To Øl Stereo Mono Citra DDH Single Hop India Pale Ale

To Ølin etiketti on tylsä, tölkillisen sisältö on sameaa oranssia ja vaahto on nopea. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiinia ja ananasta. Samat elementit ovat mukana lievästi sitruunaisessa maussakin, ne täydentyvät lopuksi humalan kirpakkuuteen ja ikään kuin taikaiskusta löytyviin hiilihappoihin. Hiilihappoja ei kuitenkaan juodessa oikeastaan huomaa ollenkaan. Onpas hyvää, niin pehmeää. Vaatimukset nousevat kulautellessa, jotain pientä laihuutta alkaa ilmentymään. 44 cl, 6,8 %, 4/5

Thornbridge Crackendale Citra Pale Ale

Mielenhäiriö iski ja heitin pienen hölkkäilylenkin, sauna ja sitten palkinnoksi saunaolut. Terassilla oli miellyttävän viileää sulatella itseään. Olut on kullankeltaista, vaahto ei nouse juuri ollenkaan. Tuoksu on sitruksinen, aavistus tuntuu mukana olevan dallaspullaakin. Maku on pirteän kirpakka, alkaa vähän toivomaan että olisipa vähän kuumempaa terassilla. Citra-humala maustaa nimensä mukaisesti olutta sitruunalla, humalat ovat lempeitä. Olut oli vähän lipsahtanut yli Best Before -päiväyksen, mutta ei se nyt kyllä haitannut. Jälkimaku on kuivahko, hiukan hiivainenkin. Brittipanimo ei taida osata panna huonoja oluita ollenkaan. Tätä olutta on tutkittava lisää ja napattava supermarketista mukaan, kun tulee vastaan. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Lagunitas IPA India Pale Ale

Lähes trooppiseksi muuttunut, ukkosta lupaileva sää vaati vankkaa olutta seurakseen. Amerikkalaisen Lagunitas-panimon IPA lienee jonkinlainen mittapuu monelle muulle IPAlle. Muutaman kerran piti varmistaa etten ole tätä aiemmin blogittanut. Kirkkaan kuparisen oluen päälle ei muodostu vaahtoa juuri ollenkaan. Tuoksu on hapan taikinainen sitruuna. Maku on humalainen, vähän kirpakka ja makea, kaikkea yhtaikaa, sitruuna kääntyy enemmän appelsiinin suuntaan. Olut maistuu pitkään suussa, pikkuhiljaa maku siirtyy nieluun. Voisi sanoa että on täydellinen perusIPA, toisaalta voi myös sanoa että toimivaa on turha korjailla. Ihan kuin olut vähän puuduttaisi kieltä. 355 ml, 6,2 %, 5/5

Laitilan Kakolan Kalpea

Sain juuri luettua Reijo Mäen uusimman Vareksen, Kakolan Kalpean. Vareskin siemailee tai ainakin yrittää tilailla Kakolan Kalpea -nimistä olutta pubikierroksillaan, joten päätin testata vaalean turkulais-laitilalaisen yhteistyöoluen. Olut kuohuaa komeasti ja vaahdon alla on kalpean keltaista sameahkoa olutta. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on samalla aaltopituudella, hedelmäistä, kirpakkaa. Aika mukavaa, ei pistävyyttä yhtään, vähän hapanta. Kyllä tämä Luusalmellekin uppoaisi, jos joku tarjoaisi, on ihan miellyttävän raikasta. Jotenkin ohuus vaivaa, voiko se nyt johtua tästä maitokauppavahvuudesta? Jos vaan tölkissä olisi 5,5 % -painatus, niin varmaankin tuntuisi paremmalta. Varmasti maistuu paremmalta Uudessa Apteekissa tai Panimoravintola Koulussa. Täytynee käydä taas Hämeen Härkätien toisessa päässä. 50 cl, 4,7 %, 4/5

Pyynikin Mosaic Lager

Rappusille oli ilmaantunut laatikko Pyynikin juomatehtaalta, unboxing paljasti sisällöksi kaksi World Beer Awards palkittua Seasonal Lageria. Nimeksikin päässyt Mosaic tuoksahtaa hedelmäiseltä. Olut itsessään kirkasta keltaista, vaahto häviää pian. Maku on konstailematon, sellainen hipstereille sopiva lager+. Mukavasti hedelmäinen, vähän kumia ja puuta, jälkimaku on kirpakampi kuin peruslagereissa. Puumaisuus lisääntyy loppua kohden, mutta hedelmäisyys pitää silti pintansa, miellyttävän sopivasti pientä erikoisuutta.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

Anderson's Sour Park Session Ale

Viikon loppumisen lähestyessä oli taas aika napata maistuva olut. Tarton Õllepood Gambrinuksesta löytyi paikallisen it-nörtin panemaa speciaaliolutta. Sour Park vihjaa kuten muutkin panimon oluet tv-sarjaan tai elokuvaan. Sour-oluet ovat alkaneet houkutella, näissä kun on makua ja vähän erikoisempaa sellaista olueksi. Tässä oluessa happamuus ja sitruunaiset humalat lyövät kättä. Vähän punaiseen taittuvassa oluessa maistuu hiukan hiivakin, ei ihan home mutta joku  tunkkaisuus pilkottelee. Vaimeat poreilut, mutta silti kirpakkuutta on. Olutta on mukava maistella, voin kyllä suositella, jos joskus vastaan tulee. Sopivasti laittaa janottamaan.  0,33 l, 5,0 %, 4/5

Rooie Dop 24/7 Session Ale

Miksi olut joskus kuohuaa pullosta yli? Tämä hollantilainen olut lamaannutti kaatajan ja pöydälle kuohui paljon hyvää olutta. Vähän harmitti, en kuitenkaan ryystänyt pöydältä tai puristanut rättiä kuivaksi lasiin. Lasista vaahto väheni, mutta ohut vaahto kerros suojasi loppua olutta. Tarton maitokaupasta ostettu olut maistui lievän katkeralta, vähän sitrukselta. De Molenin samean oranssi olut on sopivan kirpakkaa, mutta samalla lempeää ja vienoa rusinaa. Tasapäinen olut paranisi pienellä makukoukulla. 33 cl, 4,9%, 4/5, mitäs kuohui yli.

Mufloni Säppi APA

Porilaisia ei oluen teossa vaivaa mikään. Säppi on uutisen oranssia, kestävällä ohuella vaahdolla. Tuoksussa on pihkaa ja mäntymetsää, maussa on enemmän sitrusta ja kirpakkaa katkeroa. Ensin ajattelin että taas yksi humalaolut, mutta kokonaisuus pakottaa maistelemaan ja nautiskelemaan oluesta. Välillä vähäinen hiilihappo häiritsee, seuraavalla huikalla siitä nauttii. Liian pieni pullo tulee kyllä mieleen. 33 cl, 6,0%, 5/5