Stone 27th Anniversary Lemon Shark Double IPA

TommyKnockerin hanasta tuopilliseen  kaatui oranssia heikostikuohuavaa amerikkalaista tupla-ipaa. Tuoksuu kypsiltä hedelmiltä, reilusti. Maku on väkevä, alkoholia ja humalia. Mäntyä ja katajaa maistuu, onko tässä giniäkin. Katkeroa on paljon, kirpeää sitruunaa. Vaatisi paljon totuttelua. 0,4 l, 9,6 %, 3/5

Kimito Archipelago Pale Ale

Pullollinen sihahti auki terävästi, sisältö on kuparista ja vaahto on komeaa vähän likaista valkoista kuplintaa. Tuoksuu maltaiselta, hedelmiltä ja hiukan multaiselta. Maku  on humalainen, vähän kuivaa katajanmarjaa tai puuta, maltaisuutta, hienoista makeutta, pehmeyttä, loppuliuku on kuiva. Pullollisen ostin olutreissulla Taalintehtaan sataman ravintolasta, kun kuten ennakkotiedossa kerrottiin niin Kimito Brewing oli kiinni, piti senkin pihalla käydä kuitenkin kääntymässä. Kuohuaa kyllä reippaasti, vähän hiivaa löytyy tuoksusta, ei niinkään mausta. Vähän jää jotenkin sekavaksi, mutta ei ole huonoa. 0,33, 5,5 %, 4/5

Čierny Kameň Tars DDH IPA

Bratislavalaisesta 100 oluen baarista ostin matkamuistoja, tämä taitaa olla niistä viimeinen, slovakialainen tuplasti kuivahumaloitu ipa. Väri on kirkkaan keltainen, vaahto on täydellinen, valkoinen, kestävä ja pienikuplainen. Tuoksu on tölkin aukosta nuuhkaisten katajainen, lasissa hedelmäinen. Maku on jotenkin leveä, yhdistelee tuoksun elementtejä. Humalat makaa lempeänä makupaletin alla, päältä löytyy kevyesti keltaisia hedelmiä. Maistellessa maku vähän vaimenee, humalainen katkeruus kannattelee lopuksi. 0,5 l, 5,6,%,4/5

Lammin Kataja Pils

Lammin Kataja Pils

Tuulosen myymälästä oli löytynyt myös uudempaa lammilaista olutta. Kataja kuohuaa asiallisesti, oluen väritys on kultainen, pientä utua. Tuoksu on maltainen. Maussa on mukavasti katkeruutta, heikot hiilihapot, onko tuo katkeruus katajaista, katajaa ei oikein löydy. Kokonaisuus on kuitenkin jotenkin miellyttävä. Etiketissä on kantahämäläistä vaatimattomuutta. 45 EBU, 440 ml, 4,7 %, 4/5

Lammin Sahtia

Vanhempien kreikanmatkan tuliainen olikin Tuuloksesta. Sahti oli kuitenkin naapuripitäjästä. Sahti on sameaa, ruskeaa ja kuohuamatonta. Tuoksussa on katajahaarikkaa ja makeaa banaania. Maku on viljaista, lempeää, banaania, hiivaa ja ripaus sitä katajaakin. Sahti on tietty myös hyvin täyttävää, pientä kirpeyttä löytyy poskista parin huikan jälkeen. Panimohan on Hämeenlinnan ensimmäinen tämän nykyolutbuumin aikana, toinenkin hämeenlinnalainen panimo ilmaantui vihdoin vähän aikaa sitten. Tällä on vaan aika pitkät perinteet. Toivotaan kovaa kilpailua. Tuuloslaista sahtia on aikanaan tullut nautittua, kyllä Lammillakin tunnutaan osaavan.  Pitänee poiketa itsekin panimolla tai Tuulosen myymälässä. 50 cl, 7,5 %, 4/5

Anderson's Jean Ginie Gin BA Imperial Gose

Olutkellarin perähyllyltä löytyi outoa olutta, virolaista kuparisen väristä vaahtoamatonta imperial gosea. Etiketti lupailee limeä, kurkkua, korianteria ja suolaa sekä ginitynnyrikypsytystä. Mitähän tästä nyt oikein ajattelisi. Tuoksuu makealta purukumilta ja katajaiselle ginille. Maku on kypsää maltaista tynnyriä, giniä, hyppysellinen suolaa, reilusti limeä ja lopulta myös kurkkumehua. Maku on vahva ja voimakas. Olut on kyllä erikoinen kokemus, pitää oikein nautiskella keskittyneenä että mistä tässä on oikein kysymys. 0,33 l, 9,9 %, 4/5

Lehe Moodne Klassika Märzen

Juhannuksen metsänhoidollinen tehtävä eli saunavihdan teko vei metsätunnelmiin. Kuparinruskea virolainen vaahtoaa nopeasti ja tuoksuu maltaalta ja vähän katajalta. Maku on tuoksua parempi, pehmeä maltaisuus valtaa suun. Pähkinäisyys tuo mieleen bitterin. Makeus on sopivaa, siihen sekoittuu pientä humalaisuutta ja happamuutta.  330 ml, 5,2 %, 3/5

Põhjala Laugas Cellar Series Barrel Aged Imperial Gruit

Olutkellarin ylähyllyltä valikoin vähän erikoisemman pullollisen, virolaisen gruit-oluen korkki oli hienosti sinetöity, tarkoituksena on varmasti ollut taata pitkä säilyminen. Pullollisen ostin aikanaan jostain tartolaisesta olutkaupasta. Väri on ruskeaa, vähän likaista, vaahto on heikosti kermainen ja se katoaa melkein kokonaan. Gruit-oluessa ei ole käytetty ollenkaan humalia. Tuoksu onkin reilun maltainen, vähän alkoholia, vähän kotiviinimäinen. Maku on sellaista mallaskaramelliä. Etiketissä kerrotaan että mausteina on käytetty kuminaa ja katajanmarjoja ja kypsytystä on tehty viskitynnyreissä. Yritän noita makuja saada järjestymään, mutta en saa niitä yksilöityä. Maku on erikoinen hyvällä tavalla, olutsarjan mukaisesti on kyllä viileän metsäinen tunnelma. 0,33 l, 12,3 %, 5/5

BBNo 01 Saison Cucumber & Juniper

Pien-kaupan ulosmyyntihyllyllä oli iso rivi mustia oluttölkkejä. Mustasta tölkistä kaatui kotona lasiin kirkasta vaaleata kuohuavaa olutta. Tuoksussa on kurkkua ja hitusen raparperia. Informatiivisessä etiketissä mainitaan että gini olisi inspiroinut tekijöitä. Cantaloupe antaa karkkimaista makeutta, mutta kyllähän se kurkku maistuu enemmän. Lopputulos on raikas ja helpostijuotava, mutta maukas olut. Katajaa, hmm, ehkä se on lievästi jälkimaussa, se on kuivattavaa. Hiivaa tässä pitäisi olla myöskin, jotenkin miedosti on hiivat saatu pyöristettyä.  Kurkkuolut, eihän tämän pitänyt voida edes olla hyvää, mutta on vaan, ei ennakkoluulot anna antaa täysiä pisteitä. 440 ml, 5,0 %, 4/5

The Flying Dutchman Diamonds Are Forever Beer Is Whenever Belgium White

Hymyhän tuota oluen nimeä lukiessa tulee ihan väkisin. Kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa panemassa laatuolutta. Witbier on humaloitu oikein kunnolla. Tuoksu onkin pelkkää humalaa, mieleen tuleekin nopeasti että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Väritys on vaaleankeltainen ja samea. Vaahtoa käy vähän näyttäytymässä. Etiketin mukaan katajanmarjoja, appelsiininkuorta ja korianteria on mausteena. Katajanmarjat tuovat kuivaa suutuntumaa, korianteri vie vähän belgimaisemiin, kunnes taas humalakattaus rävähtää esille. Suuhun jää kuivuutta, hiukan kalkkia, mikä saa nielun anelemaan uutta annosta. Kyllä tällaisen toisen voisi juoda koska vaan. Ostin pullollisen Alkosta, olisikohan siellä vielä lisää, best before -merkintä olisi vuoteen 2022 saakka. 330 ml, 5,6 %, 5/5

Lietuviškas Midus

Maailman vanhimmaksi alkoholijuomaksi tituleerattu juoma löytyi Kaunasin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekan oluthyllyltä. Eihän tämä nyt olutta ole, mutta pullollinen.fi ei ole niin tarkkana vuoden viimeisenä päivänä. Olut, no ei ole olutta, vaan liettualainen hunajaviini on yllättävän kirkasta. Vaahtoa ei ole. Hunajaviiniä kutsutaan kait Suomessa simaksi, ja oma käsitys simasta olisi sellainen vähän samea, tämä taas näyttää jotenkin teollisen kirkkaalta. Maku on hunajainen, makea, kukkainen ja aika voimakas omalla tavallaan. Ainesosissa mainitaan karpalomehu ja katajanmarjat, niiden hapokkuutta ei mausta löydy, ei myöskään hiilihappoa yhtään. Humala olisi kiva yllätys. Lopussa sana viini alkaa tuntumaan enemmän sopivalta, joku hapokkuus siellä on kuitenkin.  0,33 l, 6 %, 2/5

Kimito Brewing Smash Series Golden Bikini Golden Promise Malts & Vic Secret Hops

Lauantai-illan huumaa täydensi kotimainen vaalean keltainen olut. Lasiin kaatuessa samea olut muodosti valkoisen tiiviin vaahdon. Kitkerä maku täydentää sitruunaista tuoksua. Sitruunasta ei ole makeutta yhtään puristunut mukaan. Jälkimaku on kuiva, katajainen. Gin tulee mieleen, tosin en muista koska sitä olisin juonut. 0,33 j, 5,9 %, 3/5

Labietis Mežs Juniper Red Ale

Riikan keskustan kioskista hotellihuoneeseen ostamani olut löysi tiensä Pullollisen kotiin. Riikassa kävin lähellä Laiman suklaatehdasta olevan panimon pubin ovella toteamassa että se aukeaa vähän myöhemmin, nyt alkoi harmittaa tuollainen virhe. Metsäolut tuoksuu katajalle. Väri on vähän punertavaa, kirkasta olutta, jonka päälle kertyy tyylikäs vaahto. Humalat häilyvät taustalla ja jälkimaussa antavat itsestään enemmän. Ihmeellistä että sellaisessa "R-kioskissa" myydään tällaista olutta. Hapanta, makeaa, humalaa, katajanneulasia, tasapainoa, vähän hiivaakin, onhan tämä hyvää! 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Sori Brewing Red Alert IPA

Kuuntelin iltapäivän juttuja Microsoftin palveluista. Pilveä oli tarjolla, illalla kuitenkin teki mieli olutta. Lidlin hyllystä nappasin aiemmin jo suomalaisvirolaisen panimon IPAn. Tuoksu on todella voimakas: katajaista humalaa. Kuparinruskeaan taittuvan oluen päälle kertyy hieno kestävä vaahto. Maku on humalainen, greippiä ja havuja täydennettynä vaimeasti makealla toffeella. Maku on vähän kapea, mutta voimakas. 33 cl, 4,4 %, 4/5

Olvi Black IPA

Blogistin kotiinpaluu ei voi olla mukavampi, kotiovella nökötti pieni pahvilaatikko, jonka sisältä paljastui 2 tölkkiä Olvin uutta mustaa ipaa. Tölkki on samaa sarjaa, mitä Olvin IPA ja APAkin ovat, eli yksinkertaisen tyylikäs. Black IPA miellyttää oluttyylinä juuri nyt. Vaahto on komea, mutta katoaa pian. Tunnustan, että olutkin meinasi kadota pian. Tuoksussa on katajaisuutta, maussa löytyy sitä samaa. Maitokauppa-aateliahan tämä on, ainakin Black IPA -sarjassa, parhaita Olveja kuitenkin. Miellyttävä pehmeys täydentää katkeroiden jälkeen. Ensin kuvittelee että olut on liian ohutta, mutta maku täydentyy ja ohuus katoaa. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Prykmestar Savukataja

Tummanruskea varsinaissuomalainen savuolut ravitsee makuhermoja ja pitää näläntunnetta poissa, samalla tuntuu sielukin nauttivan. Vähävaahtoinen olut tuntuu pehmeän löysältä. Savukinkkuhan on makukirjon päällimmäisenä, hyvää on. Makeutta on silti taustalla, pientä banaaniakin on mukana, sairaalla tavalla banaani sopii savukinkkuun hyvin. Jälkimakuna on jotenkin mukavaa pientä kirpeyttä. Piilevä katajanmaku muistuttaa vähän sahdista. 50 cl, 9,0 %, 5/5

Laitilan Mississippi Beer Yalobusha 4,6%

Tiukka humalointi pyörähtää nenään heti alkuun, kun pojan kummitädin tuliainen Länsi-Suomesta sihahti saunan päälle auki. Jääkaappikylmänä juotu olut maistuu tai tuntuu lämpimältä, en ymmärrä miksi, alan jo epäillä että onko jääkaappi mennyt rikki, ei ole. Laitilan mullanmaku on onnistuneesti hävitetty kuten isoveljessäänkin, eli Alko-versiossa. Oikein onnistunut maku, jossa ensin kiusataan pistävällä katajalla ja sitten yllätetään pehmeällä makeudella tai lievällä hedelmällä. Pientä vetisyyttä kauniin oranssista sameassa höyryoluessa puskee pintaan jälkimakuna. Ei ole ainakaan huonompaa kuin isoveljensä, lopullinen jälkimaku on kuitenkin havuinen. 50 cl, 4,6%, 4/5

Olvi IPA

Kaikki on valmiina, sponsori on toimittanut olutta, sauna on saunottu, tölkki on yksinkertaisen tyylikäs, oluen nimessä on omaa huumoria (Iisalmi), tuoksu on lupaavan katkera. Olvi on pannut parastaan maitokauppa-IPA-sarjassa. Maku on sopivan katkera, katajaista tylppyyttä kertyy kurkunpään. Vaahto on vähän ohut, mutta olut on mainio. Mukavan kokoinenkin vielä. 0,5 l, 4,7%, 4/5

Armastuskiri Ladina-Eestist

Virolainen rakkauskirje tuli pullopostina omalla postiautolla Eestistä. Työviikon päättymisen juhlistamiseen tämä sopii hyvin. Tuoksussa oli vähän humalaa ja vähän hiivaa. Maku on vähän jotain erikoista hedelmää tyyliin persimon, kärsimyshedelmä, kumkvatti, en ole tainnut noita kaikkia edes maistaa. IPAksi vähän liian humalatonta, pyöreää ja hiilihappo ei pirskahtele, helposti samea oranssi kuitenkin valuu nielusta alas.  Hampelmann Brewery on tämän oluen takana ja se on nettitietojen mukaan yksittäinen innostunut oluenpanija/harrastaja. Todella tyylikäs etiketti ja kyllä on olutta kaveri tehnyt, mainiotahan tämä on. Katajanmarjaa en oluesta löytänyt muuta kuin etiketin maininnasta. 0,33l, 6,4%, 4/5

Sibelius

Sibelius täyttäisi tänä vuonna 150 vuotta, joten Hämeenlinna juhlii omaa poikaansa koko vuoden. Hämeenlinnalaisille Sibelius on Janne, joka kävi kouluaan Lyseolla ja joi nuorena lääkärin määräyksestä olutta vahvistuakseen. Vasp on pannut laagerin mukaan katajaa, joka tuo sellaista pistävää makua ja erikoisuutta vaaleaan olueeseen. Aiemmin en ole innostunut muusikoitten nimikko-oluista, Iron Maidenilla taisi ainakin olla oma oluensa. Luulen että tämä on ainakin sitä parempaa. Katajainen kansa laittaa kohta Finlandian soimaan. Toinenkin pullollinen olisi tätä kyllä mennyt, jälkimaussa on potkua. 33 cl, 4,5%, 4/5