Mad Scientist / Anderson's Marilyn Manderson Barrel Aged Wheatwine And Wee Heavy Blend With Black Tea & Bergamot

Tartonreissun tuliainen on unkarilaisvirolaista yhteistyötä, vehnäviiniä yhdistettynä skottilaisen aleen, aikamoinen keitos. Olut on likaisen ruskeaa, ei vaahtoa. Tuoksussa on mallasta, mämmiä ja toffeeta. Maku on yllättäen raikkaampaa, ehkä musta tee kurkistelee. Tuoksun ainekset on maussa tietty mukana. Maku on kyllä aikamoinen sekoitus mallasta, lääkkeitä, teetä, yrttejä, alkoholia, hunajaa ja mitä lie muutakin. Maku on kyllä erikoinen, en usko että toista tällaista tulee lähiaikoina vastaan.  330 ml, 9,8 %, 4/5

Stadin American Mosaical Lager

Lupaavasti nimetty helsinkiläinen lager kaatuu lasiin kovasti kuohuten ja pieniä kuplia sisältäen. Väri on hippusen samea kulta, vaahto on tiivis komea valkoinen kerros mallasjuoman päällä. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja popcornia. Saunomisen päälle ensi hörppy on iso, makua ei oikein löydy. Olut on kuplivaista, jostain popcornin makuakin ilmestyy, kuivaa humalaa, vähän likaista, mallasta on reilusti lopulta, hiivaa. Ehkä sopivan vaikea, toinen pullollinen voisi kiinnostaa, jotenkin aitoa olutta. 0,33 l, 5,3 %, 3/5

BrewDog Mallow Laser Quest

Skottilaisen kulttipanimon vaahtokarkkiananas-ipa on vähän likaisenkeltaista vaahdoten vähän valkoisella. Tuoksu on reilusti makeaa ja marjaisaa. Maussa löytyy sitten vaahtokarkkikin, joka ei kuulu omien suosikkikarkkieni top-10000eenkaan. Jälkimaku on on sitten enemmän ananasta ja leppoisaa humalointia. Ehkä tuota vaahtokarkkiakin vähitellen oppii sietämään. Ajattelin vähän että BrewDogin punk-henkisyys alkaisi vähitellen karisemaan, mutta ehkä ei vielä, sen verran outoa olutta on. Oluen ostin Alkosta. 440 ml, 6 %, 4/5

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

Saimaan Valkiajärvi Jouluolut

Saimaa Brewing Co lähetti oman jouluoluensa maisteltavaksi. Olut on likaisen ruskeaa ja vaahto käy pikaisesti oluen pinnalla. Tuoksu on vaimea, vähän mallasta. Maku on aika turvallisen vaatimaton, vähän kotikaljamainenkin. Makeaa, hiilihappoja on jotenkin pehmeästi, kotikaljaan liikaa. Jouluaterian juomaksi on tunkua, tämä hakee paikkaansa helppoudella, vähän lopuksi pientä katkeruutta. Makeus kuitenkin vallitsee ja se vähän raskauttaa olutta. Ehkä lanttulooran kanssa sopisi hyvin yhteen, ilman ei oikein uppoa. Pullolllisen poika sanoi oluesta näin. "Saimaan EKO-maltaasta pantua olutta voi ostaa hyvällä omatunnolla pullollisen ilman ilmastohipsterien vihaisia tuijotuksia. Olut on väriltään tummahko, mutta lasin pohjassa näkyy pieni kullankajastus. Hajusta voi löytää hieman käpyä, siksiköhän kyseessä on jouluolut? Maussa on vivahde tummaa suklaata, mutta ennenkuin huomaakaan joulun taika on mennyttä, kun kitkeryys ottaa vallan. Ehkä tätä voisi possua grillaillessa nauttia yhden. 2/5" Pullollinen sanoo 500 ml, 4,5 %, 3/5

Black Brew Neipa 9000

Apteekkipullon ulkomuoto houkutteli S-marketissa ostopäätökseen. Oluen väri on neipamaisesti likainen oranssi. Vaahto on valkoinen, ohut ja kestävä. Maussa on havuista humalaa. Makeutta ei ole eksynyt joukkoon ollenkaan. Hiilihapot ovat lempeät, hedelmäisyys ja ruohoisuus paljastuu humaloinnista lopussa. Pehmeä olut on samalla voimakas, kuiva ja vähän umpeenkasvanut. 0,33 ltr, 5,2 %, 3/5

Pyynikin American IPA

S-marketin hyllystä ostin joku aika sitten yhden IPAn. Pyynikin Amerikan-version uudempi versio on vähän likaisen oranssi. Vaahto on kaunis ja tiivis. Tuoksu on havuinen. Maussa tuntuu kitkerähkökin humalaisuus, vähän tunkkainen, jotenkin likainen myös. Jälkimaku on pitkästi kuiva. Ei nyt tänään uponnut, vaikka Pyynikin oluet yleensä ovat napsahtaneet aika hyvin kohdilleen. 0,5 l, 5,2 %, 3/5 

Lehe Keelatud Armastus Hefeweizen With Lime

Päivän siivoustalkoiden jälkeen vihdoin pääsi kotiin ja hetihän oli juhlistettava alkanutta syyskuuta todellisella kesäoluella. Vironkielen taitoni tulkitsee nimeksi kielletty rakkaus. Se on vähän likaista ja reippaasti kuohuvaa, olut siis. Tuoksussa on limen happamuutta. Maussa on vehnäoluen runko ja siihen on virolainen panimo, roiskauttanut reilusti meksikoväriä, limeä on reippaasti. Mukana on reippaasti myös korvapuustia. Onnistunut sekoitus. 330 ml, 5 %, 4/5

Pyynikin Ruby Jazz Ale

Pyynikin Craft Brewery lähetti maistettavaksi oluita. Niistä maistoin ensimmäiseksi pihlajanmarjaisen tumman alen. Tuoksu on humalainen, myöhemmin löytyy tuoksusta mallastakin. Väri on kaadettaessa punertava, mutta lasissa sitten vähän likaisen tumman ruskea. Kaadettaessa ilmestyy kaunis ja kestävänoloinen vaahto. Maku on kuiva, humalainen ja hapan, aika haastava, makeutta ei löydy yhtään armahtamaan makunystyröitä. Maku jatkuu samana, vaikka suu onkin jo tyhjä. Olut on voittanut World Beer Awardsin 2016, maitokauppaolueksi maku on kyllä todella vahva. Onko tämä haastavaa vai tylsää, loppupuolella hiiva astuu esille sekoittamaan tylsyyttä. EBU 50, 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Käbliku Absurd India Pale Ale

Virolaisen Käbliku Pruulikodan IPAan on etiketin mukaan heitetty naurettava määrä humalia: Challenger, Chinook, Citra, Columbus, Galaxy, Target ja Willamette. Samean oranssin oluen päälle muodostuu vaahtoa joka pienenee, mutta ei katoa. Maku on humalainen, tuoksu on vähän puinen. Pineapplen suomennus mäntyomena on jotenkin kuvaa olutta. Myös sana likainen kuvaa jotenkin makukokonaisuutta, ihan niinkuin streetfood kuvaa nykyään hyvää ruokaa. Jälkimaku on kuivan humalainen, kesähelteellä menisi helposti toinenkin. Ai niin pullon sain lahjaksi. 330 ml, 6,7 %, 4/5

Founders Dirty Bastard Scotch Style Ale

Viikon päätökseksi oli pikkujoulut ja sen jälkeen tarvittiin yksi olut tasamaan tunnelmaa. Kotona odotti amerikkalaisskotlantilainen ale ja uusi Viinilehti olutjuttuineen. Tumma vähän likaisen samea olut tuoksui maltaiselta ehkä vähän mämmiseltäkin. Maku on makea, nopeasti suun täyttävä, karamellimäinen, mutta ei liian makea, humalakattaus tasaa makeutta. Alkuun tuntuu että on vähän turhankin siirappista, mutta olut alkaakin rakentua kokonaisuudeksi vasta, kun se on nielty. Nielusta vatsaan muodostuu sellainen olutrunko. Suuhun jää vähän liikaa rusinaa tai jopa mummun jälkiruokaviinejä. Aika voimakas on tuo olutrunko. Pikkujoulut olivat muuten judoseuran ja ne päättyivät ennen yhdeksää, eli olutta ei tarvittu sellaiseen tasaukseen. 355 ml, 50 IBU, 8,5 %, 4/5

Paulaner Hefe-Weißbier Dunkel

Likaisen ruskea aito müncheniläinen vehnäolut maistuu kunnon vehäoluelta. Banaani tuoksahtaa ja maistuu, mutta tumma väri ei kyllä maussa tunnu. Kyllä tällainen vehnäolut sopii heinäkuun helteeseen janojuomaksi ja miksei helmikuuhun sohjon keskellekin. Hiiva eli hefe on aika lievästi esillä. Kyllä tämäkin sahdista muistuttaa. 0,5l, 5,3%,4/5

Palmse Tume Õlu

Wiru-panimon tumma olut ei jostain syystä maistunut tummalta oluelta. Jos olisin juonut tätä näkemättä oluen väriä, niin olisin kyllä veikannut eri värisävyä. Väri heijastelee punaista valoa vasten. Olut on ohut, likainen, hajuton ja metallinen. HMV sanottiin joskus eräästä Sm-liigan jääkiekkojoukkueesta, melko lähellä tämäkin on samaa, paitsi että väriä on ja makukin on olemassa. Tumma janojuomaolut?

0,5l, 5,6%, 2/5