Ridgeway Lump of Coal Dark Holiday Stout

Hiilenmusta brittistout kuohuaa samettisella ja kermaisella vaahdolla. Tuoksu on kypsän maltainen. Maku on paahteisen maltainen, ihan pieni salmiakkinen häivähdys pirskahtaa välillä esiin.  Kokonaisuus on konstailematon, maku vaan tuntuu paremmalta loppua kohden. Makeus ja suolaisuus ovat hienosti tasapainossa, lakritsi kurkistaa aina hörpyn lopussa. Juominen on miellyttävää.  50 cl, 7,5 %, 5/5

St. Bernardus Watou Tokyo Belgian Wit Ale

Belgialainen wit ale on näyttää täyteläiseltä jaffalta. Vaahto ei kauaa kestä. Tuoksuu reippaasti hedelmiltä, sitruunalta ja kukkakedolta. Maku on lempeä, poreilevan vehnäinen ja olisiko mukana vähän neilikkaakin, mukavasti happamuutta ja makeutta. Hiiva tuo sopivaa särmää pysyen kuitenkin lempeänä. Mukava ja miellyttävä olutnautinto sopii helteeseen. Tölkillisen löysin Tarton Gambrinus-olutkaupasta.  33 cl, 6,0 %, 5/5

Sierra Nevada Big Little Thing IPA Imperial IPA

Tyylikäs joululahjatölkillinen sisältää kirkkaahkon kultaista amerikkalaista valkoisella kauniisti vaahtoavaa ipaa. Tuoksu on kypsien trooppisten hedelmien juhlaa. Maku on yllättävän raikasta, alkoholi ei maistu ollenkaan, ihmeellistä. Makeus vähitellen siirtyy taustalle, kun humalan katkerot esittelevät itsensä. Arvioin joulupukillekin että nyt on varmasti hyvä olut ja niinhän tämä onkin. Miellyttävää hörpittävää, katkerot ovat maltilllisia ja ne maistuvat vähän mäntyiseltä jälkimaussa. Kiitos Lepanderi! 35,5 cl, 9,0 %, 5/5

 

Anderson Westworld

Tartolainen IPA on tasaisen oranssia ja vaahto sen päällä on valkoista. Tuoksu on voimakkaan humalaista hedelmää ja honkien huminaa. Maku on reilusti humalainen ja mäntyinen, makeus tasoittaa mukavasti, hedelmäisyys pysyy hallinnassa. Oikein miellyttävä ja humaloineen pirteä olut. 0,33 l, 7,1 %, 5/5

Espoon Oma Panimo Cheers from Karvasmäki

Pelottavan nimen saanut espoolainen ipa on sopivasti samean oranssia, vaahtohattu on valkoinen ja no sanotaan että täydellinen. S-marketin hyllyltä napattu olut tuoksuu hedelmäiseltä. Tuoksu täydentyy maistellessa miellyttävällä humalaisuudella, ei ole karvasta, pientä kuusipölkyn aromia jälkimaussa. Kokonaisuus on onnistunut, ei ole ainakaan nimensä veroinen. 0,5 l, 5,5 %, 4/5 

Omnipollo Bianca Mango Lassi Gose

Joulupukin kontista riittää yllätyksiä, tällä kertaa sieltä löytyi vähän erikoisempaa kombinaatiota, mango-lassia gozena. Lassia on tullut hörpittyä nepalilaisissa ravintoloissa, sehän on vähän erikoisempaa mehua, ravintolassa todella hyvää, mutta ei ole vielä kotona tullut sellaista nautittua. Oluen väri on kirkkaan keltaista, vaahto näyttää tiiviiltä ja kestävältä. Tuoksussa on mangon makeutta. Maku on lassimainen, mutta ei niin tunkkainen. Happamuus on lievää ja miellyttyvää, makeutta on mukavasti, kokonaisuus on todella raikas, jälkimaussa vähän kuivuutta. 50 cl, 6 %, 5/5

Left Hand Milk Stout Nitro America's Stout

Nitro kielen alla pitää tohtorin loitolla. Pitäähän sitä tietysti testata. Alkosta löytyi houkutteleva amerikkalaisen vasemman käden panimon milk stout. Tuoksu on maltainen, suklainen ja vähän salmiakkinen. Väri todella tumman ruskeaa tai no mustaa. Vaahto kehkeytyy oluen päälle hitaasti, vaikka korkissa sanottiin että säilytä kylmässä ja kaada kovaa. Maku on lempeän pehmeä, ei liikaa hiilihappoa ja kyllä se toistaa tuoksua. Ei oikein pysy kielen alla. Hyvällä tavalla muistuttaa kylmää kahvia, paahteisuutta on sopivasti, ei kipristytä suuta. Miellyttävä olut, kaikki on tasapainossa. 355 ml, 6,0 %, 5/5

Bevog Who Cares Editions Totem Dryhopped Sour IPA

Porvoon Paahtimon hienosta olutvalikoimasta valitsin itävaltalaisen hapan-IPAn. Kesän kuumin päivä ja jokilaivan terassi täydentyi hienolla oluella. Väri on oranssi, kuplintaa on reilusti. Vaahtoa on vähän, mutta sitä riittää. Tuoksu on sitruunaa. Maku on miellyttävän hapan. Onpas miellyttävää hellejanojuomaa. 31 astetta vähentää vähän tekstiä, mutta tuo lievä happamuus houkuttelee maistamaan aina uudestaan ja uudestaan. Herkkua. 50 cl, 5,4 %, 5/5

Sakiškių India Pale Ale

Ikkunaremontin jälkisiivouksen jälkeen ansaitsin hyvää olutta. Liettualainen IPA kuohuaa runsaasti. Väri on likaisen samean ruskeanoranssia. Tuoksu on mäntyisen sitruksen, pientä puumaisuutta löytyy myös. Maku on ensihörpystä lähtien selvä, aika täydellistä IPAa, vähän makeaa, reippaasti sitruunaista humalaa. Humalat ovat miellyttäviä, ehkä lopussa pieni lisäpotku ei olisi pahitteeksi. EBC 12, IBU 68, 5,5 % 5/5

Thisted Bryghus Double Brown Stout Limfjordsporter

Tanskalainen panimo on lätkäissyt etikettiin varmuudeksi porterin ja stoutin, molempi parempi. Musta olut kermaisella vaahdolla rauhoittaa mainiosti joulupukin odotusta. Etiketissä mainitaan lakritsa, mutta tuoksussa tuntuu mieluummin konvehti. Paahteisuus on juuri sopivaa, maku on täyteläinen ja miellyttävä. Lakritsan voi aistia, jos on tarkka. Jännää kuplintaa jää jälkimakuun, katkeruus on hillittyä, vähän kahviakin. Ei tähän kyllä kaipaa mitään, eikä poiskaan uskaltaisi ottaa mitään, melko täydellinen pehmeä silkkinen olut.  330 ml, 7,9 %, 5/5

NanoPruul Pelgulinna Õlu American Blonde Ale

Tallinnalaisen nanopanimon kuparinen olut kerää valkoista vaahtoa reilusti päälleen. Microbreweryistä on ollut juttua ja kait se tarkoittaa pienpanimoa, mutta itseltäni on mennyt vähän ohi että mikä on nanopanimo, varmaan kyse on todella pienestä panimosta. Pelgulinna on taas tallinnalainen kaupunginosa, Telliskiven ja Kalamajan vieressä, lieneekö seuraava in-juttu Tallinnassa. Olut tuoksuu sitruunalta. Maku on samanlainen. Sitruuna ei maistu Spriteltä vaan sitruunaiselta. Hiilihappo on sopiva sitruunalle, happamuus jää muhimaan nieluun. Hiilihapotettu sima ponnahtaa mieleen lopussa. Mukavaa nautiskelua tästä kyllä saa. Taisin ostaa tämän oluen Tarton Õllepood nr 1:stä vai olikohan tämä SIPistä. IBU 27, 330 ml, 4,7 %, 4/5

The National Mikkeller Reality Based Pils

Mikkellerin olutkaupassa liityin taas olutkerhoon, kun ensimmäinen tilaus vielä oli -50 %. Paketista löytyi erilaisia oluita, ensimmäiseksi valikoitui pilsneriä. Olut on lasissa melko kirkasta ja päällä on hieno vaahtohattu. Tuoksussa on mallasta ja pistävyyttä. Ensihörppy kertoo että nyt onpas hienoa olutta, humalaa, sitrusta, hiilihappoa sopivan pilsnerimäisessä muodossa. Jostain syystä toinen hörppy kertoi että onpas vetistä ja metallista, mitä ihmettä! Lähes paniikissa otettu kolmas hörppy poisti vetisyyden. Olikohan joku auringonpistos tai joku. Viileä olut soljuu nielusta miellyttävästi alaspäin, jättää vähän sitruunaa ja humalaa, pilsnerityylillä täyteläinen olut. 330 ml, 5,0 %, 4/5

De Brasserij Cabaret Life Is A Show American Pale Ale

Amsterdamilaisen De Brasserij'n APA kuohuu reippaasti lasissa muodostaen sellaisen pilvenhattaran. Väri lasissa on ruskeanpunertava eli kai se on suomeksi oranssi ja kovaa kuplintaa näkyy lasissa. Tuoksu on havuinen. Olut maistuu pehmeältä ja miellyttävältä, vähän liian helpoltakin. Kuplintaa kyllä tuntuu suussakin, mutta se on jotenkin pehmeää ja helppoa. Selvästi huomaa että runko on kunnossa ja maku on täyteläinen, vaikka jotenkin alkumaku viestittää lievää ohuutta. Sitten jälkimaussa humalat ilmestyvät poskiin ja nieluun. On todella miellyttävä olut. 33 cl, 5,6 %, 5/5

Walhalla Shakti Double IPA

Amsterdamilainen Walhallan panimo nimeää oluensa jumalien mukaan. Double IPA on nimetty hindulaisen naispuolisen jumalallisen energian, Shaktin mukaan. Olut on kirkkaan keltaista, kun pihan kevätsiivouksen jälkeen sen aurinkoisella terassilla kaadoin lasiin. Vaahto on kestävää valkoista. Tuoksu on sitruunaista. Maun humalapommi ei ole aloittelijoille, vaikka katkeraa humalaa on todella paljon, niin katkeruus ei kuitenkaan ole liiallista, vaan pehmeää. Humalat ovat hedelmäisiä, maku on greippinen ja simamainen. Pullon pohjalla on jonkin verran hiivaa,  Maku on puhdas ja miellyttävästi makea. Etiketti kertoo että olut on kuivahumaloitu Sorachi Acella. 14 EBC, 90 IBU, 33 cl, 8,8 %, 5/5

Sonnisaari Humalaja IPA

Oululainen Sonnisaaren panimo on jäänyt mieleen vierailusta Oulun Oluthuone Leskiseen ja tietysti oivaltavista oluiden nimistä. Humalajan etiketissä on Himalajan kuva, se varmaan kuvastaa humaloiden määrää oluessa. Väri on samea oranssi ja vaahtoa löytyy vähän, mutta se sinnittelee mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen. Makua voisi kuvailla pehmeäksi, puhtaaksi ja tietty havuisen humalaiseksi ja hedelmäiseksi. Sitruunat ja muut hedelmät tuovat reilun hedelmäisen maun, joka täydentyy sitten reilun ja pehmeän humalaisuuden miellyttävään kokonaisuuteen.  Etiketti kertoo valmistuksessa käytetyn ohramaltaan lisäksi kaurahiutaleita ja vehnämallasta, liekö niissä pehmeyden salaisuus. Alkossa käydessä pitää tarkkailla huolella että Humalajan kokoluokassa oleva niin tasapainoinen olut vaan pääse jäämään hyllyyn. 330 ml, 6,7 %, 5/5

Maku Brewing Session IPA

Maku Brewingin sponsoroima Session IPAa maistelin saunaolueksi. Väri on keltaiseen taittuva oranssi. Vaahto kestävä ja kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on kuusipuun pihkaa. Makun tölkkiin etiketti on liimattu tarralla, joka tuntuu sormiin mukavalta, tekisi ihan mieli juoda olut tölkistä. Maussa on humalia, miellyttävästi havuja. Pehmeä olut on silti katkera. Olisikohan tämä Makun paras olut, ostan jos löytyy kaupasta. 0,33 l, 5,2 %, 5/5

Ventspils Užavas Gaišais Alus

Riikan lentokentältä nappasin mukaan yhden pullollisen. Pullollisen kaataminen lasiin on mukavaa puuhaa, vaahtoa kertyy hienosti, jopa siten että vähän valuu pöytäliinallekin. Sihautus korkkia avatessa on vieno tussahdus. Väri on kirkkaan kultainen. Tuoksu on maltainen. Olut itsessään pils-tyyppisestä nimestä huolimatta ihan lageria. Ventsipils viittaa läheiseen latvialaiseen kaupunkiin. Olut maistuu aluksi aika peruslagerilta, pikkuhiljaa maku paljastuu oikein miellyttäväksi tai toisaalta aika mauttomaksi tai ei, vaan niin helpostikulauteltavaksi, ei kuitenkaan vetiseksi. Maku on pehmeä, silkkinen ja vähän liian helppo, mutta jotenkin palkitseva. Vaihteeksi ihan vaalea lager maistuu niin hyvältä.  Juodessa sitten huomasin etikettiin lovetun parasta ennen päivämäärän, se oli 7. helmikuuta, ihan ok. 0,5 l, 4,6 %, 4/5

Labietis Trīs Indiāni

Riikan keskustan kioskista nappasin pari olutta. Isoissa pulloissa oli Labietis-panimon oluita. Ensimmäisenä saunaolueksi valikoitui american pale ale. Tuoksu on hedelmää, vaahto on valkoinen ja iso, väritys on keltainen ja kirkas. Maku on sitruuna tai oikeastaan lievää greippiä. Maku on miellyttävä lievää katkeroa, vähän sementtiä välillä. Pientä ohuutta joka jälkimaussa muuttuu miellyttäväksi humalaksi. Hiilihappoa on aika paljon, mutta ei häiritsevästi. Onhan tämä tosi hyvä kioskiolut. 0,5 l, 5 %, 4/5

Põhjala Talveöö Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluita olen kehunut paljon, joten jouluaaton Monopoli-kierroksen päätteeksi iltapäiväoluteksi valittu Talveöö kohtasi heti alkuun kovia odotuksia. Olut kaatui oudosti vaahdottomasti lasiin, väri oli täysin musta. Tuoksussa vallitsee yllättäen kookos ja yleinen paahteisuus. Etiketissä lupaillaan myös kardemummaa ja vaniljaa. Kyllä niitäkin voi löytää makupaletista, vaniljaa ainakin. Olut on täyteläinen. Suutuntuma vaihetelee ohuesta öljyiseen, jälkimaku tuntuu paksummalta, paahteiselta mausteelta. Mausteita on reilusti, makeahkoa, puolen lasin jälkeen olen havaitsevani kardemummankin. Mausteisuus on äärirajoilla, vahva olut on juotava hitaasti, joten mausteisuuteen voisi myös tottua, mutta ei totu. Maku on kuitenkin kokonaisuutena pehmeää ja miellyttävän puolelle jäävää, sopii kerran vuodessa juotavaksi. 0,33 l, 9 %, 4/5

Tornion Panimo North Arctic Lager

Napapiirin sankarit -elokuvan nimikko-olut on etiköity ja nimetty oranssin värisen tupakka-askin mukaisesti. Oluen etiketissä sanotaan että Ota Nortti, se mitään auta, mutta maistuu raikkaalta. Olut tuoksuu vähän kitkerälta katkerolta lageriksi. Vaahto on kestävä, runsas ja valkoinen. Maku on humalainen, minimaalisesti hedelmäinen, pehmeä, aistin jotain savuakin. Onko tässä nyt sitä tunturipurojen raikkauttakin. Miellyttyvän oluen ostin Leppävaaran Citymarketin oluthyllyltä, on siellä vaan mahtava valikoima. 330 ml, 4,7 %, 5/5