Abbaye d'Aulne Christmas Beer

Ennen joulua kävin Alkosta hakemassa jouluolutta ja mukaan valitsin belgialaiseen mahonginvärisen luostarioluen. Vaahto on samettinen, ohut ja kestävä. Tuoksussa löytyy makeaa mallasta, vähän taatelikakkua ja lopuksi salmiakkia. Maku on samanlainen kuin tuoksukin, jotenkin mieto, peittää kuitenkin alkoholin.  Vähitellen lämmetessään oluesta alkaa löytyä lämmittävää alkoholia ja vähän  mausteisia karamellejä. 33 cl, 9 %, 3/5 

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

Westvleteren 12

Maailman parhaaksi useastikin valittu belgialainen quadrupel-olut, eli tosivahva luostariolut, maistuu kesän loppumisen merkiksi. Ostin oluen joskus kauan sitten jostain olutkaupasta, ja olen sitä sitten hypistellyt ja miettinyt että koska sen nyt voisi juoda. Korkissa oli merkintä 26.9.16, olikohan se nyt best before vai älä juo ennen kuin -merkintä. No tänään sitten päätin että nyt se on maistettava. Olut on tumman ruskeaa, vaahtoa täysin mustasta pullosta tuli vain nimeksi. Pullossa ei ole etikettiä, eikä mitään painatusta, kohokuviolla lukee trappistenbier, muu informaatio on korkissa. Ehkä maailman parhaalla oluelle on varaa. Tuoksu on maltainen, maku on aika makea, mausteinen, kylläinen ja maltainen. Onkohan tämä nyt taas edes olutta? Pehmeää, alkoholi vähän puraisee, mausteisuutta ja hiivaa, jotain outoja kokkareita pyörii oluen seassa, kun olutta oikein tarkastelee, mutta juodessa ei niitä huomaa. Paineita on tietysti antaa hyvät pisteet, kun on kyseessä on maailman paras olut, pakko myöntää että voisin juoda toisenkin. Vahvaa on, ehkä ei toista heti perään. 0,33 l, 10,2 %, 5/5

Bryggeri Kanttori

Viikonloppu on ollut todella kiireinen, oluttakaan ei ole ehtinyt nautiskelemaan. Vaalivalvojaisten seuraamista rauhoittaa Kanttori, joka sopii toivottavasti sähläämisen palautusjuomaksikin. Tumman ruskea luostariolut on mukavan pyöreää, makeaa, jotenkin umpeutunutta. Lempeä paahteisuus lämmittää, mutta kitalakeen muodostuu pientä limoitusta, mikä on ei ole välttämättä huono asia. Pitkä jälkimaku on miellyttävä. 33 cl, 6,8%, 4/5

Maredsous Blonde 6

Joululahjalaatikosta löytynyt belgialainen luostariolut on sitä mitä luulisikin, pyöreän tasapainoista hiivan olemassaolosta muistuttavaa hailakan oranssia olutta. Makua riittää mukavasti, etäisen makeaa, vähän kirpeää, hiivaista ja lopuksi kuivaa. Lasi tyhjenee jostain syystä liian nopeasti. Helppo uskoa belgialaisen kertomaa juttua siitä, miten britit yltiöpäisiä juovat belgioluita prosentteja tiirailematta ja sitten örveltävät, kun ovat tottuneet omiin mietoihin bittereihinsä Kanaalin toisella puolella. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen sitten kuivuuden jälkeen voi aistia. Joulupukki oli käynyt aika varmasti Alkossa. 330 ml, 6%, 5/5

Baumburg Heller Bock Unfiltriert

Kauan sitten visiitillä Münchenissä jossain ravintolassa tilattiin oikein listalta olutta ravintolassa, bockbier tuntui hyvältä. Pian vieressä istunut germaani kertoi että se on listan vahvinta olutta. Seurasi innostus ja lievä hämmennys, olutasiantuntemus kun rajoittui lähinnä Lapin Kultaan ja legendaariseen Light beeriin. Silti uskalsin nyt maistaa tätä Alkon saksalaista luostariolutta.  Tuoksu oli pelottavan makea ja olut oli sameaa ja ei juuri vaahdonnut. Maku oli kuitenkin tasapainoista ja vähän maltaista. Vähähiilihappoisuus ei haittaa, sopisikohan tämä possunniskan kera vai vasta jälkiruoaksi. Pientä liiallista makeutta 
0,33 l, 6,8%, 4/5

St Feuillien Tripel

Pääsiäistä odotellessa maistuu belgialainen luostariolut. Miksi muuten tämä on muka pääsiäisolut? Kyllä tätä sopii nautiskella muinakin aikoina, no miksei pääsiäisenäkin. Olut tuoksahtaa hiivaiselta. Maku on myös hedelmäinenkin, ja hiivaisen raikas. Ei tätä kyllä voi janoonsa juoda, pakottaa nautiskeluun, mukavan voimakas potku. Piristäisi varmasti pääsiäistäkin. 33 cl, 8,5%, 5/5

Tripel Karmeliet

Samea tiukkavaahtoinen belgialainen luostariolut on vaarallisen hyvää, jos sitä olisi kotona vaikka korillinen. Juu onneksi tämän blogin nimi ei ole korillinen.fi. Tripel Karmelietissä ei maistu alkoholi, vaan vähän siis ei paljoa hedelmäinen alkuhaju, sitten olut ja sitten kieli ikään kuin puutuu tai olut katoaa vaan suusta (kuivuu ikeniin sanoisi joku) mutta ikään kuin kuivahtaa kielen päältä ja pienen makuilun jälkeen täytyy taas maistaa uudelleen. Tätä on ostettava, jos jostain löytyy. 33 cl, 8,4%, 5/5