Lehe Singularity BA Imperial Stout

Paukkupakkasperjantai kylmäsi työpäivän aikana toimistossakin luihin ja ytimiin saakka, joten illalla oli syytä lämmitellä vähän. Virolainen tynnyrikypsytetty imperial stout varmasti ainakin lämmittää, koska alkoholiprosentit oli lähellä 20. Väri on mustaa, vaahdoksi täytyy kutsua ruskeaa rengasta lasin reunoilla. Tuoksu on tummien hedelmien dominointia, alkoholia, suklaata ja kahvia. Maku on paahteinen mallas, vähän siirappia, karamelliä, alkoholia, olisiko rommia, luumua, makeaa toffeeta, ja jotain viileää. Kyllähän tuon alkoholimäärän pitäisi jo pilata olut, mutta kun ei nyt vaan siinä onnistu. Hitaastihan tätä joutuu tissuttelemaan, mutta ei se häiritse yhtään. Alkoholiin näemmä tottuu. Kun kaikkea on paljon, niin mitään ei kai sitten voi olla liikaa. Lämmittää. Oluen ostin tartolaisesta olutkaupasta silloin kun vielä oli lupa matkustaa. 330 ml, 18 %, 5/5 

Natakhtari Kasris

Tuliainen pojan Georgian reissulta oli jostain syystä pullo olutta. Georgialaisen oluen lähes kaikki tekstit on kirjoitettu paikallisilla kiemuraisilla salakirjoitusaakkosilla, joten panimo piti oikein googlettaa. Kaunis valkoinen vaahto kruunaa kirkkaan kultaisen oluen. Maku on pehmeä, toisaalta pientä poreilua tuntuu koko ajan. Aika peruslagerista on kyse, mallasta hiukkasen ja ihan vähän humalia, mutta jotenkin voimakas maku, ei mitään liikaa. Jos menisin Georgiaan, niin luultavasti tulisi juotua tätäkin. 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Keisari 25 Ginger Ale

Nokian Panimon inkiväärillä ja appelsiinillä maustettu pintahiivaolut on kauniin samean kuparista. Vaahto on lievä ja katoaa nopeasti. Tuoksu on inkiväärinen, tulee heti mieleen aasialainen ruoka, mikä ei ole sopiva mielikuva inkiväärioluen yhteydessä. Maku on inkiväärinen, kyllähän mallastakin on, mutta appelsiinit jäävät kyllä inkiväärin varjoon. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja inkiväärinen. Tulikohan nyt selväksi että tässä on vähän liikaa inkivääriä. Onkohan tämä nyt edes olutta, tuntuu vahvalta. 0,5 l, 4,3 %, 2/5

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Huh, huh, nyt on kyllä herkkua. Oma käsitys on ollut aina se että olutta ja viskiä ei pidä mitenkään sekoittaa, siitä ei hyödy olut eikä viski eikä varsinkaan juoja. Mutta panimo lähetti tällaisen oman versionsa, ennakkotiedot muista blogeista ovat olleet kehuvia, ajattelin että eivät kyllä ymmärrä. Mutta nyt vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja todettava että miten väärässä voi johtavakin blogisti olla. Olut tuoksuu maltaiselta ja lievästi viskiltä, lasiin kaadettaessa näyttää vähän ohuelta mustalta ja vaahto on lyhyt ja se jaa öljymäistä mielikuvaa luomaan oluen pinnalle. Sitten maku on täydellistä tasapainoa viskin, vaniljan, salmiakin, mallaksen, märkien hedelmien ja vienon humalan välillä. Täytyy hiljentyä nöyräksi, miten voi olla että alkoholi ei maistu, makeutta on juuri sopivasti liikaa. 33 cl, 13 %, 5/5

Marsalkka India Pale Lager

Saimaan sponsorilaatikon antimissa tölkit vaihtuivat pullollisiksi. India Pale Lager on aika humalainen, katkeruus tuntuu vähän pistävältä. Tuoksussa on jotain tunkkaista, maussa taas on saippuaa ja tiukkaa mäntyä, maltaisuutta on vain häivähdys. Humalat maistuvat pitkään jälkimaussa, vähän yksiulotteista. Väri on kauniin sameahkon oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävä. India Pale Lager -oluttyylin tarkoitus on kai nostaa suomalainen lager-olut uuteen loistoon, kyllä tässä on yritystä, ehkä liikaakin. 330 ml, 4,6 %, 3/5