Pühaste Sära Berliner Weisse

Melko kirkkaan oranssi kuplii reippaasti ja muodostaa valkoista vaahtoa. Berliner weissen ostin tartolaisesta olutkaupasta. Tuoksu on jo tölkkiä avatessa voimakkaasti hedelmäinen, miellyttävä. Etiketissä kerrotaan että mukana on ananasta, papaijaa, passionhedelmää ja kookosta. Papaijan kyllä tunnistaa mausta, muut jäävät vähän varjoon. Aika hiilihappoista on.  Happamuutta on, mutta aika lievää. Pakko vaan todeta että onpahan aika hyvää ja etiketti on taidetta. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

Anderson's Pippin Ain't Easy

Syntymäpäiväjuhlien tauottua nappasin olutkellarista varaamani virolaisen ipa-tölkillisen nautittavaksi. Oluen nimi taitaa viitata chicagolaisille koripallokentälle? Olut vaahtoaa kirkkaan valkoisella ja väritys on kaunis ja kirkas oranssi. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen. Maku on samanlainen, pehmeä ja raikas, lievästi makeahko ja hiilihappoinen, tietysti mukavan humalainen. Makuina on ainakin lempeä sitruuna tai kuivahko appelsiinin valkoinen  kuoriosa. Olut täyttää suun myös maullaan, kuplintaa on reilusti. Jälkimaku on mukavan trooppishumalainen. Raikkaus vähän katoaa, mutta muut makuosaset täyttävät koloa sopivasti. 0,33 l, 7,5 %, 5/5

Anderson's Red Zeppelin

Tartolainen red ale on ruskeaa, kynttilänvalossa punaista ja se kuohuaa isosti. Tuoksuu maltaalta ja hiivalta. Maku on lempeän maltaista, vähän karemellistäkin, lopussa hitusen humalaa.  Pehmeys ja vaahto kantavat olutta loppuun saakka. Reilu kuplinta antaa ryhtiä 0,33 l, 4,5 %, 4/5

To Øl 45 Days India Pale Lager

Lenkkeily nastalenkkareilla ja sauna, siihen on pakko liittää joku hyvä lager. Oikeastaan hauskaa ihan lähi s-marketista löytyy nykyään tällaisenkin maineikkaan tanskalaisen olutta. Arvaukseni oli että ei tämä halvanoloisessa tölkillisessä oleva olut voi olla huonoa. Väri on valoisan kirkkaan keltaista ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on rapsakkaa sitruunaa ja vähän makeampaakin sitrushedelmää. Maku on enemmän rapsakan suuntaan, ehkä greippiä, kuplintaa. Taustalla on kuitenkin häivähdys makeutta. Jälkimaku on sopivaa katkeruutta, humalia on reilusti. Lopputulos on oikeastaan erinomainen voimakasmakuinen olut. 44 cl, 5,5 %, 5/5

Veski Kuum Tibu Session NEIPA

Samea vaaleankeltainen tartolainen NEIPA kuohuaa valkoisella reippaalla vaahdolla.  Tuoksu on lupaava hedelmäpuisen humalainen. Ensihörppy kuplii suussa. Maku on tuoksun kaltainen, ananasta ja vehnää, pehmeää humalaa. Aluksi tuntuu ohuelta, mutta vähitellen maku vähän täydentää itseään. IBU 33, 440 ml, 4,4 %, 3/5

Narvan Lento White Ale

Vaalean männynkaarnan värinen olut kuohuaa korkin aukaisin jälkeen mukavasti. Tuoksussa on hedelmiä ja pullataikinaa. Hiilihappoja on vähän liikaa, pelkkää poreilua on ensihuikka. Appelsiini ja korianterinsiemenet luovat witbier-tunnelmaa ja hedelmäinen maku paljastuu kuplien välistä. 33 cl, 5,0 %, 3/5

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

Unclebrew Can U Fix Seed? Pomegranate New England IPA

Granaattiomena on hiipinyt tietoisuuteni vähitellen. Nettivideot tarjoavat erilaisia tapoja jolla sen siemenet saa kätevästi talteen omenan sisältä, jotain houkuttelevaa niissä on. Setäpanimo on nettisivujen mukaan perustettu Tel Avivissa, mutta toimii Virossa. Tämä olut on pantu Kolk-panimolla ja maustamiseen on käytetty granaattiomenamehua. Olut on väriltään vähän sameaa oranssia. Lasin pintaan ilmestyy reilusti kuplia ja päälle vähän vaahtoa. Tuoksu on reippaan hedelmäistä, eiköhän pääaromi ole granaattiomenaa. Maku on sama kuin tuoksussa, happamuus valtaa suun pienen poreilun jälkeen. Todella tasapainoinen olut, kaikki palaset on kyllä kohdallaan. Hedelmien makeus ilmestyy humalan katkeruuden jälkeen uudestaan. Ei tässä ole mitään fixattavaa. Ostin pullollisen Tarton õllepoodista. IBU 50, 330 ml, 5,6 %, 5/5 

Mikkeller Einar... you are a funny man

Tanskalaisen panimon näkemys norjalaisesta Einarista on pantu Belgiassa ja oluttyylinä on New England IPA, eli NEIPA. Kansainvälinen olut on kauniin oranssia, tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja vaahto on valkoista tiivistä kuplaa, joka pitsittää lasin reunan juodessa. Maku on hedelmäinen ja raikas. Humalat ovat vain hedelmäisiä. Loppuluisussa pieni kuivuus napauttaa kitalakea. Hyvää olutta on nautinto juoda. 500 ml, 6 %, 4/5

Mikkeller Stedsegrøn Hazy Session IPA

Sameakin olut voi olla kirkasta, kun se on tarpeeksi kultaista. Valkoinen vaahto pitsiytyy lasiin hienosti. Tuoksussa on hedelmiä ja vähän ylikypsyyttä. Oluen nautin palautusjuomana salibandyn ja saunan jälkeen, mukavasti uppoaa. Etiketissä Mikkellerin heput yrittävät maastoutua jostain syystä pensasaitaan, ei ainakaan oluen huonouden takia. Hiilihappo kuplituttaa suussa, maku on maistuvan kuivan hedelmäinen. Jälkimaku jää poskiin rapeana humalaisuutena. Pullon pohjalle jäi vähän hiivaa, kaadoin nekin mukaan lopuksi. Samaa makua sieltäkin tuli. Rapeaa ruohoa, mäntyä, kypsää sitrusta, hiilihappoa, niistä syntyy kelpo kokonaisuus. 330 ml, 3,5 %, 4/5, sarjassaan varmaankin paras.

The Flying Dutchman Jah Jah Rub A Dub Mango IPA

Olutkauppa Pienistä nappasin kiertolaispanimon mangolla maistetun IPAn, ihan pirteän värisen etiketin takia. Väritys on vähän haalean keltaista, vaahto vaikuttaa kuplaiselta ja ohuelta. Tuoksu on mangoinen. Ensi kulaus maistuu mangolta ja lievästi humalalta, suurimman huomion varastaa reilu hiilihappo. II-olutkin voi olla maukasta tai siis siinä voi olla reilusti makuja, vertailukohdaksi mieleen palautuu niin helposti ensimmäinen pullollinen eli Lahden Sininen. Ehkä tämä on vähän sellaista aikuisten limonadia, ensi greippilimua ja siitä sitten porttiteorian mukaisesti mango-IPAa ja lopuksi vahvoja porttereita. Kuplat ja humalat jäävät jälkimakuun. 35 EBU, 330 mle, 3,5 %, 3/5

Sori Brewing Great Scott! Belgian Pale Ale

Tallinnalaistuneen panimon aikamatkaolueksi kutsuma sitruksinen Belgian Pale Ale on hienon vaahtokukkasen myötä hyvännäköinen olut. Vaahto on pysyvä ja isoista kuplista huolimatta hieno olut. Tuoksu on kukkainen. Maku on sitruksinen, sitruksen kirpeys pysyy makuna pitkään. Suussa jostain syystä voimakkaan maun vastavoimana on vetisyyttä, ehkä mallasta olisi pitänyt olla enemmän. Sitruksen lisäksi alkuun on voimakasta hiilihappoisutta, sitten vetisyyden päälle nieltäessä maistuu belgihiivaa. Alkon uutuushyllyltä tämä löytyi. IBU 44, 33 cl, 5,1 %, 4/5

Stadin American Pale Ale

Joskus olut on kaunista, Stadin American Alea on ilo kaataa lasiin. Olut on jotenkin puhdasta vaikka onkin sameeaa, kaadettaessa kuplat pyörivät hienosti, väri on lähes tölkin yläosan värinen, oranssi ja vaahto on tanakkkaa valkoista. Oluen maku jatkaa puhtaalla linjalla. Tuoksun mukainen sitruksinen ja hedelmäinen humala potkaisee sopivasti. Kyllä kaatamisen lisäksi tämän oluen juominenkin on ilo, no ei se taida olla mikään yllätys, kun blogissa on kohta 700 eri olutta. Humala jää mukavasti pyörimään makuaistiin sopivan lievänä. Kyllä tätä olutta voi huoletta nostella lähimarketista ostoskärryyn. IBU 35, 0,5 l, 4,5%, 4/5

Hipster Ale Eviltwin Brewing

Hipster Ale oluen nimenä houkuttaa kyllä maistamaan, panimolla on sopivasti huumoria oluen panemisessa. Etiketissä sanotaan että olut on tarkoitettu niille, jotka ovat omasta mielestään hip ja haluaisivat että omassa kaupungissakin olisi ns hipster-kaupunginosa, tällä oluella pääsee siis jotenkin globaaliin Hopster-tunnelmaan. Joten tämä on täydellinen olut "johtavalle" olutblogistille. Olut on greippinen jälkimaku on kuiva, havumetsien humina pitää vihreän kuplan terävänä. Tämän tanskalais-amerikkalaisen American alen löysin Haapsalun olutkaupasta, tölkillinen tätä kyllä pitää aistit avoimina, aika tymäkkää. Pientä lisäarvostusta kyllä tulee tuosta nimestä ja jutusta, sopivaa ironiaa ja kyllähän se,  että EvilTwin-panimon perustaja on Mikkeller-panimon Mikkelin identtinen kaksoisveli, lisää kummasti makua olueeseen. http://www.nytimes.com/2014/03/30/magazine/a-fight-is-brewing.html?_r=0

12 fl oz., 5,5%, 5/5 

Aldaris Porteris

Latvian jääkiekkojoukkueen kisaesitysten kunniaksi perjantai-illan olueksi valikoitui Aldaris Porteris, mukavine ässään päättyvine nimineen. Oluen väri on musta ja vaahto on reilua ja isohkokuplaista, mutta silti mukavasti säilyvää. Tuoksu on leipämäinen, maussa on samoja piirteitä, makeaa on. Ovelaa miten olut voi olla yhtaikaa ohut, mutta silti paksu. Ajattelin juoda tämän pois ennen helteitä, mutta nyt juodessa aloin jotenkin kuvitella että kyllä tätä voisi lämpimänä kesäiltanakin maistella. Alkoholikin tuntuu, mutta juuri oikealla tavalla, lämmittää maistumatta. Makea jälkimaku jää.  0.5 l, 6,8%, 5/5