Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiviini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiviini. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. tammikuuta 2022

Liefmans Goudenband

Alko Arkadian myymälästä ostin kauan sitten matkamuiston Helsingistä ja se oli sitten belgialaista souria tai hapanolutta vuodelta 2016. Väritys on tummanruskeaa, pienellä punerruksella. Vaahto on nopea pieni pyrähdys. Tuoksussa on mallasta ja marjoja. Maku on todella lähellä punaviiniä. Ei kovin hapanta, muttei ole makeatakaan, hyvä tasapaino on löytynyt. No toisaalta voisi sanoa että kotiviinifiiliksiä tulee esille, sellaista omenaviiniä. Maku on kuitenkin voimakas, jopa intensiivinen, hedelmiä ja mausteita, jälkimaku on maun kaltainen. Ei tämä ole pahaa, mutta vaatii ehkä liikaa aivojen asettelua että hyväähän tämä on.  Parasta ennen päiväys olisi ollut 10/2026, ehkä olisi pitänyt jättää vielä kypsymään. 330 ml, 8 %, 4/5




perjantai 22. tammikuuta 2021

Põhjala Laugas Cellar Series Barrel Aged Imperial Gruit

Olutkellarin ylähyllyltä valikoin vähän erikoisemman pullollisen, virolaisen gruit-oluen korkki oli hienosti sinetöity, tarkoituksena on varmasti ollut taata pitkä säilyminen. Pullollisen ostin aikanaan jostain tartolaisesta olutkaupasta. Väri on ruskeaa, vähän likaista, vaahto on heikosti kermainen ja se katoaa melkein kokonaan. Gruit-oluessa ei ole käytetty ollenkaan humalia. Tuoksu onkin reilun maltainen, vähän alkoholia, vähän kotiviinimäinen. Maku on sellaista mallaskaramelliä. Etiketissä kerrotaan että mausteina on käytetty kuminaa ja katajanmarjoja ja kypsytystä on tehty viskitynnyreissä. Yritän noita makuja saada järjestymään, mutta en saa niitä yksilöityä. Maku on erikoinen hyvällä tavalla, olutsarjan mukaisesti on kyllä viileän metsäinen tunnelma. 0,33 l, 12,3 %, 5/5






perjantai 17. huhtikuuta 2020

Sori & Dois Corvos Lost Crow Elderflower Saison

Tallinnalais-lissabonilaista yhteistyötä on maustettu seljankankukalla. Hunajaisen punertava olut kerää kaadettaessa päälleen tiivistä ja ohutta vaahtoa. Makukin on alussa ainakin hunajaisen makeaa. Tuoksussa on kukkaista parfyymiä. Maussa erottuu belgihiiva selkeästi, mutta ei liikaa. Maku on myös kukkainen. Makeus sekoittuu lievään humalaan ja jotenkin sellaiseen kotiviinimäiseen makuun. Kotiviinillä on kyllä tässä nyt jotenkin huono kaiku, siis kotiviinimäinen hyvällä tavalla ja jotkuthan osaavat tehdä hyviäkin kotiviinejä. Muistan yhden vanhan ukkelin kotiviinit Santorinissä. Eksynyt varis tuntuu paljon vahvemmalta mitä etiketin merkinnät kertovat. 33 cl, 5,5 %, 4/5


lauantai 15. helmikuuta 2020

BrewDog OverWorks Dream Catcher

BrewDog-panimon oluet ovat sellaisia klassikoita, että niihin tarttuminen on aina jännittävää. Sitten kun panimo perustaa oman laitoksensa villihiivaolueille, niin blogistin suhtautuminen tuotokseen on kunnioittava. Etiketissä kerrotaan että oluen tyyli on Scottish sour ale ja sitä on maustettu mustaviinimarjoilla ja kahvilla, ja vielä kypsytetty punaviinitynnyreissä. Nyt taidetaan olla olutskenen ääripäässä. Olut on punertavaa ja sameaa. Tuoksussa on varmaankin villihiivaa, kotiviinikokeilut vuosikymmenten takaa pulpahtavat mieleen. Hapanta ja yrttistä, jotain kuplivaa viinipänikän pohjaa, voisi sanoa että on niin pahaa että se on oikeasti ihan hyvää. Maussa on myös jotain marjaisuutta. Pullollisen ostin Alkosta ja kyllä tämä kuitenkin oli ihan oluthyllyltä, ehkä pitäsi ajatella että tämä on viiniä, harvoin on näin ristiriitaisia ajatuksia tullut oluesta. 50 cl, 5,5 %, 3/5

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Monyo Spontan Syrah

Brewdog Budapest sattui olemaan samalla kadulla kuin majoituspaikkamme, joten olihan paikka tsekattava. Kaikki oli kuten pitikin. Iltapäiväolueksi valikoitui viinilasillinen budapestilaisen panimon erikoisolutta. Monyo on tehnyt yhteistyötä paikallisen viinitilan kanssa ja lopputuloksena on Syrah-rypäleen ja spontaanin käymisen yhteistyönä syntynyt erikoisolut. Tarjoilukoko oli pieni, mutta suosituksen mukaan piti mennä. Oluen värinä on sellainen haljakka epäonnistunut kotiviini, vaahtoa ei juuri synnny. Tuoksu on hapan. Maku on hapan vain vähän. Hiilihappoa ei ole juurikaan. Sitten tulee yllätys, jotain runebergintorttua. Erikoinen on kyllä, ei tämä ainakaan ole pilalle mennyttä, vaan kyseessä taitaa ollakin mestariteos, mitä kaikkea nyt voikaan myydä oluena.  0,1 l, 8,1 % 5/5




perjantai 12. toukokuuta 2017

Goose Island Sofie Belgian Style Farmhouse Ale

Chicagolainen mies kävi hakemassa olutreseptejä Euroopasta ja päätti vähän parantaa niitä ja perusti Goose Island Beer Companyn. Tämä witbiermäinen olut on likaisen oranssia. Ensin maussa huomaa sen että olutta on kypsytetty valkoviinitynnyreissä. Vähän tulee mieleen kotiviinikokeilut, hiiva maistuu, mausteita on, valkopippuri hiipii kielen päälle ja puuduttaa sen. Maku paranee ja paranee loppua kohti, hiivan maku vaihtuu hienostuneen mielllyttäväksi. Jos jostain löytäisin tämän uudestaan, niin ostaisin. 355 ml, 6,5 %, 5/5


lauantai 31. joulukuuta 2016

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5


Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Emmer Tripel

Malmgård eli Malminkartano onkin Pernajassa ja sieltä tulee belgityyppinen luostariolut. Maku on lievästi hedelmäisen täyteläinen ja väri on oranssinen, vaahto on nopeasti katoava. Mukava nautiskeluolut maistuu hedelmäiseltä ja sopivasti hiivaiseltakin. Tässäkin maistuu lievästi sahti ja kotiomenaviini, pakko selventää että edelliset hyvällä tavalla. Isomakuinen ja täyttävä nautiskeluolut.  50 cl, 8,3%, 5/5