Pühaste Simone Italian Pilsner

Tartolaisessa lauantai-iltapäivässä kävin majoituspaikan sisäpihan auringossa nauttimassa paikallista pilsneriä. Italiaistyyppinen olut on kultaista ja sen päällä kuohuaa valkoinen kestävä vaahto. Tuoksussa on reilusti maltaisuutta. Maussa on yllättävän paljon ruohoisuutta, vähän yrttejä ja humalaisuutta. Rouheampaa on kuin italialaisuus antaisi olettaa. Vahva humalainen jälkimaku antaa mahdollisuuden nautiskeluun. 0,33 l, 4,9 %, 4/5

La Trappe Trappist Dubbel

Lauantai-iltapäiväolut rauhoitti "niin" kiireisen lauantai-aamupäivän jälkeen tai no joka tapauksessa lauantai-iltapäiväolut on aina mukava nauttia. Hollantilainen pähkinänruskea trappistiolut muodostaa pienen vaahtokerroksen päälleen. Maku on lämmittävä, makeahko, luumuinen, maltainen ja siirappinen. Alkoholi lämmittää reippaasti nielussa ja vatsassakin saakka. Mukavahan tätä on nautiskella, makeus pyrkii vähän liikaa esille. Helppo kuvitella pulleat munkit hörppimään tätä, vain lääkkeeksi. 33 cl, 7 %, 4/5

Vlaamsche Zotten

Hämeenlinnan torin ja kirkon välisessä paviljongissa majaileva Birgitta tarjosi hanastaan flaamilaista pehmeyttä. Olut on pehmeää, miedon hedelmäistä ja jotenkin hienostunutta. Hoegarden on löytänyt parempansa. Lauantainen auringonpaiste tehostaa makua ja elämystä. Makeus on tyylikkään hillittyä ja maku on virheetöntä. 50 cl, 5,0%, 5/5

To Øl First Frontier IPA

Mukavan lämpimän lauantai-iltapäivän kunniaksi, sihautin tanskalaisen ipan auki. Olut näytti pullossa samealta tai jopa harmaalta. Lasissa olut paljastui oranssiksi sameudeksi, jonka kruunaa hieno vaahto. Maku on pehmeää, vähän mietoa, jälkimaussa paljastuu humalaa. Tanskankielisestä tuoteselosteesta paljastuu että myös kauraa on käytetty, siitäköhän mukava pehmeys tulee. Vähän sellainen perusipa, mistä ei kyllä löydy mitään moitittavaa, huolestuttavaa oluessa on ainoastaan lasin lähestyvä pohja. Alkoholi ei todellakaan maistu.  We all got pieces of crazy in us, some bigger pieces than others. 33 cl, 7,1%,5/5

Saimaa Blonde Ale

Lauantai-iltapäivän olutta kotisohvalla, lasiin kaatui Saimaan Juomatehtaan sponsoroima Blonde Ale. Olut on väriltään ruskeaan taittuva ja kiva vaahto koristaa lasia. Olut tuoksahtaa greipiltä ja maku on samalla linjalla, joskin mallas täydentää maun mukavasti. Makua on paljon, hapokasta voisi myös sanoa. Blonde Ale muodostaa mukavan parin Vaalealle Lagerille, jos kesäterassilla olisi hanassa näitä molempia, niin olisi pakko juoda vuorotellen. 500 ml, 4,5%, 4/5

Saimaa Vaalea Lager

Vaalea lager yllättää, grillin vartiointi ei ikävä kyllä onnistunut ulkona, koska tuuli vähän liikaa. Saimaan juomatehtaan sponsoroimasta laatikosta löytynyt lager ansaitsi kyllä aurinkoa ja hellettä ja terassiympäristöä, lauantai-iltapäivä sentään oli. Kesällä terassilla maistuisi varmasti toinenkin. Oluen sisältämä vehnämallas laittanee oluen vaahtoamaan hienosti. Maku on mukavan kireä ja lievästi humalainen. Pieni sameus sopii suodattamattomaan lageriin, jossa on mukavasti makua. Mukavasti tölkin kyljessä on informaatiota. 500 ml, 4,5%, 4/5

Stadin Imperial Porter

Lauantai-päivään kehkeytyi monenlaista pikkuhommaa, joten kierroksien alasajoon oli omiaan stadilainen melkein musta portteri. Alkon käsityöläisolutkamppanjan Stapan väkevähkö Porter tuoksuttaa humalia ensin. Maku on ensin lakritsainen, sitten paahteinen mallas nousee esiin. Matalat hiilihapot paljastavat vähän kuivatut hedelmät -pussin makumaailmaa. Humalaisuus pelastaa lopussa. Paljon makuja mahtuu pieneen pulloon. Jotenkin epävarma mielikuva, voisi olla paremmankin tai huonomman arvosanan arvoinen. Ehkä toinen pullollinen selventäisi? 0,33l, 9,5%,4/5

Prykmestar Double IPA

Sekametelisoppaa tai makujen harmoniaa on Uudenkaupungin Prykmestar pannut. Väri on vähän sekava. Pakostikin tämä lauantai-iltapäivällä menee harmonian puolelle. Tuoksu on makeahko ja hiivainenkin, ei lupaa hyvää. Sitten kulaus suuhun ja harmonia alkaa: vähän makeutta ensin alkuun, sitten havaitsee että olut on raskasta ja lopuksi humalat alkavat riehumaan mäntyhalolla. Ei taida olla ainoastaan väri, joka muistuttaa etäisesti sahdista. Humalat vahvistuvat loppua kohden.  50 cl, 8,5%,5/5

Guinness

Paluu perusasioihin onnistuu Guinnessilla. Mielikuvat on kyllä tästä irlantilaisesta stoutista niin vahvat, mutta mustan oluen pehmeys kyllä osuu niihin täydellisesti. Kahvi kermalla tulee mieleen, erityisesti tiiviistä vaahdosta. Tumma olut jota tekee mieli ottaa toinenkin, jälkimaku on sopiva: pehmeä. Vähän hävettää sanoa että jotenkin hiukan vetinen, mutta on silti tasapainoinen ja halutessaan tämä saa maistumaan suussaan paksulta, sopivan makealta, silti persoonalliseksi sopivaksi lauantai-iltapäiväolueksi Heminwayssa. 

0,5l, n 4,5%, 5/5

Weihenstephaner Oktoberfest Festbier

Tunkkaisen raikas lauantai-iltapäiväolut kaatui hanasta tuoppiin Sibeliuskadun Public Cornerissa. Vehnää, hiivaa ja riittävästi hedelmää maustavat kirkasta olutta, jossa on vähän sameuttakin. Ei mitään erikoista (Lahdenkaan), mutta ihan hyvää. Kyllähän tuon pitäisi riittää oluelle. Maku on vähän lyhyehkö, röyhtäykset ihan ok. 50 cl, 5,8%, 4/5

Franziskaner Weissbier Dunkel

Müncheniläinen tumma vehnäolut sopii lauantaipäivän leppoisaan tunnelmaan, eilisen pimeän kaupan illan jälkimainingeissa hämeenlinnalaiset ovat taas siirtyneet peltomarketteihin ja keskusta on uneliaan leppoisa, kuten Franziskanerkin. Banaanin makeutta on vähän liikaa.  Tummuus tehnee oluesta täyttävän. Ei ole huano. 50 cl, 5%, 5/5