Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale

"So say goodbye to Sauvignon Blanc. Say giddya to Sauvinova." sanoo uusiseelantilaisen tuatara-liskon mukaan nimetyn panimon pullollisen etiketti. Pullo on saanut vaikutteita liskolta, röpöläinen pullo on hieno, olisikohan pitänyt juoda pullonsuusta, kun on niin mukavan tuntuinen röpöläinen pullo. Oranssisen samea olut muodostaa päälleen valkoisen pienikuplaisen vaahdon. Tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on greippinen, jotenkin yksioikoinen, ei voi laimeaksi tai ohueksi haukkua, mutta jotenkin tuli mieleen että kuinka kauan oluen rahtaus Uudesta-Seelannista Suomeen kestää. Best before oli kuitenkin 3 kuukauden päässä. Välillä pohtii että tämä on laimeaa, mutta humalaista. Oluen nappasin Hämeenlinnan Hämeensaaren Citymarketin mainiolta oluthyllyltä. Ihan pullon perusteella ostin, ei ollut pettymys, mutta ei ihan napannut täysillä. 330 ml, 4,7 %, 4/5

Lahden Erikois IPA

Lahtelainen IPA on kääritty olvimaisen oranssiin tölkkiin. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Väritys on kirkkaan perusoranssi. Vaahto on komean valkoinen ja kestävä, hieno. Maku on lievän humalainen, humalaisuus on helppoa, mutta silti maistuvaa. Ensihörppy ei luvannut liikoja, vähän pientä pettymystä, mutta maku täydentyy miellyttävästi. Maitokauppa-ipojen aateliinhan tämä menee, pieni laimeus haittaa kyllä. 1/2 l, 4,7 %, 4/5

Tegernseer Hell

Saksalaisen helles maistuu laimealta. Väri on kirkkaan keltainen, varmasti puhdas, vaahto on mukava. Tulee mieleen että oluthan on suurimmaksi osaksi vettä, kun tätä kulauttelee. Jälkimakuun kertyy jostain kuivuutta, lievää mallasta. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Justus

Pelottavan oloiset hiivapartikkelit kimpoilivat pullosta lasin pohjalle, vaikka yritin sitä vältellä. Justus R. Schramm'i on perustanut nykyisen A. Le Coqin olutpanimon Tartoon ja hänen mukaansa Tarton Rüütlillä on olutkellariravintola ja sillä sitten on oma Justus-olut. Pelottavasta ensivaikutelmasta huolimatta olut onkin aika kirkkaanoloista, vaahto on todella pitkäkestoinen ja maku on selkeä, vähän sitruunainen, vähän hiivainen ja vähän laimea! Humalat ei erityisesti ole esillä. Pientä pettymystä 400. oluen valinnassa, mutta tasaluvut on tässä tainneet aina mennä vähin ohi.  330 ml, 5,0%, 3/5

Tuborg Green

Peruslager tanskalaisittain maistuu pikkaisen pisteliäämmältä kuin suomalaiset serkukset, mutta tunne on sama. Hiilihappoa on reilusti ja olut katoaa suussa kuplintaan. Jostain syystä tulee mieleen kaukaiset muistot 5 litran oluttynnyristä juhannuksena, kuinka hieno se olikaan, vaikka olut siinä lämpeni ja maistui jotenkin laimealta. 50 cl, 4,5%, 2/5

Puls Jõululegend Tume Eripruul

Hämeenlinnalaisen mattokauppiaan vanha mainos: "Yllätä vaimosi, tee se matolla.". Mattokauppojen jälkeen olutblogisti siis teki niin ja kuvasi oluen uudella matolla. Puls ei merkkinä mielessäni yhdisty erityisesti hyvään olueseen, mutta tämä joululegenda kertoo toisenlaista tarinaa. Ensisiemaus antaa laimean maun, mutta toistojen jälkeen olut täydentyy ja kahvin ja olisiko vaniljan maut täyttävä makuharmoniaa. Hiilihappoa tummaan olueseen sopivasti, olut liukuu suusta mukavasti nieluun ja jälkimaku on pehmeä, samettinen olut. 0,5l, 5,4%,4/5

Union Pivo

Vaaleaa olut Sloveniasta maisteltiin päivän judopenkkiurheilun päälle. Tämä olut ei sijoitu sijoille 9-16 Euroopassa. Laimeahkoa on, mutta ei nyt ihan huonoakaan. Vähän mitäänsanomaton olut, tosin ei muutkaan oluet ole vielä alkaneet minulle puhumaan. 33cl, 4,9%,3/5