Õllenaut Inkognitó Quadruple Infused with Brazil Santa Rita Coffee

Tarton Rüütlin olutkaupan hyllyltä löytyi aikamoinen erikoisuus. Olut on vaaleaa, kirkasta oranssinruskeaa, silti tuoksu on kuin kahviliköörikonvehdissa. Maku on kahvia ja alkoholia. Olutta juodessa tässä tulee samalla nautittua kahvit ja konjakit. Mieleen tulee selvästi tunnelmat kahdeksan vuoden takaa kun maistelussa oli Ultrapres. Makeus kertyy lopulta jälkimakuun. Erikoisolut, yksi riittää helposti. 330 ml, 10,6 %, 5/5

United Gypsies Wheatbanger Cognac Barrel Aged Edition Double Wheat with Flamed Bananas & Vanilla

Kesällä ajoin Lohjan ohi ja käväisin panimolla. Mukaan arvoin fiiliksellä muutamia oluita ja tämän niistä olen säästänyt vähän pelon sekaisin tuntein viimeiseksi. Olutlajike on tuntemattomampi tynnyrikypsytetty vehnäolut, mitähän tämä oikein on. Olut on melko kirkasta ja kullankeltaista. Vaahto on pienikuplaista ja tiivistä. Tuoksuu vähän umpeutunutta tai tunkkaista, vähän vehnäoluen hiivoja ja hedelmiä. Maku on hedelmäinen, omenainen, hedelmäviiniä hiilihapoilla, taitaa konjakki vähän paistaa taustalta, hapanta. Juominen vaatii  aivojen asettelua oikeaan asentoon, ei ehkä onnistunut se. Ehkä ne aivot pikkuhiljaa kuitenkin asettuivat sopivasti. 0,33 l, 10 %, 3/5

 

Mallaskoski Nemesis No. 3 Barrel Aged Imperial Rye

Lauantai-iltapäivän rauhaa lisäsin seinäjokilaisella mustalla imperial ruis-stoutilla. Vaahtoa ei juuri syntynyt. Olutta on kypsytetty yhdeksän kuukautta konjakkitynnyreissä. Hiilihapot ovat varmaan siinä kadonneet kokonaan, olut tuntuu ensihörpyn jälkeen aika löysältä, kun se lipuu suusta nieluun. Ensinuuhkaisu viestittää makeutta ja mallasta, mämmiäkin. Hörppy maistuu voimakkaalta, punaviinimäiseltä, tuntuu liukkaalta, mutta öljymäiseltä. Parin hörpyn jälkeen alkaa paljastua jotain pehmeää konjakkia, alkoholia ja punaviiniäkin vaan on mukana ja niin on sitä lakritsaakin. Pikkukulaus kerrallaan tätä on lipiteltävä, sen verran on väkevää. Makeus tuntuu alussa olevan vähän liikaa, mutta alkoholipitoisuus vaatii tai kaipaa makeutta ja se tasoittaakin sitä sopivasti.Alkoholia taitaa olla vähän liikaa, ei meinaa iltapäivä riittää. Pullollisen ostin joskus Alkosta. 33 cl, 12,8 %, 4/5

Mikkeller Porter

Olukellarin kätköistä nappasin vuosikymmenenpäätösolueksi tanskalaisen, Belgiassa pantun, mustan portterin. Vaahto muodostui komeaksi samettimaiseksi raskaanoloiseksi ruskehtavaksi matoksi oluen päälle. Mikkellerin valikoimaan tämä tuntuu kovin tavalliselta oluelle, mutta perusjuttukin onnistuu Mikkelleriltä. Tuoksu on yrttinen, paahteinen, makea, jopa konjakkinen. Maku on tasapainoinen ja rauhallinen, paahteisuutta ja vähän kahviakin. Maussa täyteläisen paahteisuuden jälkeen pilkistää sitruunaista terhakkuutta, mikä tekee oluesta jännittävämmän. Olut pelkästään paranee juotaessa. 330 ml, 8 %, 5/5

Must Kuld El Salvador Coffee Porter

Kulttuuripainotteinen iltapäivä piti tietysti päättää hämeenlinnalaisen olutkulttuurin kehtoon eli Birgeriin. Põhjalan bonusversio vanhasta suosikista oli saanut vähän lisämaustetta salvadorilaisesta kahvista. Etiketissä on nyt vähän karjalanpiirakkaa. Mustaa olutta ja heikkoa vaahtoa, sitten pikakelauksella itse olueeseen, kahvia on reippaasti, paahdetta ja vähän makeutta. Vähän tulee mieleen kahvikonjakki. Enempää ei nyt jaksa eritellä, todella hyvää.  0,33 l, 7,8 %, 5/5

Kees Barrel Project 18.13

Alkon tilausvalikoimasta löytyi Kees-panimon todella vahvaa olutta. Olut on mustaa, vaahtoa ei synny. Tuoksu on paahteista, mausteista. Maku on tietty paahteinen. Makeus tuntuu tahmaisuutena huulissa ja lopussa myös hampaissa. Lakritsaa on taas heitetty olueseen. Etiketissä sanotaan että aged on Benrinnes Barrels, eli viskitynnyreissä tätä on kypsytelty. Viskin sijaan kuitenkin konjakki on lähempänä makumaailmaa. Alkoholi tuntuu kyllä, mutta olut on on aika voimakasta ja kyllä tämä paahteisuus peittää alkoholia hyvin. Humalan katkeruus jää leijumaan jälkipoltossa. Etiketissä  mainittu alkoholiprosentti vähän pelottaa ja tuntuuhan se koko ajan maistellessa. Tuoksu on vahva kuten olutkin viimeiseen tippaan saakka. 330 ml, 16,1 %, 4/5

Kees Zeeuwse Bolus Stout

Testasin Alkon verkkokaupppaa ja ostin kolme hollantilaisen Kees-panimon olutta. Kätevää kun verkkokaupasta tilatessa saa ilmaisen pahvilaatikon, kun normaalisti Alkosta en ole onnistunut tinkaamaan edes ilmaista muovipussia. Kees-panimo on jäänyt mieleen vaan yksinkertaisesti huippuoluistaan ja eipä tämä ainakaan tee poikkeusta. Olut on mustaa ja vaahto on ruskeaaa. Tuoksussa paahdetta, suklaata ja tilkka konjakkia. Suutuntuma on vähän tahmea tai hidasliikkeinen. Suklaata, paahtunutta mallasta, lakritsaa, pehmeää, nämä laatusanat pälkähtivät päähän juodessa. Etiketissä mainitaan myös kaneli, sitä pitää yrittää mausta löytää. Alkoholi kyllä tuntuu. Kyllähän tämä on niin hyvää että vähän harmittaa kun vahvuus pakottaa rauhallisuuteen. 330 ml, 10 %, 5/5

Mikkeller George

Grillaaminen talvella on helppoa ja mukavaa, varsinkin kun grillin syttymisen jälkeen voi nautiskella valkeassa lumessa täydellistä mustaa olutta. Norjalais-tanskalaisena yhteistyönä syntynyt öljyinen paahteinen olut on nautintoainetta. Tuoksussa tuntuu konjakki, maussa tuntuu paahteen alta reilusti lakritsaa ja kahvia. Paksun tuntuinen olut jättää lasiin öljymäistä kalvoa. Makeus ja katkero ovat juuri oikeanlaisia, onneksi grillausten valmistumiseen menee vielä pitkään, niin saa rauhassa maistella makea jälkimakua.  Pullollinen on ollut niin pitkään olutkellarissa, että hankintapaikka on unhoittunut. 330 ml, 12,12 %, 5/5

13 Guns

Brittiläisen Crafty Dan (Thaiwtes) -panimon american IPA tuoksahtaa männyltä. Makuun sekoittuu männyn joukkoon mallasta ja vähän hedelmää. Väri on kirkkaan konjakkinen, vaahto on tai olikohan sitä ollenkaan. Väkevältä maistuu. Olut on kunnianosoitus Amerikan 13 alkuperäiselle osavaltiolle, varmaan ne pitäisi tietää, ainakin ennenkuin alkaa naureskella sille että amerikkalaiset eivät erota Euroopan valtioita toisistaan. Etiketti miellyttää ainakin Arsenalin kannattajia. Takaetiketissä sanottiin että chilled but not cold, se pitäisi uskoa, jääkaapista suoraan otettuna olut paranee lämmetessään, pientä vetisyyttä.  330 ml, 5,5%, 4/5

Rekolan panimo Munkintie

Belgityyppinen Munkintie kaatui lasiin ohuena ja toi mielleyhtymän konjakkiin. Sitä en ole koskaan kaatanut lasiin puolta litraa, joten olikohan tuoksussa konjakkia? Munkintie maistuu vähän makealta maltaiselta, mutta jotenkin makua tai olutta lähestyy kunnioittaen vahvaa makua, jostain paistaa ammattitaito tai joku luottamus. Pullon muotokohan sen luottamuksen luo? 50 cl, 6,7%, 4/5