Marble / Slim Pickens Agua de Jamaica Hibiscus Spiced Berliner Weisse

Bier Bierin baarimikko kauppasi erikoisemman englantilaisamerkkalaisen oluen. Olut on tummanpunainen ja kaataessa tulee mieleen sellaiset ulkomaiset limut. Vaahto oli ja meni. Tuoksu on inkiväärinen ja kirsikkainen, mehumainen. Maku on mehumainen, lienee kiinanruusua tai hibiscusta, taustalla on myös inkivääriä. Ei tämä kyllä oikein ole olutta, jännää hiilihapotettua mehua, joka ei ole limuakaan. No sanotaan että kyseessä on erikoisolut. 330 ml, 4,3 %, 3/5 

Eviltwin Brewing Sanguinem Aurantiago

Limutölkiltä näyttävän tölkin sisältö on vaalean keltaista. Jaffa-etikettiä muistuttavassa etiketissä sanotaan että veriappelsiiniä on lisätty. Vaahto on hätäinen. Maku on hapahko, poreileva, sitruunainen, puhdas ja selkeä. Etiketti ei valehtele, sillä aika lähellä limuahan tämä on. Maitokauppaolueksi olen näitä lähikaupasta ostettuja oluita kutsunut, pitänee miettiä tuon termin tarkentamista, perinteinen maitokauppaolut ja uudenlainen maitokauppaolut. Maistuukohan tässä vähän kanelikin. Jos kesällä ei haluaisi juoda kunnon olutta, niin tämä on ihan hieno vaihtoehto. 12 FL. OZ., 3,25 %, 4/5

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5

Stone's Ginger Joe

Inkivääri maistuu, eihän tämä kyllä ole olutta. Inkivääristä ei kyllä muutenkaan tulisi mieleen tehdä olutta, sen verran outo juures se on. Limuahan tämä lähinnä on. Maistuu makealta, mutta inkivääri sitten polttelee lievästi. Pieni homeen maku sivustalla, hyvän maun rajan sisäpuolella kuitenkin. Viikset etiketissä on kivat. 330 ml, 4%, 3/5

Ginger Grouse

Keppanakellarissa olisi voinut ottaa jälkiruoaksi köyhät ritarit, mutta nyt valikoitui Famous Grouse viskillä maustettu inkivääriolut. Kategoria on kyllä olut-blogistin sfäärin äärilaidalla. Lasiin kaadettiin lisäksi jäätä ja lime. Maku oli aika limunainen, vähän makea, mutta ei liikaa, inkivääri maistuu, viski ehkä vähän tuoksahtaa nielaistessa. Helleolut, mutta kun nyt on marraskuu. 275 ml, 4,0%, 4/5

Sarajevsko Premium

Sarajevolaista parempaa olutta pitää tietysti maistella Sarajevossa, aiemmin on maisteltu  perus-Sarajevskoa Mostarissa. Sarajevossa kierrellessä on ollut lievää ongelmaa, kun osa baareista onkin kahviloita, joissa tarjoillaan vain kahvia, teetä, limua ja proteiinijuomia. Lyhyellä kokemuksella oppii nopeasti kyllä tunnistamaan paikat. Sarajevsko Premium ei ole tavallista Sarajevskoa huonompaa. Lievää makeutta on, ja paljon mallasta. Vain vähän tulee mieleen kotikalja, mutta ei pahalla tavalla. 50 cl, 4,9%, 3/5 (perus-Sarajevsko olikin parempaa.)

Ozujsko Limun ja Grejp

Kroatialainen oluen ja limunadin yhdistelmä ei liene tarkoitettu suoranaisesti olutblogiin, mutta menköön nyt. Tämä lienee tarkoitettu janojuomaksi, mutta itse kyllä pidän oluesta ja limusta erikseen. Sitruunasooda ja greippilimu maistuvat, mutta makeutta ei ole erityisesti havaittavissa, alkoholipitoisuuskin on alle ykkösoluen. Radleriksi tällaista sanotaan, joskus puhuttiin shandystä. Nyt menee 2 pullollista samalla arvostelulla, kun on tällaista puoliolutta. 2*50 cl, 2%, 2/5