Pühaste Tähesadu Triple IPA

Alkon hyllyltä löytyi Tarton Tähe-tiellä pantua tripla-ipaa. Olut on hohtavankeltaista valkoisella vaahtoavaa sameutta. Lasin reunalta tuoksuu kypsiltä hedelmiltä ja humalilta. Maku on voimakas, humalat on todella pehmeitä, sitruunaa ja vähän luumua. Alkoholi tuntuu ja rauhoittaa hörppimistä, mutta se ei maistu. Jotenkin luumuista ja alkoholista huolimatta olut tuntuu raikkaalta. 0,33 l, 11 %, 5/5 

To Øl Summer Hero IPA

Hellelauantain iltapäivää virkistin tanskalaisella ipalla. Kesäsankari on oranssia ja tiiviinoloista, vaahto on nopeahko vähän likainen valikoiden käväisy.  Tuoksussa on hedelmäistä lämmintä maltaisuutta.  Maku on sellainen kesäiseen helteeseen sopiva, ei liian katkeraa, aika kevyttä oikeastaan, luumujako tässä on. Humalat jälkimaussa vähän vahvistuvat, hedelmäisyys on kesäistä, kevyttä. Maku vahvistuu kyllä loppua kohti, kyllä tämä nimensä ansaitsee. Jännästi jälkimaku on aika vahva, vähän alkoholiakin. 0,33 l, 6,2 %, 4/5

Pühaste Mr. Ronk

Tartolainen balttiportteri on mustaa ja kuohuu varovasti ruskeana. Tuoksuu voimakkaasti, kahvia, lakritsaa ja kypsää luumua, maanläheisyyttä eli multaa. Maistuu heti alkuun kirkkaammalta, tummaa paahdetta on reippaasti, maltaista makeutta, tummia hedelmiä, tummaa suklaata. Kokonaisuus jotenkin jää vähän laahaamaan maltaineen. Jälkimaku tuo suuhun pientä poreilua. IBU 35, 0,33 l, 9 %, 4/5

Fortuna Komes Barley Wine

Viimeinen matkamuisto Gdanskista on raskaampaa olutta. Pullollisen ostin vanhan kaupungin pienestä supermarketista. Läpikuultavaa ruskeaa olutta lorahtaa lasiin helposti, nopea vaalea samettinen kuohu häviää pian. Tuoksu on makeaa, marjaisaa ja maltaista, alkoholi taittuu vähän turpeeseen. Ensihörppy on kuin tyhjä arpa, onkohan korona nyt sitten vienyt maun, no ei ole kun jälkimaku ainakin tuntuu, alkoholia on. Paljastuu että ei ole koronaa, kun maku on makea, luumua, mallasta, siirappia, humalaisuus väijyy aluksi taustalla antaen vähän kirpeyttä loppuluisuun. Kiva poreilevan tuntuinen kuhina jää suuhun. Hitaasti tätä pitää kyllä hörrpiä, alkoholi on läsnä, mutta jotenkin hienostuneesti. Ehkä paras barley wine, jonka olen juonut. 330 ml, 12 %, 5/5

Omnipollo Pleroma Calamansi Lime Tangerine Crème Brûlée Sour

Loppiaisen lenkkeilyn palautusjuoma oli paksulta oranssilta vaikuttavaa souria. Tuoksu vihjailee hedelmiin, sitruunaan ja kypsään luumuun. Nimessä oleva jälkiruoka on sotkettu mukaan makuun. On tämä mieluummin makeaa kuin hapanta, mutta ei kuitenkaan kumpaakaan, sitruunaisuus on sellaista miellyttävää. Tuoksun ja maun päällä leijailee sellainen vanilja tai Crème Brûlée, en oikein tiedä mitä se on ja onko se hyvä vai paha. Kokonaisuus pysyy miellyttävänä. 33 cl, 6 %, 4/5

Lehe I Am What I Am Belgian Golden Very Strong Ale

Palvelinmigraatiot tulivat päätökseen ja sen takia lupasin kollegoille juhlistaa vähän väkevämmällä oluella. Virolainen belgityyppinen ale on punaista, tummaa roseeta. Tuoksu on makeaa mallasta. Suussa huomaa makeuden lisäksi runsaan alkoholin. Makeus tummien ylikypsien luumujen käymisen lopputulosta. Onpa täyttävää olutta. Onneksi ei ole enempää migroitavia palvelimia. Tämän juomiseen taitaa mennä koko ilta, ensimmäinen lasillinen on vasta puolivälissä, kollegat ohjeisti että ei kannata jättää kirjoittelua pullollisen tyhjentymiseen saakka. 330 ml, 20 %, 2/5

Lehe Singularity BA Imperial Stout

Paukkupakkasperjantai kylmäsi työpäivän aikana toimistossakin luihin ja ytimiin saakka, joten illalla oli syytä lämmitellä vähän. Virolainen tynnyrikypsytetty imperial stout varmasti ainakin lämmittää, koska alkoholiprosentit oli lähellä 20. Väri on mustaa, vaahdoksi täytyy kutsua ruskeaa rengasta lasin reunoilla. Tuoksu on tummien hedelmien dominointia, alkoholia, suklaata ja kahvia. Maku on paahteinen mallas, vähän siirappia, karamelliä, alkoholia, olisiko rommia, luumua, makeaa toffeeta, ja jotain viileää. Kyllähän tuon alkoholimäärän pitäisi jo pilata olut, mutta kun ei nyt vaan siinä onnistu. Hitaastihan tätä joutuu tissuttelemaan, mutta ei se häiritse yhtään. Alkoholiin näemmä tottuu. Kun kaikkea on paljon, niin mitään ei kai sitten voi olla liikaa. Lämmittää. Oluen ostin tartolaisesta olutkaupasta silloin kun vielä oli lupa matkustaa. 330 ml, 18 %, 5/5 

Õllenaut Must Eksport Baltic Porter

Olutkellarin perukoilta löytyi vanhempaa varastoa, virolainen portteri, jonka uudempi versio on hippusen kevyempää. Väri on melkein mustaa ruskeaa, pienellä lämpöisellä beigelle vaahdolla. Tuoksussa tuntuu luumuja ja tummia hedelmiä. Makupaletti on moninainen, kahvia ja suklaata täydentää reilu maltaisuus ja vähän lakritsaakin pilkahtaa. Hiilihappoisuus ja humalat antavat oman makunsa pienen maistelun jälkeen. Taitaa olla panimon paras olut. Oudon helppo, mutta silti ryhdikäs. 330 ml, 8,3 %, 5/5 

Muddis Organic IPA

Sateen yllättämänä piti vähän kierrellä Tarton Kaubamajaa ja sitten saalis piti kotouttaa kämpille, Bohemian Hideouttiin. Pieni lepohetki antoi oikeutuksen juoda yhden virolaisen IPAn. Väri on mahonkisen ruskea ja vaahto on hieno,  taitetun valkoinen. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, ehkä, sillä aika vaimeasti tuoksuu. Maku on makea, katkera, luumuinen, heinäinen, taikinamainen, kokonaisuus jää jotenkin umpeutuneeksi. Hiilihappoja on ja alkoholikin tuntuu, humalat voimistuvat loppua kohti. 0,33 l, 6,5 %, 2/5 

Bevog Hagger Blend 0615

Syyskuu ja sateet, kyllä ne antavat luvan juoda barley wineä. Itävaltalaisen panimon paperipussisarjan olut on pakattu tyylikkäästi ja korkki on vielä sinetöity vahalla. Paperipussisysteemihän on suosittu Amerikassa: ruskeasta paperipussista voi juoda ihan luvalla Budweiseria vaikka autossa, mutta ei kait tämän juomista katsottaisi läpi sormien. Sisältö on  tumman ruskeaa, vaahtoa ei ole. Tuoksussa on kypsiä tummia hedelmiä, paahdettua sokeria ja mallasta. Maku on makea, täyteläinen ja kypsää luumua, alkoholi tuntuu kurkunpäässä. Kahvia ja kaakaotakin löytyy. Olut on tehty useista eri eristä, yhteistä niille lienee ollut tynnyrikypsytys. Rommia ainakin on ollut jossain tynnyrissä. Puolikas pullollinen on riittävästi, sen verran vahva ja moniulotteisen maukas olut on. Olut liikkuu vähän niin kuin omissa sfääreissään. Liekö nyt olutta ollenkaan, lähentelee likööriä. Ehkä vähän liian makeaa, toisaalta alkoholimäärä vaatii jotain tasoittavaa. Pullolisen ostin joskus aikoja sitten Tarton Aparaaditehtaan olutkaupasta. 0,33 l, 12,3 %, 4/5

Oriel Beer / HopSaSam Țuiple'Up Aged In Tuica Barrels

Tuiple'Up on trippeli, siihen on saatu makua tuicasta eli romanialaisesta luumuviinasta. Tätä olutta on kypsytelty omena-, päärynä- ja luumutuicatynnyreissä. Olut on belgialaisromanialaista yhteistyötä. Väritys on kellertävän oranssia, vaahtoa on ja se kestää. Tuoksu tuntuu kypsän hedelmäiseltä ja hiivaiselta. Maku paljastaa että kyseessä on vahva olut, jossa on reilusti hiilihappoa. Alkoholi hyökkää päälle. Luumuviinan jälkeen makuun alkaa löytyä muitakin vihahteita, luumua, säilöttyjä hedelmiä. Ensijärkytys on aika vahva, mutta kyllä olut pehmenee loppua kohti. Etiketti kertoo että mausteena olisi myös sitruunaruohoa, sen luettuani maistoin sitäkin. Täyttää mukavasti, loppua kohti oluesta oppii pitämään. 330 ml, 9,5 %, 4/5

Tanker Van Moll Shadow Assassin Bourbon Barrel Aged Black Barley Wine

Hollantilaisvirolainen yhteistyöolut näyttää ensin mustalta, mutta paljastuu pian tummanruskeaksi. Vaahtoa ei juurikaan synny, vain hento reunus lasin pintaan. Tuoksu on maltainen, tummia hedelmiä, luumuja, alkoholi tuntuu taustalla ja kyllä se lämmittää koko miehen. Makeaa siirappia, vähän viskiä, mukavasti humalaa, jokin kutittelee kitalakea, jälkimaku on vahva ja täyteläinen, siirappia kerääntyy nieluun. Lauantai-iltapäivä menee yhdellä tällaisella pehmeällä, vahvalla oluella. 33 cl, 11 %, 5/5

Lehe Suur Paks Mastif Barleywine 2014 Vintage

Virolaisen Lehe Pruulikodan barleywinen nautin hankkimastani panimon omasta lasista. Ihan ensin siinä miellytti samankaltaisuus Tapio Wirkkalan nimikkolasiin ja sitten se että lasin jalan kuplaosuus on vaan paljon paremmin toteutettu, kysykää vaikka jauhelihanpalaselta, joka on jäänyt vangiksi Tapio-lasin kuplaan. Oluestakin vähän. Koiraolut on ruskeaa ja vähävaahtoista. Tuoksu on luumuinen. Maku on makea ja tummat hedelmät, oliko muita kuin luumuja, jylläävät. Sherry tuo mielikuvia laiskanlinnasta ja takkatulen ritinästä. Hidastaa kyllä olotilaa. Aika haastava, niinkuin muutkin barleywinet. Mallasta, rusinaa, makeutta, pehmeyttä, jos joku sherrynjuoja haluaisi kokea jotain porttiteoriaa ja siirtyä oluenjuojaksi, niin tätä voisi kokeilla. Pulloa suositteli Tarton Gambrinus-olutkaupan myyjä ja minähän lankesin alle aikayksikön. 330 ml, 9,6 %, 3/5

Malmgård Jouluolut

Luumukiisselinväristä olutta, mukavalla vaahdolla löytyi lähikaupasta. Joulutunnelmaa ei erityisesti päivään löytynyt, muuta kuin pienestä ja nopeasta joulusiivouksesta. Sitä kun kannattaa kuulemma tehdä koko vuosi, niin ei tarvitse sitten ennen joulua huhkia. Olut maistui mukavalta, lievää paahteisuutta on pinnassa, piilevä ohuus tekee oluesta helpostijuotavaa. Jälkimaussa on vähän kahvia ja suklaata. Kyllä tätä kelpaisi joulupöydässäkin maistella, ei ole liian vaikeaa, mutta silti aromikasta. Jälkiruoaksi saa sitten olla jotain vähän tuhdimpaa, ehkä ohuus alkaa lopuksi vähän haitata. Makeus on juuri oikeanlaista. 27 EBU, 65 EBC, 50 cl, 4,5 %, 4/5

La Trappe Trappist Dubbel

Lauantai-iltapäiväolut rauhoitti "niin" kiireisen lauantai-aamupäivän jälkeen tai no joka tapauksessa lauantai-iltapäiväolut on aina mukava nauttia. Hollantilainen pähkinänruskea trappistiolut muodostaa pienen vaahtokerroksen päälleen. Maku on lämmittävä, makeahko, luumuinen, maltainen ja siirappinen. Alkoholi lämmittää reippaasti nielussa ja vatsassakin saakka. Mukavahan tätä on nautiskella, makeus pyrkii vähän liikaa esille. Helppo kuvitella pulleat munkit hörppimään tätä, vain lääkkeeksi. 33 cl, 7 %, 4/5

Straffe Hendrik Brugs Quadrupel Bier

Brüggeläinen Halve Maan (eli puolikuu) -panimon quadrupel muodostaa lasin pintaan niin täydellisen samettisen tiiviin vaahtokerroksen että pitää hetki vaan ihailla. Kuvauksen jälkeen vaahto vasta näytti parhautensa. Tumman ruskea olut on makeaa, luumuista ja maltaista. Etiketissä suositeltiin juomaan viileänä ja niin tein. Alkoholia ei mausta löydy. Jälkimaussa maistuu mallas ja olisiko vähän kahvissa uinut kirsikka. Moniulotteinen maku täydentyy vielä humalilla lopuksi ja savuisuudella! Röyhtäyttää juuri sopivasti. Makeus vähän häiritsee välillä, nauttiminen kestää pitkään. Pullon ostin Saveur Bièrestä, kk-boxissa.  33 cl, 11 % 4/5

Einstök Ölgerd Icelandic Wee Heavy

Ranskalainen olutkauppa on keksinyt saman minkä Musiikki-Fazer keksi 70-80-luvulla. Fazerin musiikkikerho lähetti joka kuukausi yhden LP-levyn, Saveur Biere lähettää kerran kuussa setin olutta. Onhan tämä oikeastaan olutblogistin unelma tai painajainen. Huolellisesti pakatusta kuukausilaatikosta poimin ensimmäisenä islantilaisen scotch alen. Napapiirin lähettyvillä oleva panimo on maustannut olutta väinönputkella, internet-tietojen mukaan se auttaa virtsarakko-ongelmiin. Olisiko tämä nyt maailman ensimmäinen olut joka ei kuseta. Olut on ruskeaa ja lähes vaahdotonta, tuoksu on maltainen. Maku on savuinen, yllättävän hiilihappoinen ja hiukan luumumainen. Rusinainen makeus pysyy aisoissa. Moniulotteinen ja jouluinen - kauniisti sanottuna tai sitten voisi sanoa että sekava. 330 ml, 8.0 %, 4/5

Mufloni Saison Gaelach

Viski ja olut eivät yleensä sovi samaan lasiin, eikä oikein peräkkäinkään, onneksi on poikkeuksia. Muistelen joskus vetäneeni johtopäätöksiä viskin ja oluen sotkemisen onnistumisesta Innis & Gunnin oluesta. Beer Huntersin panimo kuitenkin päätti onneksi uhmata ennakkoluulojani ja lähetti maisteltavaksi Jameson-viskitynnyreissä kypsytetyn saisonin. Ruskea olut tuoksuu makealle. Maku on lievästi makea ja maltainen, vähän savuakin leijuu mukana, kyllä siinä jotain viskiäkin on. Humalat tasapainottavat, luumukiisseliä vähän taustalla. Miellyttävää juotavaa hörppii pikku huikan kerrallaan. Alkoholi tuntuu vasta ruokatorvessa tai vatsassa. 0,33 l kai, 10,0 %, 5/5

Livonia Must Eksport

Tartonreissulta mukaan tarttunut musta virolainen portteri maistuu juuri sellaiselta kuin vaan voi olettaa tai toivoa. Olut on Viron "Seurasaaren" eli Tallinnassa sijaitsevan ulkomuseon oma olut. Vähävaahtoinen olut on paahteinen ja täyteläinen, vaikka aluksi kaataessa olut näytti kovin ohuelta. Patenttikorkkisen ja tyylikäsetikettisen pullollisen sisältö on yksinkertaista ja hyvää, vaikka jotenkin ensimmäisellä hörpyllä maku oli jotenkin ohut tai peräti outo. Maussa on vähän tummaa luumua, tahmeaa makeutta, mutta lopussa aavistukselllisen verran humalaa kokoaa maun mainioksi. Heti seuraavalla kerralla, kun menen Viron ulkoilmamuseoon, tiedän että baarissa lienee paikan parhaat "nähtävyydet". 500 ml, 8,2 %, 4/5

Garún Icelandic Stout Nr. 19

Islantilainen stout on mustaa ja maltaista. Olutverkko kertoi Helsinkiläisen Urhon pubin portteri- ja stoutpäivistä ja jutun kuvituksessa näkyi olevan tutunoloinen pullo, pieni pengonta olutkellarissa osoitti että kyllä sieltä yksi islantilainen olut löytyi, ei kylläkään juuri sama mitä saisi maistella Urhossa. Sen verran hyvältä olut kuitenkin näytti että maistaahan sitä piti. Alkoholi lämmittää, maku on tasapainoinen ja lämmin. Kemiantunneilta tuttu käsite kylläinen neste tulee mieleen, kun vähän siirappinen tai öljyinen olut putoaa hitaasti nieluun. Hitusen on liikaa makeaa luumua, pullon loppua kohden on pakko hidastaa tahtia.11,2 fl oz, 11,5 %, 4/5