Mufloni Stout

Lidl-reissulta oli jääny olutkellarin takanurkkaan jääkaapin takaosastolle kotimainen stout. Porilainen vanhaa maitokauppaolutluokitusta kunnioittava musta olut tuli nautittua aika kylmänä. Tuoksu on paahteinen, vaniljainenkin ja kahvia. Maku on vähän outo sekoitus lievää paahdetta ja lievästi pistäviä humalia. Maku ei oikein ole tuttu, paahde yhdistyy vähän vetisyyteen tai ei ehkä vetisyyteen vaan johonkin humalan liemimäisyyteen. Kahviakin kyllä löytyy. Yllättäen hampaat tahmaantuvat. Pitäisi ehdottomasti juoda vähän lämpimämpänä. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Prykmestar Terva Juhla Olut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut mallia Prykmestar on tervainen tumman ruskea olut. Olut kaatuu lasiin vähän ohuen näköisenä, mutta väri täydentyy lasissa, taitaa vähän taipua kupariseksikin. Vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Maussa on reilusti mallasta ja terva hiipii nieluun vähän perässä. Katajaista kitkeryyttä ei tunnu löytyvän, vaikka etiketissä katajanmarjoja lupaillaan. Vähän sellaista makeaa lientä tuntuu olevan, terva vähän kutittelee taustalla. Terva taitaa olla makuna aika haastava, jotenkin päälleliimattu tunnelma. 50 cl, 6,1 %, 3/5

Bevog Brown Snowball Coconut Porter

Useat ovat oppineet että keltaista lunta ei saa syödä, ruskeasta lumesta on kai harvemmin heristelty sormea. Bevog-panimon oluen etiketti varoittaa kuvassaan ruskean lumen vaaroista. Ihan etiketin takia ostin tämän Bevogin Who Cares-sarjan oluen Tarton Õllepoodista. Mustaa ja kuivaa kahvia, suklaata ja hämärää kookosta. Onneksi kookos ei ole liikaa esillä, kun se sopii mielestäni vain thai-ruokaan. Ruskea lumipallo on liemimäistä portteria, jota makeus tasapainottaa, vähäiset hiilihapot lisäävät suklaan makua.
0,33 l, 8,1 %,  4/5

Brewdog Brixton Porter

Skottilaisen panimon Session Porter oli jäänyt olutkellarin perukoille ja se piti sieltä pelastaa ettei ihan liikaa menisi yli-ikäiseksi. Tumman ruskean oluen maku on paahteinen. Tuoksussa on vähän suklaata, maussa paahteen lisäksi kahvia, vähän kitkerää, sellaista huoltoaseman illan viimeisen keitetyn pannullinen loppua. Humalat ja paahde kompensoivat toisiaan. Vähän ohutta kuitenkin, ehkä odotukset ovat vähän liian korkealla taas. Jotenkin lopussa muuttuu liemimäiseksi, onko se sitten hyvä asia. Ihan hyvää, mutta ei tarpeeksi. 330 ml, 5%, 4/5

Põhjala Pime Öö Imperial Stout

Kesän valoisimman päivän juhlinnan odotukseen ja säähänkin sopivaksi olueksi valitsin pimeän yön -stoutin. Grillausta odotellessa virittelin vielä aurinkovarjon säältä suojaamaan, vettä kun tulee ja aika hämärää on, grillausta aloitellessa ajattelin että nyt pitäisi laitta valot päälle. Onneksi oluen voi kuitenkin nauttia sisällä. Musta olut taittuu punaiseen kaadettaessa, tuoksuu makealta, tuntuu liemeltä. Alkoholi tuntuu nielussa. Kyllä pitäisi olla lunta maassa että tästä pystyisi nauttimaan, mutta niin täydellistä juhannussäätä ei siunaantunut.  Liian makeaa ja liian väkevää, liian portviinimäistä. Parempaa odotin Põhjalalta, mutta prosenteista olisi pitänyt epäilyksen herätä, en herännyt. 0,33 l, 13,6%, 3/5 

Aarni Rukiinen IPA

Alkon käsityöläisolutkamppanja piristää helmikuun puoliväliä. Mukavaa kun Alkossa onkin erillinen erikoishylly täydentämässä perusolutvalikoimaa. Hiisi-panimon ruis-IPA on samean oranssinruskeaa mäntyistä vähähiilihappoista tukevaa lientä. Runko on vahva, ei makeutta muuta kuin tuoksussa. Maku kyllä levittäytyy koko suuhun. Alkoholi ei maistu, mutta silti vahvuus tuntuu. Humalainen olut voi olla myös pyöreän pehmeää. Maku ei ole piristävä vaan mieluummin rauhoittava, mutta hyvä. 330 ml, 6,9%, 5/5

Pajavasara portteri

Tampereen Tornihotellin Paja Barin ja Pyynikinkösityöläispanimon yhteistyön hedelmää nautittiin hulppeissa maisemissa hotellin 25. kerroksessa olevassa baarissa. Portteri on sahtinen ja liemimäinen. Mustaherukkaa viipyilee poskissa. Maailma tai no Tampere on ihan erinäköinen ylhäältäpäin katsottuna, pienemmältä ainakin näyttää. Olut tietysti maistuu hyvältä, johtuukohan siitä korvat ilmoittivat hississä olemassaolostaan. Lempeää, mutta vahvaa. 0,33l, 8,8%, 5/5