Etko Vanilla Ducks

Vanilja-ankan kuvittelin olevan vaaleaa, mutta helsinkiläinen double fruited sour yllättää. Väritys onkin punainen, vaahto on nopeasti kuohuavaa. Tuoksu on voimakkaasti marjaisa, makea ja vaniljainen. Maku on happamia marjoja, makeutta on sen verran että happamat marjat on juuri sopivasti happamia. Toistohörpyt eivät muuta mitään, maistelija ehkä vähän kyllästyy. Makua on paljon, kokonaisuus on pehmeä. 440 ml, 5 %, 4/5

Põhjala Välk

Tummanpunainen virolainen gose kuohuaa vaaleanpunaisella vaahdolla. Tuoksu on voimakkaasti marjaisa ja eukalyptuspuinen. Juhannusaattona olut maistuu reilusti mehulta. Salvia ja mustikka on etiketin mukaan mausteena, ehkä se onkin salvian eikä eukalyptusta. Happamuus kasvaa hörppiessä. Marjamehu on vähän käynyttä, kai tämäkin lasketaan olueksi, jännä mausteisuus kuitenkin. Pullollisen ostin Alkosta. 330 ml, 8 %, 3/5

Valmiermuižas Riga Porter Blackcurrant

Vähän innostuneena Riian keskustan Black Magic Barin Riga Balzam valikoimista valitsin Valmiermuižasin olutkaupasta Mieran Ielan päästä tämän mustaherukkaportteirin. Väri on äärimmäisen tumman ruskeaa ja vaahto on kermaista ja kestävää. Tuoksu on paahdettua ja makeaa mallasta. Maku on maltainen, missä ne mustaherukat oikein on? Makeutta on, marjaisuutta löytyy myös, aika lähellä mämmiähän tämä liikkuu. Pieni katkeruus yrittää tasoittaa makeutta, mutta yleisvaikutelma on maltainen. 0,33 l, 6,5 %, 3/5

Hoodlums Red Planet

Red ale Madridista, nautiskelin sen Stuyck  -baarissa. Olut oli melkiein mustaa, punaiseen taittuvaa vaalealla kuohuvaa nestettä. Tuoksuu makealta puulta. Maussa on enemmän punaisia marjoja. Puista makumaailmaa, marjat vähän hapantuneet, aika kuivaa. 25 cl, 8,2 %, 3/5

Stadin Winterlong American Brown Ale

Melkein mustaa pienellä punaisella kajolla, sellaista olutta vaalealla pienellä vaahdolla nautiskelin Stadissa. Se toimi lumipyryisen Helsingin kiertelyn lämmikkeenä Tommyknockersissa. Tuoksuu maltaiselta ja humalilta. Maku on onnistunut kokonaisuus, kuivia humalia, suklaisuutta, marjoja, kahvia, täyteläistä, suussa tuntuu poreilua. Jälkimaku on kuiva ja lämmittävä. 0,4 l, 6,9 %, 5/5

Fortuna Komes Barley Wine

Viimeinen matkamuisto Gdanskista on raskaampaa olutta. Pullollisen ostin vanhan kaupungin pienestä supermarketista. Läpikuultavaa ruskeaa olutta lorahtaa lasiin helposti, nopea vaalea samettinen kuohu häviää pian. Tuoksu on makeaa, marjaisaa ja maltaista, alkoholi taittuu vähän turpeeseen. Ensihörppy on kuin tyhjä arpa, onkohan korona nyt sitten vienyt maun, no ei ole kun jälkimaku ainakin tuntuu, alkoholia on. Paljastuu että ei ole koronaa, kun maku on makea, luumua, mallasta, siirappia, humalaisuus väijyy aluksi taustalla antaen vähän kirpeyttä loppuluisuun. Kiva poreilevan tuntuinen kuhina jää suuhun. Hitaasti tätä pitää kyllä hörrpiä, alkoholi on läsnä, mutta jotenkin hienostuneesti. Ehkä paras barley wine, jonka olen juonut. 330 ml, 12 %, 5/5

Sori Ensemble Twelve New England DIPA

Alkosta löytyi Sorin humalasinfonian 12. osa. Tutun Mosaicin lisäksi humalana on uusi tuttavuus Strata.  Tuoksu on makean marjainen. Maku on enemmän trooppista hedelmää, kirpeää ananasta, appelsiiniä ja jotain eksoottisempaa hedelmää. Tuoksu paljastuu hörppiessä voimakkaaksi, kuten makukin. Happamuus on läsnä, samoin havut.  Jälkimaku on aika kuiva, jotenkin oudon oloista. 44 cl,  8,1 %, 4/5

Level Eleven Next Level #04 Deep Lemon Sour

Lohjalainen matkamuisto kaatui lasiin kauniin oranssina ja vaahtosi valkeana. Jostain syystä kaadon jälkeen jäin kuuntelemaan lasin pitämää poreilua, vähän niin kuin vissytölkki. Tuoksu on marjainen ja sitruunainen. Hörpyllä saa poreilun äänen katoamaan, mutta pian se palaa.  Maku on happamahko, pirteä, sitruunainen, salamakea. Olisipa kesä. Mukavasti happamuus ja makeus on tasapainossa tässä raaseporilaisessa hapanoluessa. 0,33, 5,0 %, 4/5

Beer Hunter's Mufloni (Mikä on) Tammen tila

Musta, beigeä vaahtoava porilainen olut on tammikypsytetty imperial stout. Yllättävän voimakas sihahdus kuuluu kun korkin avaa. Tuoksussa on vaniljaa ja tammea. Makua sekoittaa hiilihappoisuus. Paahdettua mallasta värjää vanilja tai joku muu erikoisempi liian raikas mauste, ei ihan pistävänä, mutta kun hiilihapot sitä jotenkin terävöittävät. Marjaisuutta ja kylmää kahvia on myös maussa. Ehkä tätä pitäisi kypsytellä pidempään, nyt nautiskelin tämän melkein suorilta, kun olin tämä Kannelmäen Alkosta ostanut. 33 cl, 10,0 %, 3/5

Roiske Advanced IPA The Next Level Hustle

Advancedista tulee mieleen Windows-ohjelmien advanced settings, eli se paikka mistä pääsee vähän enemmän säätelemään. Säkyläläinen Lohjalla pantu IPA on kauniin tasaisen oranssia ja vaahto on siisti valkoinen ohuehko kerros. Tuoksu on hedelmäinen, jopa marjainen. Maku paljastuu humalaiseksi, myös jälkimaku on mukavan katkera. Välimaku on aika appelsiini- tai greippilinjalla, jotain sellaista kotimaista happamampaa marjaa pyörii taustalla. Pullollisen ostin Rauman Lumo-puodista. Ei tätä olutta tarvitset lisäasetuksista säädellä, ihan kelpo olutta nytkin. Sen verran oli hyvää että valokuvaaminen meinasi unohtua. IBU 60, EBC 13, 33 cl, 5,5 %, 4/5

Salama Morphosis 002 Queen Cream Sour

Salama Brewingin oluet erottuvat erikoisella aivokudos-etiketeillään ja tietysti myös oluillaan. Tämän kertainen älynväläys on marjakermasour. Olut todellakin rubiininpunaista, sitä on mukava tiirailla auringonvalossa. Tuoksussa on marjoja ja häive maidosta. Maku on vadelmainen, ei kovin hapan. Marjoja on maussa todella pajon, mallasta ei mausta erota, maito kummittelee vähän taustalla. Maku on sellainen aikuisten muumilimppari, olueksi tämän tunnistaminen vaatii kyllä luovuutta. Loppua kohti happamuus konkretisoituu. 440 ml, 5,0 %, 3/5

Fiskarsin Vermillion Saison De Rouge

Sain tuliaisia naapuriston uudehkosta K-market Samposta. Punertavan ruskea olut kruunaa itsensä pienellä vaahtolaikulla. Tuoksusta tulee kyllä belgioluet mieleen, makeaa maltaisuutta ja vähän yrttejä. Maku on maltainen, hiivainen, multainen, marjainen ja yrttinen. Ei ole osuvin olut terassipesun jälkeisen saunan päälle. Olut on osa Fiskarsin Farmhouse Seriesiä.  33 cl, 5,2 %, 2/5

Tanker Kalakala Oyster Stout

Huoneenlämpöisenä avasin tämän tallinnalaisen osteristoutin. Korkin avaus sihautti sellaisen lupauksen että kaataessa osasi varoa reilua vaahtoa, jota muodostuu helposti ja reilusti ja se on kermaisen pehmeää. Olut on virolaisen kalafirman 10-vuotisjuhlaolut. Väri on mustaa, vähän ruskeaa kajastusta voi löytää. Tuoksu on paahdettu mallas, hippusen vadelmaa. Ostin oluen tallinnalaisesta olutkaupasta ja vähän pelonsekaisin tuntein olen siirtänyt kalaoluen nauttimista, jotenkin mieleen on tullut aasialainen kalakastike. Nettitietojen mukaan tässä on käytetty mausteina ostereita. Kalakastiketta ei ole mukana, ostereiden makua en osaa havannoida, maittavaa hiiltä löytyy mausta. Maku on muuten mukavan maltainen, ei makea vaan sopivasti kuivahko, humalat tuovat mukavasti ryhtiä jälkimakuun. Mukana on sellaista lievää marjaisuutta ja suolaisuuta. Tätä voisi maistella toisenkin. IBU 55, 330 ml, 6,5 %, 4/5

Omnipollo Pleroma Berry Blend Crème Brûlèe Sour

Omnipollon oluet eivät ole yksinkertaisia, eikä tämäkään sour ole poikkeus. Väri on tumman ruskea, pientä punerrusta olut saa valossa. Vaahtoa on vähän, mutta se on sellaista sitkeästi elävää. Tuoksu on marjainen, punaista viinimarjaa. Makupuolella on laitettu sitten hyrskyn myrskyn. Marjaisuus kääntyy makeammaksi, jälkimaussa on happamuutta ja vähän lakritsaa. Makeus on voimakasta, silti ei ätläkkää. Creme Bruleeta ei suoranaisesti löydy maussa tai se hukkuu tähän makea/hapan yhdistelmään. Hiilihappoisuus on aika reipasta, mutta sekin vaan jotenkin sopii. No ei tämä ole kyllä olutta, mutta Omnipollo on hulluudessaan saanut kehitettyä mielipuolisen ja silti kiinnostavan oluen. Joulupukki voinee maistella tätä myös itse. 33 cl, 6 %, 4/5

Pühaste Buckwheat Queen

Tartolaisen Pühaste-panimon tattariolut kuohuaa mukavasti tiiviillä, vaalealla vaahdolla. Olut on kuparista. Tuoksussa on mallasta, makeutta ja jotain erikoista, ei niin lagermaista. Maku on makea, olisiko jotenkin marjainen tai jopa hedelmäinen, erikoista on, kait se tattari antaa tällaisen erikoisen maun. Etiketti ei ainakaan petä, niin taattua tyylikkyyttä, jos olut on vähän erikoisempaa. Lager ei tästä heti tule mieleen, jotenkin niin kypsää tämä on. Jää jotenkin vaivaamaan tämä olut. IBU 35, 0,33 l, 5,2 %, 3/5

A. Le Coq Premium Ruby Red

Tartonreissun tiistaiaamupäivä yllätti sateella. Onneksi varastossa oli tekemistä, kun aina suunniteltu A. Le Coqin olutmuseo ja tehdaskierros oli aina jätetty seuraavaan kertaan. No oikeastaan se jäi taas seuraavaan kertaan, koska paikalle päästessä selvisi että turistikierros on vain torstaisin. Olutmyymälä oli onneksi auki, joten ostin pari olutta ja tietysti olut-kumisaappaat. Sateen päättymistä odotellessa maistelin sitten Old Town Tartu Apartmentsissä A. Le Coqin uutuuden. Väri on vahva rubiini. Tuoksu on vaimea, vaahto on hieno. Ensin maistuu vähän marjaisuus ja sitten ihan peruslager, oliko jopa pahvia. Ilmassa on pettymystä, siis säässä ja tehdaskierroksen siirtymisenkin takia, pari muuta ostostani olivat lämpimiä, joten olutkaan ei ihan ollut parasta. 0,5 l, 4,5 %, 2/5

Fiskarsin Panimo Will O' Wisp Wild Berry Sour

Fiskarsin hapanolut on punertaava, eikä se juuri vaahtoa. Wikipedian mukaan oluen nimi tarkoittaa virvatulta. Etiketin avainsana on spontaanihapanmäskätty, kuulostaa kyllä aika pahalta. Maku on hapan, mausteina on käytetty ruusunmarjaa, vadelmaa, karpaloa ja tyrniä, ei noita marjoja kyllä maussa pysty erittelemään. Makuja on mutta silti jotenkin ponnetonta. Jotenkin tulee mieleen sake, silloin kun luulee juovansa jotain viiniä. Sahtikin on makukartalla lähimaastossa, mutta vetisyyttä on liikaa. 33 cl, 5,2 %, 2/5

Sori Brewing Maximón Imperial Baltic Porter With Cacao & Chili

Olutkellarin perukoilta nappasin pitkään mieltä kuumottaneen virolaissuomalaisen oluen. Juoma on mustaa, vaahto on turhan pikainen. Tuoksussa on suklaata ja marjoja. Lasissa näkyy kovasti kuplintaa. Kuplinta tuntuu myös alkuhörpyissä. Paahteisuutta on, suklaata ja mausteita maistuu myös poreilevan oluen soljuessa kurkkuun. Suuhun jää mukavaa pientä poreilua, alkoholin ja chilin poltetta, jotain marjaisuutta on maussakin. Olut paranee vielä loppua kohden, jotenkin se asettuu pehmeämmäksi, kun turha poreilu katoaa. 33 cl, 10,5 %, 5/5

Hallo Ich Bin Berliner Weisse Cassis

Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt hiipiä systeemiini, perimätiedon mukaan mustaherukkamehu on sille myrkkyä. Mikkellerin olutkerhon laatikosta löytyi tällainen berliiniläistyyppinen mustaherukkainen vehnäolut. Tuoksu on vähän tympeä, esanssimainenkin, vähän fiilikset laskivat. Väri on kyllä mahtavan täydellisen punainen, vaahto värjäytyy pinkiksi. Maku nostaa pisteitä. Vähän hapanta, mutta makeutta riittää hampaiden tahmaamiseenkin. Marjainen, raikas, no onhan tämä parasta juomaani mustaherukkamehua. Alkoholiprosentti on alhainen, joten ollaan kyllä lähellä mehua. On tämä myös parhaimman makuista flunssalääkettä. Finrexinin on kyllä pakko parantaa makuaan. Hallo-sarjaan kuuluu muillakin tavoin maustettuja oluita, voivatkohan ne olla tätä parempia? 500 ml, 3,7 %, 4/5

Bersalis Sourblend Blonde Sour Ale

Helsingin Arkadian Alkosta ostamani matkamuistopullon päätin nautiskella saunaolueksi leppoisalla terassilla. Belgialainen olut on läpinäkymättömän oranssia, vaahto katosi nopeasti. Tuoksussa on outoa värinää, lennokkiliimaa tai jotain makeaa ja vähän alkoi pelottaa. Maku on hedelmäinen tai ehkä vähän marjainen. Makeus ja marjat piilottavat happamuuden. Oikeastaan helppoa, hillihappo poreilee heti huulilla ja kielen päällä. Taustalla piilottelee vähän pippuriakin, Leppoisalle terassille tämä sopii hienosti. 33 cl, 6,0 %, 5/5