Anderson's Dank Sinatra

Tartolainen tripla-ipa on läpinäkymätöntä meripihkaa, joka kehittää tiukan valkoisen vaahdon pinnalleen. Helteen jatkuessa olut tuli nautittua takaterassin paahteessa grillin syttymistä vahtien. Oluen ostin panimon uudesta taproomista, tartolaisesta pienestä kellariravintolasta. Tuoksun arviointi kiersi humalaisuuden kautta hedelmäisyyteen. Maku on täyteläinen, vähän hedelmiä, enemmän humalia, alkoholi tuntuu, mutta se sotkeutuu täyteläisyyteen. Ei tämä mitään helle/janojuomaa ole, humalien tuoksu on voimakas ja maku myös, kääntyy mäntyiseksi. 0,33 l, 10,0 %, 5/5

 

Thornbridge Wild Swan Bottle Conditioned White Gold Pale Ale

Keppanakellarissa pitää aina välillä käydä palaamassa 80-luvun tunnelmiin, tällä kertaa ostin muutaman matkamuistonkin. Villi joutsen näyttää ihan siideriltä, läpinäkyvää vaaleaa keltaista ja paljon isoja kuplia, vaahto katoaa nopeasti. Tuoksussa on sitruunaa. Maku on humalaista sitrusta. Aika ohutta, kuplintaa ja yksinkertaista on. 330 ml, 3,5 %, 3/5 

Vakka-Suomen Prykmestar KellerBier

S-marketin hyllyltä nappasin Uudestakaupungista tulleen kellarioluen. Väri on haaleankeltainen, läpinäkyvä. Vaahto sen sijaan on valkoinen tyylikäs hattu. Tuoksussa on reippaasti mallasta ja heinää, jotain aitoa saksalaista menoa. Maku astelee samalla polulla tuoksun kanssa, mallasta, hivenen makeutta, mutta enenmmän humalaa. Tätä olutta juodessa tulee kyllä selväksi että ohrasta on oluessa useimmiten kysymys. Maku alkaa loppua kohden tuntua vähän puumaiselta, ei tämä huonoa kuitenkaan ole, vaatisi vaan ehkä vähän pubitunnelmaa. 0,33 l, 5,0 %, 3/5 

Brew By Numbers 23 Keller Pils - Loral

Pienen olutvalikoimasta löytyi vähän saunajuomaa. Loral-humalalla 40 päivän kellaroinnin jälkeen kuivahumaloitu olut on kultaista kauniin valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hedelmäisen kukkainen ja maku myös. Raikasta ja makeahkoa, ruohokin maistuu. 330 ml, 5,0 %, 3/5

Olarin Nasty Granny Berliner Weisse

Olarilaista ehdottoman maanalaista, sanoo tuhma mummeli espoolaisessa vaaleanpunaisissa oluessa. Mummeli vaahtoaa nopeasti pinkillä vaahdolla. Väri on kyllä kaunis. Tuoksu on suoraan mummelin kellarin mehupulloista. Puna- ja mustaherukat eivät oikein ole innostaneet, kun aikanaan niitä on sieltä mummelin kellarista tullut juotua riittävästi. Nyt kuitenkin tämä maistuu hyvältä. Hapanta ja herukoita, taustalla makeutta täydellisesti. Hiilihappoja on napakasti. 330 ml, 4,1 %, 4/5

Omnipollo x Buxton Original Double Vanilla Ice Cream IIPA

Pullollinen.fi ja 1200. olut, olisiko aihetta pieneen juhlaan, on. Olutkellarista nostin juhlan kunniaksi vanilja-imperial-IPAa, vähän jopa pelottava yhdistelmä. Pehmisjäätelö etiketissä antaa vähän pientä käsitystä että olut on jotain jäätelöistä. Tuoksu on selkeästi vaniljaa, vähän toffeetakin. Maku on myös vaniljainen, missä humalat, vaniljako ne peittää? Mukana on reippaasti trooppisia hedelmiä, mangoa ja papaijaa ja mitä näitä nyt on.  Makeutta löytyy, humalat peittyvät. Special-yhdistelmä lämmittää poskia lopuksi. 33 cl, 8 %, 3/5

Sakiškių Sour Beetroot Ale

Matkamuisto Kaunasista edustaa olutskenen jotain äärilaitaa. Hapan punajuuri-ale on saanut inspiraation liettualaisesta perinneruoasta, šaltibarščiaista, kylmästä punajuurikeitosta. Nyt ollaan aika eksoottisissa piireissä, pakko oli laittaa paremmaksi, kun näin vähän juttua cucumber pilsneristä. Väri on kauniin rubiininpunainen, vaahto on nopea pinkki huitaisu. Tuoksu on aika pelottavan multainen, tai no punajuurinen. Maku on värin ja tuoksun lupauksen mukainen, eli punajuuri. Ei tarvitse paljoakaan fiilistellä, kun mieleen tulee mummulan kellarin pimeys ja tuoksu. Kuplintaa on mukavasti, happamuus vähän tasapainottaa multaisuutta. Missä on suomalainen siikli-olut? 330 ml, 3,5 %, 2/5

Käbliku Raspise Sour Fruit Saison

Vadelmaista souria Virosta maistelin torstai-illan juhlistukseksi. Likaisen punaista olutta pienellä vaahdolla tuoksuna vadelmamehu piti nautiskella 10-12 asteisena, maltoin odotella riittävästi jääkaapista ottamisen jälkeen. Maku on piilomakea, hapanta ja voimakkaasti vadelmaista. Alkoholi ei tunnu alkuun, mutta sen kyllä huomaa. Jälkimaku on hapan. Vaikea laji tällainen vadelmaolut on, jotenkin tuntuu äksyltä vatut. Onhan tämäkin aikamoista käynyttä vadelmamehua, mummun kellarista. Jotenkin rennosti juotavaa kuitenkin, sopii oikeastaan ihan hyvin talven tuulisiin iltoihin. 330 ml, 7,7 %, 4/5

Püssirohukelder Red Beer

Monen yrityksen jälkeen pääsin Tarton Püssirohukelderiin eli vanhaan ruutlikellariin. Siellä on Euroopan korkein pubi, yli 10 m korkea vanha kellari. Olut on punaista, hämärässä valossa näyttää aika tummalta, tuoppi on iso, riittänee koko aterian ajaksi. Olut maistuu vähän kiviseltä. Sopivan vähän hiilihappoa takaa ruokayhteensopivuutta. Lievää maltaisuutta ja kuivuutta omalla tavallaan, oma lajikkeensa, maku on lyhyehkö vähän lievää. 1 l, n. 5 %, 3/5

Nøgne Ø Brown Ale

Sunnuntain sähläilyjen ja saunan päälle maistelin palautusjuomaksi ruskea norjalaista brown alea. Olut vaahtosi kaadettaessa runsaasti ja vaahto oli pysyvää. Tuoksussa oli selvästi kahvia ja vähän maakellariia. Maku oli selvemmin kahvia ja karamellimallasta. Maultaan pyöreä ja tasapainoinen. Loppua kohti runko paljastuu ohueksi, kahvin maku säilyy kyllä, mallaskahvia. 0,5l, 4,5%,4/5

Keisari Kellari

Nokialainen kellariolut on sameaa ja väriltään kuparisen ruskeaa. Tuoksussa on mallasta, maku on terävämpi, makeus katoaa ja tilalle tulee jotenkin tyly maku. Ehkä maussa on vähän hiivaa ja jotenkin keskeneräisen oloista on, metallista, suodattamattomuus ei ehkä olekaan hyvä.

0,5l, 4,5%,2/5

Vilkmergés Jauno Derliaus

Bambalyne pub sattui mukavasti olemaan samalla kadulla kuin majoituspaikkamme. Bambalyne on mukava kellariravintola, jossa on itsepalvelukaapissa sata eri olutta, näyttivät kaikki paikallisilta, kuvaavaa oli että tarjolla ei ollut cokista vaan täytyi ottaa Butautu Dvaro Giraa. 

Jauno Derliaus on meripihkan väristä, mikä sopii mainiosti Vilnaan. Tuoksu on makeahko, maku on maltainen ja lievästi hedelmäinen. Olut on helpostijuotavaa, mutta joku juju jää puuttumaan. 0,75l, 6,0%, 4/5

Bambalyne

Öö

Tarton uusimmassa olutravintolassa maisteltiin Öö-olutta. Eilen illalla ihmeteltiin kävelykatu Rüütlillä noin 30 "ylioppilasPIPOpäistä" herraa, jotka lauloivat jonkun laulun ja katosivat sitten jonnekin kellarikerrokseen. Paikkahan oli J. R. Schrammi Keller, uusi olutravintola. Baarimikko suositteli tietysti paikallista Goldia, mutta lasiin tuli kuitenkin yönmustaa Öötä. Ainakin sitä on helppo tilata vaikka valikoimaa on  todella runsaasti, arviolta parisataa. Kahvia on maussa ja jostain tulee mieleen sana vanilja, jota maussa ei taida olla, muuta jotenkin se sopisi arvioon, kuten sanat mokka ja nahkakin. Sopii hyvin marraskuun pimeisiin ööihin. Põhjala on panimon nimi, sekin sopii. Nettisivut eivät näytä olevan vielä valmiit. In hops we trust!

0,33 l, 9,5%, 4/5

Mönchshof Kellerbier

Sponsoroitu tuliainen Saksasta maistui pehmeältä. Pehmeä melkein riittää arvioksi, mutta pakko lisätä että hyväähän tämä on. Jotenkin tulee mieleen ne Keskiaikamarkkinoiden karamellisoidut omenatikkarit. Maku on hyvällä tavalla makeaa, väri on sopivan ruskea ja samea. Analysoimalla haju todetaan hiivaiseksi. Kellerbieristä wikipedia kertoi että siinä on tallella vitamiinit, heh. 50 cl, 5,4%, 5/5

Helles Schlenkerla Lagerbier

Viime viikonloppuna kävin keskustan alkossa ja kauhistuin kun näin siellä poistomyynnissä Schlenkerlan Rauchbier Märzenin (olikohan se nyt tuon nimistä). Tuo savuolut on noussut yhdeksi suosikiksi ja tuollainen poistomyynti tuntui pahalta. Noh omassa S-marketissa sitten oli yllätys kun tutut fraktuurat odottivat oluthyllyssä. Etiketin mukaan oluet tehdään samoissa savuisissa baijerilaisissa kellareissa, mutta vähän miedompi on tässä ollut savustus. Aika mieto savun maku, olisiko siinä lievää tervaakin mukana. 50 cl, 4,3 % ja mmmm....... 3/5 pieni pettymys.