Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

Mikkeller Raspberry Blush

Vaaleanpunainen olut on pantu Mikkellerin San Diegon panimolla Kaliforniassa. Väri tulee varmasti vadelmista, sillä sen verran on vadelman makua ja tuoksua. Berliner Style Weisse lukee tölkin kyljessä ja lisätietona on että mausteena on käytetty vadelmia ja kahvia. Kahvin makua ehkä löytää nielaistessa, jos tietää sellaista etsiä. Onhan tämä ihan tasapainoinen vadelmamehu pienellä poreella. Mukavan lievän hapanta, mutta jostain syystä hampaissa tuntuu jotain tahmeaa. Tölkin pohjalta kaatui mukaan vähän sameutta, mutta maku pysyi samana, väri vaihtui pinkimmäksi. Eihän tässä mitään vikaa ole, mutta en usko että tähän palaisin. One pint, 4 %, 3/5

Saimaa Brewing Blonde Ale

Saimaan juomatehtaan uusi nimi on kansainvälisempi Saimaa Brewing Co ja se on uusinut vanhan Blonde Alensa. Uusinnassa alkoholiprosentti on laskenut. Väri on kirkkaan oranssinruskeaa, vaahtoa syntyy mukavasti. Tuoksu viittaa enemmän hedelmiin. Maku on maltainen, mihin ne hedelmät katosivat? Humalia ilmestyy mukaan kuvioihin jälkimaussa. Tasapainoilua onnistuneen ja sekavan tai pitäisikö sanoa peruskeskiketterän välillä, mihin tämä nyt kaatuu. Kyllä se kaikki kaatui kurkkuun ja vähän parempaan suuntaan. Humalat voimistuvat loppua kohden. Olut tuli nautittua lager- eli varasto-kylmyydessä, joka näillä keleillä taisi olla reilu 10-asteista. Tämäkin olut löytyi panimon lähettämästä sponsorointilaatikosta.  500 ml, 4,2 %, 3/5

De Molen Amarillo

Double IPA-ish hollantilainen vaalea reilusti vaahtova olut sopi hienosti reippaan työviikon päättämiseen. Hedelmäinen olut ei mielikuvana oikein iske, mutta käytännössä tuntuu kyllä toimivan. Oudon hedelmäisen hajun korjaa IPA-katkeruus, vahva maku laittaa vielä vähän persikkaisia mielikuvia päähän, ja voimakkuus antaa vähän poskiin väriä, ainakin sisäpuolelle. Pullon pohjalla oli kerros hiivaa, pienen maistelun jälkeen nekin kaatuivat toiseen lasin puolikkaaseen, hyvää oli. De Molen tuntuu kiinnostavalta panimolta.  33 cl/330 ml, 9,2%, 5/5

Bryggeri Senaattori

Tumma dobbelbock Helsingin keskustasta lohduttaa, kun katastrofaalisesti valokuvataiteen alttarille tuli kaadettua pullollinen (lasillinen) maistamatonta olutta. Dobbelbockit nimetään erehtymättömän internetin mukaan Salvator-tyypisesti ator-loppuisesti ja tässäkin oluessa sitä on noudatettu, stadilaisella lisäyksellä. Tuoksussa on yllättäen suklaata ja maussa myös. Lämmittävä maku, ja pieni koukku jälkimaussa, aavistus kirpeyttä, mukavaa makeutta, parempaa kuin esikuvansa. 33 cl,7,5%,4/5