Maku Milky IPA

Linnunradan laidalla oli tänään sitten huhtikuista lumenluontia vuorossa. Laktoosilla maustettu IPA kuohuaa komeasti. Olut on ruskeanoranssia sameutta. Tuoksuu hedelmäiseltä, mangolta ehkä, hiukan puuhalosta on irronnut lastuja.  Maussa mallas, kevyet hedelmät, ruohot, makeus ja humalat ovat hyvin tasapainossa. Kuusihalot on aika katkeria. 0,33 l, 5,3 %, 3/5

Buxton / Omnipollo Yellow Belly Sundae

Joulupukin lahjapaketista löytyi melkoinen pommi. Buxton ja Omnipollo ovat yhteistyössä kehitelleet mustan keitoksen, tai jostain syystä olen näkeväni vähän violettiakin. Tuoksu on makean vaniljainen. Bourbon ei tuoksu. Pähkinävoin voi kuvitella myös aistivansa, kun sellaista tässä oluessa on mukana. Maku on paksu. Laktoosit jäävät lasin reunaa tahmaamaan, makeutta on reilusti. Olut pysäyttää nauttimaan, pitäisi käydä katsomassa grillin syttymistä, mutta jos vaan istuskelisi ja nauttisi hetken. Maistuu vaniljaa, tummaa suklaata, kypsyyttä, tummaa paahtunutta kahvia, pientä leirinuotion savuisuutta ja kyllä se pähkinävoi tuo omaa erikoisuutta. Alkoholikin tuntuu jossain taustalla, mutta olut on sen verran paksua että se ei juuri haittaa. Juhlavaa. 330 ml, 12 %, 5/5

Anderson Sini Must Valgre Milk Stout

De Tolly Õllebaarissa on käytävä  aina kun on mahdollista ja on Tartossa.  Koko paikkahan nakkikioskin alapuolella oleva baaritiski ja käytävä sekä tietysti käsittämätön määrä oluita ja asiantuntemusta tiskin takana. Olueksi suositeltiin Tarton oman miehen mustikka-stouttia. Ensin huomaa tutunoloisen andersonmaisen mahtavan vaahdon. Tuoksussa on maitokahvia ja sipaus mustikkaa. Maku on makeaa kahvia. Mustikkaa on vain nimeksi. Laktoosi tuo makeutta. Tummaksi olueksi helppoa ja nopeasti nieluunkatoavaa. Oluen nimi viittaa Viron lippuun, mutta valkoinen on samalla kuuluisa muusikko. 0,33 l, 4,3 %, 4/5 

Põhjala Prenzlauer Berg Raspberry Berliner Weisse

Itä-Berliiniläisen boheemikaupunginosan mukaan nimetty vadelmainen vehnäolut oli lipsahtanut kahdesti matkamuistovalikoimaan, ensimmäinen pullollinen pääsi blogitettavaksi. Tuoksu on vahvan vadelmainen. Väri on vähän likaisen punainen, vaahto katoaa nopeasti. Pullon pohjalle on jähmettynyt hiivaa. Juodessa vastaan työntyy vahva vattumehun tuoksu. Maku on hapan, vadelmainen, laktoosi tasottaa happamuuden ovelasti. Hiilihappo kuplii reilusti suussa, kuin kuohuviiniä. Ei ole pahaa, mutta jotenkin tyhjää, makuja on, mutta ei oikein sytytä. Berliiniläisessä hipster-baarissa maistuisi varmasti, pitäisi varmasti käydä tutustumassa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Pühaste Vaikus

Tartolaisen Pühasten panimon Oatmeal Milk Stout on mustaa ja lasissa päälle kertyy kahvikermamaista vaahtoa. Etiketti kertoo että mukana on Ceylonin kanelia, appelisiinin kuorta ja laktoosia. Kaneli maustaa olutta liköörimäiseen suntaan. Mausteisuus on sana joka hyppää mieleen. Pieni pistävyys pilkahtaa välillä, mutta kokonaisuus on silkkiä. Makeutta on sopivasti, koska jostain ilmestyy humalat tasoittamaan makua. Lämmittää koko kehon, suuhun jää sopivasti tarve saada hetken päästä lisää. IBU 42, 0,33 l, 7,8 %, 5/5

Rekolan Panimo Kaffe Stout

Tukevan pullon sisällä on tukevaa, kahvilla ja laktoosilla maustettua, mustaa, kaunisvaahtoista olutta. Kermamaisen vaahdon alta tuoksuu kuiva kahvi. Ensihörppy lupaa hyvää, kahvi maistuu edelleen kuivalta, vähän liitulakua, makeus tuntuu vain pehmeytenä. Kokonaistuntuma on pehmeä, kuivuus mukavasti sitä toisaalta terävöittää. Hiilihapot ovat alhaiset. Olisiko Rekolan paras olut. Kyllä tätä toisenkin voisi juoda, ehkä syksymmällä. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Mochaccino Messiah

To Ølin Coffee Brown Ale lohdutti perjantai-iltaa kun olin ensin erehtynyt luulemaan vaaleaa tummaksi. Musta Mochaccino Messiah on odotellut olutkellarissani tulemistaan kuin messias ja hyvältähän tuo maistui. Olut on mustaa, vaahto on ohut mutta pitsiytyvä. Kahvia on reilusti. Maku on kuivan paahteinen, onneksi laktoosin tuomaa makeutta silti löytyy tasapainotukseksi ja sitten lopuksi humalien kuivuutta. Etiketissä taidetaan lupailla että tämä voisi korvata aamukahvin, no harvemmin ehkä kuitenkaan. Eipä tästä mitään virheitä löydy, mutta jotain jää puuttumaan, en kyllä tiedä mitä, ehkä jotenkin liian ohutta. 33 cl, 7 %, 4/5

To Øl By Udder Means

Laktoosi-stout rauhoitti viikon hälinän. Musta olut pienen rauhallisen sadekuuron ja saunan jälkeen  asettaa maailman rauhalliseksi. Olueen heitetyt maitosokerit makeuttavat olutta lähelle äärirajaa, mutta yllättävän kuivaltakin olut maistuu. Makeutta riittää, mallas maistuu, kai tässä vähän kahvia ja suklaatakin on, mutta pelottavaltakin joskus tuntuva laktoosi heittää oman määräävän makumattonsa juuri sopivasti makuhermojen polulle. Maku on täyteläinen ja umpeenpaahtunut, lopuksi aavistus humalaa. Tuntuu niin leppoisalta hörppiä tätä, vähän tulee mieleen korvapuustin päällä oleva palanut raesokeri, olisiko makeutta vähän liikaakin. Vaahto on hieno ja sitä vaan riittää lasin pohjalle saakka. Taisin ostaa tämän utareoluen tartolaisesta Øllepoodista. 33 cl, 7 %, 5/5

Mikkeller Milk Stout

Britanniassa toisen maailmansodan aikoihin viranomaiset kielsivät panimoja käyttämästä milk-sanaa oluessa, olikohan silloin siellä oma milkgate sosiaalisessa mediassa (lähde Wikipedia)? Milk Stout on oluttyyppi, jossa on käytetty maitosokeria, maitoa ei muuten oluessa siis ole. Mikkellerin versio tästä on musta ja makea, maku on täyteläinen, makeus tuntuu mukavasti, vähän vaniljaista kahvia. Mikkellerin nettisivut varoittavat että tämä voi muodostaa kaasua vatsaan, joten ei sovi sitten varmaan laktoosi-intoleritoikoille. Nielaistessa kielen taakse osuu vähän humalaa.
330 ml, 6,0%, 5/5