Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5

Delphi Beer

Loman alkamisen kunniaksi laitoin varvastossut jalkaan ja avasin tuulisella terassilla kreikkalaisen,  vanhempien tuoman tuliaisoluen. Delphi on isossa shampanjapullollisessa olevaa pilsneriä. Kruunukorkin avaaminen saa oluen kuohuamaan paljon, ensimmäiseen lasilliseen tulee oikeastaan vain hattaraista todella komeaa vaahtoa. Lopulta olut paljastuu vähän sameaksi keltaiseksi nesteeksi. Tarinan mukaan Zeus lähetti kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä ja kotkat kohtasivat sitten Delphissä tai Delfoissako se on suomeksi ja sinnehän sitten majoittui myöhemmin oraakkeleja. Paikan kauneuden  kunniaksi nimetty olut yllättää.  Makua on reippaasti, pieni hiivaisuus, reilusti humalaa ja reipas jälkimaku muodostavat hienon oluen. Hiilihappoisuus terävöittää kokonaisuutta. Puumaisuus tuo sopivaa haastetta. Kreikkalaisetkin osaa. Pullollisen koko on maisteluun sopiva. 75 cl, 5.0 %, 5/5

Ruosniemen Musta Lomittaja

Pieneksi flunssalääkkeeksi nautiskelin lämmintä mustaa olutta. Ruosniemen Panimon savu-saison kaatui lasiin ohuenoloisena, mutta komeavaahtoisena. Tuoksu oli savuinen. Maku oli samaa mitä tuoksukin eli savuinen. Vähän ohuutta, liukkautta, kuivuutta ja hapanta. Vienosti katkeruutta lopuksi, savuisuus katoaa. Positiivista mielikuvaa lisää se että olisi pitänyt olla isompi pullo että olisi päässyt paremmin arvioimaan, eli helposti juotavaa on. Pullollisen olen tainnut ostaa aikanaan Alkosta. Flunssalääkkeeksi voin suositella. 33 cl, 6,3 %, 4/5

To Øl Garden of Eden

Aatami ja Eeva kuljeksivat Eedeniin paratiisissa alastomina ja naukkailivat IPAa ja sitten keksivät heittää joukkoon vähän hedelmiä. Tämän tiedon löysin To Ølin nettisivuilta. Saveur Bieren kuukausiboxin hedelmä-IPA on tanskalaisen luottopanimon panemaa. Tämä on kyllä pelkkää hedelmää, tuoksu on kuin Del Monte -säilykepurkista. Väritys on vähän samea ja vaahto on alkuun komea. Kirpeitä hedelmiä on reilusti, vähän kirpeää humalaa tuntuu taustalta, mutta hedelmä-cocktail on kyllä reippaasti esillä, guava, papaija, passionhedelmä  ja mango on etikettiin kirjattu. Ei ole pahaa todellakaan, mutta jotenkin sekavuutta blogistin päähän tämä tuottaa, onko tämä nyt 3, 4 vai 5 pistettä. Eiköhän tällainen pitäisi muuten Suomessa kieltää, tämähän voisi maistua myös lapsille, kun on vähän tuota hedelmämehua taustalla. Makeus on kuitenkin häivytetty taustalle, joten ei maistu ihan pikkulapsille. Kyllähän tätä voisi juoda toisenkin. 33 cl, 6,4 %, 4/5

Olvi Black IPA

Blogistin kotiinpaluu ei voi olla mukavampi, kotiovella nökötti pieni pahvilaatikko, jonka sisältä paljastui 2 tölkkiä Olvin uutta mustaa ipaa. Tölkki on samaa sarjaa, mitä Olvin IPA ja APAkin ovat, eli yksinkertaisen tyylikäs. Black IPA miellyttää oluttyylinä juuri nyt. Vaahto on komea, mutta katoaa pian. Tunnustan, että olutkin meinasi kadota pian. Tuoksussa on katajaisuutta, maussa löytyy sitä samaa. Maitokauppa-aateliahan tämä on, ainakin Black IPA -sarjassa, parhaita Olveja kuitenkin. Miellyttävä pehmeys täydentää katkeroiden jälkeen. Ensin kuvittelee että olut on liian ohutta, mutta maku täydentyy ja ohuus katoaa. 0,5 l, 4,7 %, 5/5