Anderson's Palmisaar

Tartolainen pale ale on kellertävää ja sameaa, vaahto on käväisee tiivinä valkoisena mattona lasin yläosassa. Tuoksuu troppisilta keltaisilta hedelmiltä. Mausta löytyy hedelmiä. Tunnelma on vähän lässähtänyt. Jälkimaussa on kyllä pientä humalojen potkua, mutta liian vähän. Maku jotenkin karkaa suusta, hiilihappoja on. Vähän tulee sellainen mehun ja vissyveden sekoitus mieleen, ei nyt ihan oikeasti ole sellaista, mutta minkäs sille mielikuvilleen voi. 0,33 l, 5,5 %, 3/5 

The Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Vantaalainen kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa De Proefin panimolla. Lopputuloksena on tummanpunaista viinilasiin sopivaa olutta. Viinistä poiketen oluen pääälle muodostuu vaaleanpunaista vaahtoa. Aluksi mausta tulee mieleen makea jälkiruokaviini, mutta pian se mielikuva karisee, koska hapantahan tämä on. Hiilihappo kuplii. Maku on marjaisa. Eihän tämä nyt oikein olutta ole, mutta kyllä tällä helposti voi korvata punaviinin. Takaetiketti sanoo että on käytetty valkoviinirypäleitä ja seljanmarjoja, lopputulos on kyllä lähellä italialaista Lambrusco-viiniä. 330 ml, 6,0 %, 4/5

Brewdog Dog E 9th Anniversary Imperial Stout

1000. olut! Ihan sattumalta ei Brewdogin 9-vuotisjuhlaolut noussut olutkellarista. Jotenkin jo ihan pelkän oluen kaatamisesta tuli niin nautinnollinen ääni. Olut kaatuu mustana ohuen ja paksun mielikuvia vuorottelevana. Vaahto on ohut mutta kestävän kermainen. Ensin tuoksahtaa suklaa tai kaakao. Maussa on pehmeyttä, suklaata ja pientä alkoholia. Ensihörpyllä chiliä ei löydy, mutta seuraavilla chilin polte laittaa suun kireäksi. Tynnyrikypsytetty olut on täydellisen täyteläistä ja pehmeää, pientä salmiakkia. Makeus tahmaa lasin reunan. 1000/5? 330 ml, 16,1 %, 5/5

Cuvée des Jacobins Rouge

Flaamilainen hapanolut Omer Vander Ghinste -panimolta tarjoaa monipuolista makuelämystä. Väri on mustanruskeanpunainen. Tuoksu on marjainen ja hiivainen. Punainen sour on nimensä mukaisesti hapanta, samassa maistuvat taas marjat, punaiset viinimarjat. Spontaanikäymisen jälkeen olutta on kypsytelty puolitoista vuotta tammitynnyreissä. Suutuntuma on jotenkin kupliva, ehkä cuvée-nimen ansiosta, mielikuvaksi tulee kuohuviini. Maku on voimakas, jälkimaku potkii mukavasti samaan tahtiin. Hapanolut tyylinä vaatii vielä vähän opiskelua, mutta onhan tämä kiinnostava. 330 ml, 5,5 %, 4/5

HB Hofbräu Oktoberfestbier

Müncheniläinen Hofbräu-panimo on kait Se panimo mikä Münchenissä pitää kokea. Nykyään taitaa olla niin että vain turistit käyvät siellä, nykyaikaiset travellerit käyvät muissa paikoissa. Itse kävin turistina paikassa viime vuosituhannella juomassa yhden tuopillisen jotain olutta. Ehkä pitää uusia kokemus seuraavalla Münchenin reissulla.  Oktoberfest-olut on täydellisen lageroluen väristä, kaunis vaahto viivähtää hetken komeana. Tuoksu on yllättävän heinäinen vähän voinen. Juodessa mallas alkaa pilkottaa, saksalainen tyylikkäämpi kännäysolut on parempaa kuin balttialaisen viinalagerit, kun etuna on tuo Oktoberfest ja sen tuomat mielikuvat, toisaalta onhan tämä ihan hyvää. Suolaiset makkarat ja suolarinkelit esiin, niin kyllä tätä juo muutaman pullollisen. Kun pääsen joskus Oktoberfesteille niin "photoshoppaan" sitten tämän arvostelun uuteen uskoon. 0,5 l, 6,4 %, 3/5

Thornbridge Otto Weizen Doppelbock

Black Friday kääntyy viikonlopuksi juomalla pullollisen brittiläistä tummaa vahvaa vehnäolutta. Korkki sihahtaa vaimeasti, olut tuoksahtaa reilusti banaanilta, maussa on mallasta,  lievää mausteisuutta, etiketti kertoo että kyse olisi neilikasta. Etiketti puhuu myös purukumista? Mallasbanaanineilikkapurukumivehnäolut ei oikein sovi mielikuvaani hyvästä oluesta, ehkä saksalaiset osaa paremmin panna vehnäolutta. Alkoholi kyllä toimii taustalla. 500 ml, 8 %, 3/5

Mufloni Muflonator

Dobbelbock -olutkin voi olla mustaa. Kahvi tuoksahtaa ja tuntuu maussakin, ehkä siinä on jotain yrttejäkin, nyt arvioija kyllä heittää sellaisen yrttimielikuvan: anis, siis häivähdys. Olisiko porilaiskreikkalainen iltapala, ouzo ja kahvi -olut. No nyt vähän tuli liikaa innostuttua. Pientä ohuutta, mutta silti paksu maku. Jääkaappikylmänä tuli juotua, ei ehtinyt lämpenemään. 33 cl, 6,5%, 5/5

Pyynikki Presidenttisahti

Vaikea uskoa että sahti on ihan hyvää. Muistot kaukaa yo-kirjoituksiin valmistautumisesta sahdin voimalla vetävät kyllä hymyn huulille. Jotenkin historiasta on jäänyt mielikuva sahdista ja vatsaoireista, mutta ei tähän taida niitä vaivoja saada liitettyä. Tämä lienee väkevyyden perusteella sitä miesten sahtia. Maku on tuttu, tumma, sopivasti makea ja sellainen lievä, mutta vahva ja asiaankuuluvasti hiilihapoton. Lämmittää tyyliin sopivasti vatsassa saakka. Etiketti on onnistunut, joulupukin näköinen presidentti sahdinpanossa. 

0,33 l, 9,5%, 4/5 (sahtiasteikossa 5)

Laitilan Kievari Agricola

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan colajuoma avasi Pullollisen Alkon käsityöläisolut-pläjäyksen. Tuoksuu sahdilta, väritys on samanlainen, vähän maussakin on sahtimaisuutta, mutta oluen sanotaan olevan luostariloutta. Luostarielämä ja suomalainen sahdintekijä eivät ihan kohtaa omissa mielikuvissani. Ehkä pieni suussa poreileva hiilihappo ja hento hedelmällisyys erottavat sahdista, mitä lähemmäksi lasin pohjaa pinta lähenee, sen paremmalta alkaa maistumaan, alkoholi lämmittää, vaan ei maistu. Jatkan mielikuviani sahdintekijästä luostarissa. 33 cl,8,5%, 4/5

Erdinger Weissbräu Dunkel

Tumma vehnäolut on mielestäni jotenkin outo yhdistelmä, mutta saksalainen Erdingerkin on sellaista päättänyt tehdä. Tuoksussa on mämmiä ja maussa on liikaa banaania, ja kyseessä on kuitenkin olut. Hiilihappoakin on reilusti (liikaa), tumma väri antaa muita mielikuvia, joten makumaailma on jotenkin sekava. Maku paranee oluen lämmetessä todella merkittävästi! Älä juo kylmänä. 0,5l,5,3%,4/5

Fix Dark

Kreikkalainen tumma korjaussarja paikkaa mukavasti edellisen joulupukkioluen pettymyksen. Kreikkalainen tumma olut ei ole ihan ykkösenä mielikuvana hyvien oluiden listalla, mutta fixi vaan sinnittelee sinne. Kahvia ja tupakkaa (niitähän siellä Kreikassa viljellään) maistuu mukavasti, pientä liioittelua, kun en ole tupakkaa muistaakseni maistanut, mutta tunnelma on sellainen. Makukin on pitkä vaikka yritän siitä saada mielessäni lyhyen. Paahdetta ja hiukan makeutta löytyy, niin Kreikassahan menee nykyään jo paremmin. Kreikan helteet ei anna nyt arvioida tätä paremmaksi, eihän helteessä voi juoda tummaa olutta (liikaa ennakkoluuloja) 0,33l, 5,2%, 4/5

Belhaven Burns Ale

Hyvällä tavalla ummehtuneelta maistuu tämä mahonginvärinen skotti-ale. Jostain mieleen tulee pähkinä, ehkä suolapähkinän kanssa tämä toimisikin mukavasti, mielellään jossain hämärässä edinburghilais-pubissa, jossa laulettaisiin etiketissäkin esillä olevan Robert Burnsin runoja säkkipillien säestyksellä. Sitten näitä kyllä menisi monta ja varmasti nopeasti. 50 cl, 4,2%, 3/5

Salvator (Paulaner)

Saksalainen kuparinruskea vahva lager on vähän sameaa, sahtimaista. Jostain syystä tätä on tullut muutamia kertoja ostetettua Alkosta, nyt aloin miettiä että miksi. No eihän tämä ole huonoa, mutta on parempiakin vaihtoehtoja, ehkä tuo edellinen olut on vähän liian kova verrokki. Alkoholi vähän  maistuu, ja maku on oudon tumma, vähän niinkuin sahtia. Eihän se sahtikaan pahaa ole, mutta mielikuvana saksalainen-Salvator-sahti ei oikein toimi. Tai siis toisella lailla ajateltuna sahtihan on siis tosi eurooppalaista ja sivistynyttä! 33 cl, 7,9%, (mietintätauko) 4/5