Södermalmin Systembolagetin hyllyltä arvoin tukholmalaisen ipan tuliaiseksi. Lasissa tölkillisen sisältö näyttää vaalean keltaiselta, vähän ohuelta, vaahto on valkoista ja se säilyy pitkään. Tuoksu on mangoinen ja makea, aika houkutteleva ja vähän pelottava. Maku hörpyn etulaidalla on mangoinen, takalaidalla onkin sitten oikein vihreää humalaa. Ensimaistelun jälkeen olut tuntuu vähän ohuelta, mutta kokonaisuus on positiivinen. 33 cl, 5,8 %, 4/5
Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Juustohöylä ei olekaan pelkästään suomalainen innovaatio vaan hollantilaisetkin käyttää sellaista. Alkon hyllyltä löytynyt kiinnostavan oloinen tupla-ipa ei kuitenkaan taidakaan sisältää goudajuustoa. Väri on on jotenkin ruman ruskeanoranssi ja vaahto jättää nopeasti jälkeensä vain kapean valkoisen renkaan tuopillisen reunaan. Tuoksu on houkuttelevaa raikasta hedelmää, on siellä vähän havujakin. Maku on pehmeä, vesimelonia, appelsiinia ja mangoa. Makeaa riittää, pieni katkeruus lopussa sekoittaa tai jämeröittää. Panimolta voi nähtävästi olettaa vain onnistumisia, varmaan pitäisi nopeasti käydä Alkossa että saisi toisen tällaisen. 440 ml, 8 %, 5/5
Goodmanin Alkon vielä surkeammaksi muuttuneesta olutvalikoimasta löytyy kuitenkin kiinnostavia oluita, kuten norjalainen dipa. Ehkä etiketin räjähtävä ukkeli vaikutti ostopäätökseen. Olut on läpinäkymätöntö keltaoranssia, vaahto on valkoista. Tuoksussa on raikasta appelsiinia ja greippiä, makeita sellaisia. Maku on mehumaista tropiikkia. Humalat hitusen kuivattavat loppuliu’ussa kieltä. Appelsiini, mango ja sen kaltaiset hedelmät tuottava täyteläisen tunnelman, taustalla vähän sitruunan kirpeyttä. Täyttävä ja pehmeä olut, alkoholia ei tuntuisi olevan ollenkaan, etiketti kyllä väittää toista. 500 ml, 8,5 %, 5/5
Barskin baarimikko kertoili mukavia oluista ja antoi suosituksia, päädyin kuulemma panimon suosituimpaan passionhedelmää, ananasta ja mangoa sisältävään ipaan. Väri on vähän likaista oranssia ja vaahto on vaalea nopeasti katoava kerros. Tuoksu on mangoista. Maku on raikkaan hedelmäinen, kuplintaa on mukavasti. Jälkimaku on aika hapan. Yhdistelmä on melko koukuttava, ensin hedelmän makeutta, kuplintaa, vähän humalia happamuudella, pian tekee mieli kulkea lähtöruudun kautta. 0,4 l, 5,9 %, 5/5
Brewdog-panimon kolikoilla toimiva DIPA on läpikuultavaa oranssia valkealla häipyvällä vaahdolla. Hedelmäinen tuoksu on trooppinen, ananasta ja mangoa. Maku on pehmeää, vähäisesti makeaa, havuja on enemmänkin. Jälkimaku on kuiva, sitrus täydentää makupalettia, pientä pistävyyttä männynneulasista on jäänyt. Suuhun jää lämmin olo. 330 ml, 8,0 %, 4/5
Suomen lätkävoiton jälkeen kävin viilentymässä Pühastekellerin terassilla. Olueksi valikoin paikallista tupla-IPAa. Väri on läpinäkymätön oranssi, vaahto valkoinen ja pitsittää lasia tasaisesti. Tuoksu on hedelmäinen, mangoa. Maku on humalaista ja hedelmäistä, vähän männynneulasia ja mallasta. Jälkimaku on kirpeän hedelmäinen, mentholiakin. Helppoa ja täyttävää. 30 cl, 8 %, 5/5
Linnunradan laidalla oli tänään sitten huhtikuista lumenluontia vuorossa. Laktoosilla maustettu IPA kuohuaa komeasti. Olut on ruskeanoranssia sameutta. Tuoksuu hedelmäiseltä, mangolta ehkä, hiukan puuhalosta on irronnut lastuja. Maussa mallas, kevyet hedelmät, ruohot, makeus ja humalat ovat hyvin tasapainossa. Kuusihalot on aika katkeria. 0,33 l, 5,3 %, 3/5
Ipallisen helmikuun alkua olen odottanut, sen kunniaksi päätin napata tartolaisen DDH IPAn. Rulettisarjan neljäs olut on maustettu Eclipse ja Mosaic-humalilla. Olut on kultaisen syvän keltaista, vaahto on nopea ja heikko. Tuoksuu trooppisilla hedelmiltä, mangolta ja appelsiiniltä. Maistuu samoilta hedelmiltä, mutta humalien katkeruus vie niiltä tilaa, makeutta on mutta se ei määrittele olutta. Jälkimaku tuntuu jotenkin ontolta, humalat jotenkin jyräävät. Etiketistä päättelin että rulettisarja lienee kuusiosainen, ja niistä yksi on ns. täysosuma? Ei tämä kyllä ole ainakaan huono. 0,33 l, 6,9 %, 4/5
Alkosta nappasin jouluolueksi kivipaperitsakset-henkisen berliner weissen. Väri on vähän rumansameaa oranssia, eikä vaahtoa näy. Tuoksussa on mangoa ja mallasta. Maku on täyteläinen, aika makeaa mutta sitruuna palauttaa kokonaisuuden miellyttäväksi. Mukavasti alkuun tosiaan maistuu makea mango ja sitten kirpeys ryhdistää kokonaisuuden. Berliner weisse olisi varmasti parempaa keväämmällä, täytyy laittaa kirjanmerkki tämän oluen kohdalle ja palata asiaan myöhemmin. 440 ml, 5,7 %, 4/5
Alkon hyllyltä löytyi espoolainen NEIPA. Vaahto on lumenvalkoista ja olut on kultaista sameutta. Tölkistä jo tuoksuu reipas kuusimetsä, hedelmäreunuksellinen kuusikko. Maistuu alkuun hedelmäisyyden ja humalien kevyeltä liitolta. Kuusipuu ei ole kitkerää, vaan vähän joustavampaa, ehkä joku mäntyhalkokin on mukana. Hedelmistä löytyy sitruunaa ja ananasta ja jotain makeampaa ja pehmeämpää, olisiko mangoa tai papaijaa. Onnistunut yhdistelmä humalia ja hedelmien makeutta ja katkeruutta. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Sumea keltainen aurinko valui tölkillisestä lasiin. Vehnäisen oluen etiketissä mainitaan mango, aprikoosi ja veriappelsiini ja kyllä ne myös tuoksuvat ja maistuvat. Mehuksi tätä voisi sanoa jos olisi vähän makeampaa, nyt pieni happamuus saa harkitsemaan olueksi nimeämistä. Kai tällaisellakin oluella on aikansa ja paikkansa, joulukuun puoliväli ja kotisohva eivät oikein ole sellaisia, ehkä sopisi palautusjuomaksi. 0,33 l, 4 %, 3/5
Tartolainen pirtelö-IPA on sameaa oranssia. Vaahto on nopea höttöinen valkoisuus. Tuoksu on hedelmäinen, etiketin mukaan mangoinen. Ensihörppy ei oikein saa makuja esille, toinen osoittaa että makuja on ihan mukavasti. Aika makeaa, etiketissä mainitut kookospähkinät ovat kadonneet jonnekin, hedelmämehuisuus on voimakasta. Jimmy Buffett varmaankin mielellään siemailisi tällaisen Margaretavillessään. Makeus ja jonkinlainen happamuus tasapainottavat toisiaan ja jotenkin lopulta paljastavat kirpeyden. 0,33 l, 6,2 %, 4/5
Helsinginreissun varma aloittaja on TommyKnockers ja sen hanasta valui lasiin erikoista souria. Tuoksu on hedelmäinen, raparperinen. Väri on paksun keltaista, parempaa appelsiinimehua ja vaahto on ohut valkoinen. Mango maistuu vähän, guavaa en tunnista, ananas tuntuu pienenä kirpeytenä. Sitten vielä on homman erikoisuus eli salmiakki ja lakritsi, ne maistuvat hedelmäisyyden päällä aika tyylikkäänä, aika mietona. Hyvää on, sopivan hapanta. 0,33 l, 5 %, 4/5
Vähän oudonlainen etiketti kiinnitti huomioni Alkossa käydessäni, siis eihän tuo etiketti ole mitenkään miellyttävä. Kotona meni pieni hetki ennen kuin sain edes oluen nimen selville. Brittiläisen panimon 28. projektierän sour IPA on kyseessä. Väri on muhkean oranssi, vaahtoa on mukavasti, se kyllä katoaa pian. Tuoksussa voi tunnelmoida etiketissä mainitut ainekset, Citra BBC -humalat, mango, vadelma, appelsiini ja lime. Maku on värin pari, eli muhkeaa hedelmää, mangoa ja appelsiiniä. Sitten nopeasti maku kääntyy happaman puolelle, se tasoittaa alussa esillä olevaa makeutta. Ihan kiinnostava kokonaisuus on. 440 ml, 6,5 %, 4/5
Hämeensaaren Citymarketin Pien-olutkaapista löytyi iloisen värikäs barceloonalainen tölkillinen. Väri on sameaa keltaista ja vaahto on nopeaa valkoista. Tuoksu on trooppista hedelmää ja taikinaa. Maku on etiketin lupaaminen passionhedelmän, mangon, kookospähkinän ja ananaksen sinfoniaa. Odotuksena on paljon makeutta, mutta makeuden peittää reipas happamuus, kyllä se makeus siellä taustalla on. Nuo hedelmät peittävät kookoksen makua, ehkä onneksi. Taikina ei ehkä ole ihan oikea sana kuvaamaan makua, ehkä se onkin jotain kookosmaitoa. Voisin kyllä ihan hyvin käydä testaamassa panimon tuotoksia paikan päällä. 440 ml, 5,5 %, 4/5
Kesäisellä Helsinginreissulta tietenkin kävin Pienessä ja sieltä nappasin tämän hoikan tölkillisen ruotsalaista berliner weissea. Väri on kuin laihaa tomaattimehua, ei nyt ihan Bloody Maryä, kuohuu hiukan. Tuoksu on vadelmaa ja happamuutta. Maustamiseen on käytetty vadelman lisäksi mangoa ja passionhedelmää. Maku on kuivakas, jännästi vadelma vaan työntyy esille, mango ja passiot tuovat oman taustasointunsa. Alexander Janssonin etikettitaiteen kyllä tunnistaa kun siihen törmää. 330 ml, 4,5 %, 4/5
Pien-olutkaupasta ostin kesällä yhden varman ja kun sää syyskuun ensimmäisenä oli kesäinen, niin päätin tämän varman maistella. Lontoolainen olut on sakean persikkamehun väristä. Etiketissä mainitaan mango, guava ja passionhedelmä, silti haistan persikan nenääni. Maun etuosassa hedelmätrio ponnistaa esiin omaa makeuttaan, sitten aika pian pieni suolaisuus ja happamuus valtaa alaa. Lopussa hedelmäisyys jotenkin katoaa taustalle, vain tuoksu tuntuu jäävän. Miellyttävä kokonaisuus jota varmaan pitää käydä Ateneumin takana ihmettelemässä vai aukesikohan se Kallion panimo jo. 440 ml, 5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
