa löytyi black ipaa. Olut kuohuaa reippaasti vaalean ruskealla kestävällä vaahdolla, olut on tietty mustaa. Tuoksussa on reippaasti paahdetta ja humalointia, pikkaisen kahviakin. Maku on paahteista humalointia, kuivuutta. Olut on nimetty tallinnalaisen olutreittaaja Fat Philin mukaan (yli 25.000 arviointia ratebeer.comissa). Paahteisuus kääntyy ovelasti raikkaudeksi, hämmentävää. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Toin Tarton matkamuiston Hämeenlinnasta vähän lähemmäs kotiaan ja nautiskelin virolaisen kahviportterin Espoon Lansassa tai Kilossa. Olut on mustaa, kuohu on ruskeaa. Tuoksusta löytyy vaniljaa ja makeaa suklaata, vähän toffeetakin. Olut kuplii pelottavan paljon, mutta hörppäilyn jälkeen ei ole tietoa hiilihapoista. Maku on Kokomo-paaahtion guatelamalaisten Nueva Era -kahvipapujen myötä kahvinen ja hitusen myös makea, paahteinen, lievästi katkera, lempeä ja miellyttävä. Etiketti on kyllä hieno kuten itse olutkin. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Helsinginmatkan matkamuisto löytyi Alkon hyllyltä. Savonlinnalainen, nyt panimotoimintansa lopettanut panimo on tynnyröinyt stouttiaan bourbon-tynnyreissän yhdeksän kuukautta. Väri on mustaa ja vaahto kellertävää. Tuoksussa on kirsikkalikööriä. Maussa on viskiä, suklaata ja kirsikkaa pitää vähän odotella. Paahdetta on paljon, suklaa ja kirsikka löytyvät jälkimausta ja sen jälkeen ovat mukana maistelussa. Alkoholi vähän polttelee kielen päällä. Makeus tasaantuu kun humalat kirpeyttävät kokonaisuutta. Kokonaisuus on makupommi, yllättävän kirpakkaa. Toimii hyvin konjakin korvikkeena. 33 cl, 11 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen Pühaste-hyllystä nappasin tämänkin houkuttelevan balttiportterin. Etiketissä mainitaan aasialaiset mausteet ja toffee, aika houkuttelevaa. Väri on mustaa, vaahto katoaa hetkisen kuohuttuaan vaalean ruskeana. Tuoksussa on mausteita laidasta laitaan, lakritsia ja mallasta nyt ainakin. Maussa on makeaa paahdetta, tummaa suklaata, kanelia, korvapuustia, alkoholia, piparkakkua, soijaa, pippuria ja varmaan jotain muutakin, päällimmäisenä leijuu hento toffee. Maisteltavaa riittää, nopeasti alkaa lämmittää poskia ja korviakin. 0,33 l, 10,5 %, 5/5
Latvialainen portteri näytti kaadettaessa ohuelta, mutta tiivistyy mustaksi lasissa. Vaahto on ruskeaa, katoavaista. Tuoksuu voimakkaasti pähkinöiltä ja makealta suklaalta. Maistuu maltaan makeudelta ja pähkinöiltä, makeus katoaa taustalle, pientä katkeruutta ilmaantuu, pähkinöihin taitaa tottua, niiden maku jotenkin katoaa. 330 ml, 6,2 %, 4/5
Tummaa tai mustaa portteria Tartosta kaatui tuoppiin saunan jälkeiseen vilvoitteluhetken rentouttajaksi, olihan takana raskas työ blogin kadonneiden kuvien korjaamisessa: mikä Bloggeria mahtoi oikein vaivata. Vaahto oli illan tummetessa arvioitava vain nopeahkoksi. Tuoksussa on kahvia, mistä sitäkin olueeseen aina riittää. Paahteisuutta löytyy myös. Maku on pehmeä, varmistetaan vielä että on pehmeä. Kahvia ja mallasta hiipii makunystyröihin. Etiketissä puhutaan kaurapuurosta, ehkä pitää huomenna keittää aamupalaksi kaurapuuroa. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta, mutta tätä taitaa olla saatavilla ihan kaupoistakin, ostan. 0,33 l, 5,5 % , 5/5
Sahtipanimon portteri on mustaa ja vaahto on rusehtavaa. Tuoksussa on kahvia ja lakritsia, paahdetta. Maku on kahvimaista, vähän lakua ja paahteisuutta on reippaasti. Onnistunut kokonaisuus täydentyy vielä mausta tutulla jälkimaulla. Mukavan täyteläinen olut soljuu nieluun helposti, olisiko vähän kaivannut makeutta, toisaalta ei. 440 ml, 5,2 %, 4/5
Skottilainen stout on mustaa ja se kuohuaa asiaan kuuluvalla vaalealla vaahdolla. Pullollinen on ikävästi kirkas, se on niin surullisen näköinen ilman olutta, pitäisi kieltää tyhjät olutpullolliset ja kirkas lasi niissä. Tuoksussa on makeutta ja paahdettua mallasta. Suussa olut tuntuu ohuelta, makukin on väriin nähden ainakin ohut. Paahteisuutta ja mallasta on maussa, lievää kuivuutta tai tummaa suklaatakin. Alkoholi pysyy piilossa. 500 ml, 7 %, 3/5
Humalove-panimon 7-vuotissynttäriolut on musta jälkiruokastoutti, jossa on etiketin mukaan kahvia, tonkapapuja ja vaniljaa. Olut on mustaa ja sen kuohu on ruskeaa. Tuoksu on tonkapapuinen, makean suklainen ja maltainen. Maku on samankaltainen, alkoholi vähän puhaltaa sivustalta, se ehkä rauhoittaa makeutta. Makua on todella runsaasti, makeutta, kahvia ja tonkapapuja löytyy lupausten mukaisesti, sen verran runsasta että nautiskelu hidastuu maksimaalisesti. Viilentää ja lämmittää yhtaikaa. Pullollisen ostin Alkosta. 330 ml, 11,0 %, 4/5
Alkon hyllyllä oli muutama brittiläisen laatupanimon olut. Maisteluun valitsin pikimustan pekaanipähkäpiiras-stoutin. Vaahto on kevyttä mutta runsasta ja katoavaista. Tuoksu on toffeinen, kahvinen, paahteinen, makea, maltainen ja mitä vielä. Maku on tuoksun vaimeampi versio, vähemmän makeutta enemmän kuivuutta ja suklaata. Jälkimaku on jotenkin kupliva, kuivahko, mutta alun tuoksua mukaileva. Pähkinäisyyttäkin ilmestyy mukaan. Kyllä tätä pitää maistella lisää. 440 ml, 8 %, 5/5
Musta tartolainen portteri tuoksuu paahteiselta maltaalta ja kahville, paahdetta on reippaasti. Maku on paahteinen, vähän jopa kärähtänyt, kuivaa. Välillä maku ohenee ja välillä on melkein mämmiä. Oluella palkitsin itseni cd-levyhyllyjen hävittämistyöstä. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Olutkellarista valikoin vähän tummempaa olutta, virolainen vaahtokarkkiportteri on mustaa ja sen vaahto on pikainen pyrähdys. En ole todellakaan vaahtokarkkifani, joten tällainen olut on kuin kaivaisi verta nenästään. Tuoksu on pelottavan makea, vaniljaa ja mallasta. Maku on maltainen, lakritsia, paahdetta ja vähän alkoholia. Oudosti tuntuu vähän ohueltakin, mutta maku itsessään on kyllä täyteläinen. Etiketissä mainitaan myös savu, ja kyllähän sitä alkaa hörppiessä tunnistamaan, vai onko se viskiä. Jotenkin pelottava makeus jää lopulta taustalle. Aika erikoinen kokemus, mutta en kyllä tämänkään jälkeen koske vaahtokarkkeihin. 330 ml, 10 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
