Hartwall Aura Tumma Täyteläinen Täysmallaslager

S-marketista nappasin vanhaa Vareksen suosikkiolutta tummempana versiona. Olut kaatuu tuopilliseen yllättävän mustana, vaahto on kermaisen samettinen ja vaalea. Tuoksussa on maltaisuutta, olisiko jopa vähän lakritsia. Maku on tuoksua jäljittelevä, mallasta, makeutta ja perunalimppua. Jälkimaku tuo vähän kuivempaa ruisleipää ja paahdetta ja ihan lopuksi tulee loppuröyhtäykseksi vielä reippaasti mallasta. 50 cl, 5,2 %, 2/5

Sori Hypothermia Nordic Rye Ale

Sorin tumma talviolut on ruskeaa pienellä punerruksella ja se vaahtoaa vähäisesti vaalealla tiiviillä vaahdolla. Tuoksuu kotikaljalta. Maku paljastaa vähän kuivempaa kotikalja-aromia. Mallasta ja leipää, mihin se kotikaljan makeus katosi. Sopisi varmasti paremmin kinkkuaterian kanssa. 44 cl, 4,5 %, 3/5

Peroni Gran Riserva Doppio Malto

Milanon iltaan hain Osso Buccon jälkiruoaksi lähimarketin pienestä oluthyllystä italialaista tuplamallasta. Tyylikkään pullollisen sisältö on vaaleaa pronssia, jonka päällä käy nopeasti vaalea vaahto. Tuoksu on makea ja maltainen. Maku on samankaltainen, lisänä vähän makeaa persikkaa, leipää ja vaahterasiirappia. Vähän sellaista sivistyneempää viinalageria, ilman liikaa alkoholia. 50 cl, 6,6 %, 2/5

Ayinger Altbairisch Dunkel

Vaalean ruskea olut kaatuu legendaarisessa paikassa lasiin heikosti kuohuten. Tuoksussa on maltaisuutta, leipäissyyttä. Sama toistuu maussakin, aika makeaa. Oluessa ei ehkä ole lähdön tunnelmaa, mutta sitä tähän vähän sekoittuuu. Pehmeää ja makeaa leipää, runsaasti makua. 0,5 l, 5,0 %, 4/5 

Kimito Tropical Thunder Jenkki Lager

Ihan nimen perusteella ajattelin että ipattomaan tammikuuhun voisi sopia tällainen lager. Vaahto on mainittava ihan ensin, sen verran tyylikkäästi kuohuaa. Olut on lähempänä ruskeaa kuin kultaa. Tuoksu on leipäinen. Maku on pehmeää. Hedelmäisyys ei ole ukkosmaista, vaan tuo leipäisyys täyttää suun, lievästi makeaa.  Humalaisuus on sellaista märkää mäntyä. Toinen pullollinen varmasti parantaisi juoksua.  0,33 l, 5,6 %, 3/5

Pécsi Sör Bio Premium Lager

Alkon hyllyltä löytyi jotenkin originaalin näköinen lager. Bio ja gluteenittomuus on mainittu.  Kaunis kuultava oranssi olut kuohuaa asiaankuuluvalla tyylillä. Tuoksussa on makeaa mallasta ja vähän jotain salaattia tai ruohoa. Maku on samoilla linjoilla, vähän leipää ja pilsnerimäistä ruohoa, mukana on jotain kitkeryyttä. Pakko se on uskoa että gluteiini kuuluu olueeseen. 0,5 l, 5,0 %, 3/5

A. Le Coq Klassikaline Kali

Hämeenlinnaan avautui uusi virolais-venäläinen ruokakauppa, jossa piti tietysti toiveikkaana käydä tarkastamassa oluthyllyn sisältö. Valitsin heti valikoiman parhaimman ja ainoan, se oli eräänlaista olutta, kvassia. Merkki on tuttu, sillä Tartossa olen useasti ohittanut De Tolly -puiston kalikärryn, kun on aina ollut mielessä ne paremmat oluet. Nyt piti sitten nöyrtyä ja kaataa lasiin puolen litran limupullosta läpikuultavaa mustaa juomaa. Tuoksu on leipäinen, perinteisen  reseptin mukaan kvassi tehdäänkin leivänmuruista, vedestä ja hiivasta. Maku on maltainen ja aika makea, ruisleivän makeutta tai jopa siirappia on reilusti. Jälkimaku on sitä samaa. 0,5 l, 0 %,  2/5

Iso-Kallan Bière de Garde

Ranskalaistyyppinen punaruskea olut tuoksuu simalta. Vaahto katoaa nopeasti, vähän niin kuin lankalauantaikin. Oluen maussa on mallasta ja leipää. Taustalla pyörii mausteita ja hiiva hyppää välillä sekoilemaan. Makeus hukkuu leipään. Täyttävää, lopuksi poskia lämmittävää kotikaljaa, ei sitä makeampaa vai onko se sittenkin sahtia. 0,5 l, 7,0 %, 3/5

Black Rye Imperial

Mallaskosken tumma ruis-imperiaali sai luvan päättää manflun. Musta olut täydentyy vain heikolla vaahdolla kaadettaessa. Ruis tuntuu kyllä, mämmiä nestemäisesti, ruisleipää, vähän tahmaavaa makeutta, kaikkea löytyy. Makeus kuitenkin katoaa, liekö alkoholi joka sen peittää vai onko kuivat humalat. Joka huikalla ensin makeaa, sitten tasottuu ruisleipäiseksi mallasuutteeksi, loppuhuipennus jää uupumaan, mutta miellyttävää ja tasapainoista raskasliikkeistä mustaa nestemämmiä.  33 cl, 11,4 %, 4/5

Stallhagen IPA Original

Kesän perinteinen Riihimäki-kierros huipentui Bar Laitisen terassille. Sieltä baarin jääkaapista valikoitui Stallhagenin IPAa nautiskeltavaksi. Valkoisen kestävän vaahdon alla on punaista olutta. Maku on makeahko kääntyen puumaiseksi. Humalat  hiiviskelevät taustalla. Jotenkin olut tuntuu lämpimältä, puumaisuusko siihen on syynä. Mallas tuo leipämäisyyttä. Helppoa ja hyvin tasapainotettu makeuden, puumaisuuden ja humalien välillä, ehkä vähän liian, jälkimaun pitkä liuku nosti arviota.  33 cl, 6,0%, 4/5
 

Hiver The Honey Ale

West Hampsteadin lihakaupan minimaalisen olutosaston tyhjennyksen viimeinen pullollinen oli lontoolainen hunaja-ale. Tuoksu pullonsuusta on maltainen. Oluen väri on tumma kastanja. Maussa on mallasta ja sitten reilusti hunajaa. Tasapainoa tulee leipämäisyydestä ja lievästä humalasta, mutta jotenkin hunaja vallitsee. Vaikka hunajaa on paljon, niin olut ei ole liian makeaa. Joka kerta kun oluen nostaa huulille, niin nenään tulee hunajapurkin tuoksu. Raikastava sopii hyvin kuvaamaan tätä olutta. Panimon, joka löytyisi aika läheltä Tower Bridgeä, nettisivuilla kehutaan craft beer ja hunaja-ihmisten samanlaisuutta. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Ruis Reiska

Teerenpelin ruisolut tuntui aluksi laiskalta, mutta parin huikan jälkeen Reiska terhakoitui. Maltaisen makeus kääntyy vähän makeaan ruisleipään, onkohan sellaista edes olemassa? Väri on tyylikkään punertava ja vaahto on nopea, maku on ihan hyvä ja tehokas, ensin tuntuu vähän lyhyeltä, mutta tunnelma täydentyy pikkuhiljaa, tuopillinen tätä kyllä varmasti uppoaisi, jos ei toinenkin. Ehkä jälkimaussa on vähän liikaa makeutta. 33 cl, 4,7%, 4/5

Óllenaut Eesti Rukki Eil

Eestiläinen ruisolut yllätti täyteläisyydellään. Lähes musta olut oli kuin saaristolaisleipää, vai olikos siellä Virossakin samanlaista mustaa makeahkoa leipää, Saarenmaalla? Maku on täyteläinen, jälkimaku mukavasti etäisesti humalainen, suutuntuma on vähän ohuehko, outo yhdistelmä. 330 ml, 5,3%, 4/5

Pöide Rukkiõlu

Hiilihappoa on liikaa tässä saarenmaalaisessa ruisoluessa tai sitten makua on vaan yksinkertaisesti liian vähän. Jälkimaussa on makeutta, ruisleipä ei maistu yhtään tässä sahdinvärisessä oluessa. Tyylikkään yksinkertaisessa etiketissä suositellaan juontilämpötilaksi 8-10 astetta ja sitä tuli noudatettua tarkasti, olisikohan lämpimämpi ollut parempaa? Lasin loppua kohden liika hiilihappo katoaa, ja vähä paljastuu hiivaa ja leipää. 313 ml (oho, jonkinlainen viittaus Aku Ankan autoon?), 5,2%, 3/5

Óllenaut Vanamees

Vanhalla miehelle on aina jotain uusia kortteja hihassaan. Óllenautilla on ruista ranteessa/hihassa. Tuoksu on tässä Õllepood nr1:stä hankitun ruis-IPAssa on humalainen, maku on ruisleipäinen, alkoholi vähän kummittelee taustalla, makeus tasoittelee kokonaisuutta. Väri on Chippendale-huonekaluista tuttu lakattu mahonki.  330 ml, 6,5%, 4/5, voisi olla 5kin, muttei ollut. 

Aldaris Porteris

Latvian jääkiekkojoukkueen kisaesitysten kunniaksi perjantai-illan olueksi valikoitui Aldaris Porteris, mukavine ässään päättyvine nimineen. Oluen väri on musta ja vaahto on reilua ja isohkokuplaista, mutta silti mukavasti säilyvää. Tuoksu on leipämäinen, maussa on samoja piirteitä, makeaa on. Ovelaa miten olut voi olla yhtaikaa ohut, mutta silti paksu. Ajattelin juoda tämän pois ennen helteitä, mutta nyt juodessa aloin jotenkin kuvitella että kyllä tätä voisi lämpimänä kesäiltanakin maistella. Alkoholikin tuntuu, mutta juuri oikealla tavalla, lämmittää maistumatta. Makea jälkimaku jää.  0.5 l, 6,8%, 5/5

Kiecíu

Koiruohoa oluen mausteena on liettualaisen Dundulio-panimon experimentinio oluessa. Voin makua löytyy alussa, mutta makuun iskeytyy monia muitakin makuja, joku voisi sanoa sekoaa. Kuivuutta tuntuu jälkimaussa, pientä leipäisyyttä, tai vähän niinkuin sahtiakin voi kuvitella makuun mukaan. Yrttinen kokeiluolut tosiaan, ei ole pahaa, mutta erikoista. 0,5l, 5,6%, 3/5