Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

Stadin Panimo Gasometer Grapefruit IPA

Kesäloman alkamisen kunniaksi blogistin oli taas pakko uhrautua ja maistaa jotain hyvää olutta. Helsingin kaasukellojen siimeksestä on lähtenyt tällainen greippinen IPA. Tuoksu on sitrusta ja väri on, olisiko appelsiiinimarmelaadinen. Maku on kuitenkin jotenkin puinen, jopa tuoksu muuttuu puiseksi. Jotenkin tuntuu riitelevän sitrus ja humalat, ehkä se on haussakin, vähän ristiriitaisuutta. Välillä tulee mieleen että olikohan lasi jotenkin likainen, ehkä kaasukelloista on päässyt vähän kaasua joukkoon. Silti jotenkin oudosti ajattelee että on hyvää, vaikka jälkimaku on edelleen sama ristiriitainen puu.  0,33 l, 6,5 %, 3/5

American Lager Stadin Panimo

Helsingin Suvilahden kaasukellojen juurelta tuli lähetyksessä olutta, joka oli heti maistettava. Amerikkalainen lisäys lageriin edessä antaa kyllä nautittavan säväyksen. Yllättävän samea, mutta silti kirkas olut antaa ensin pienen hedelmäisen tuoksun ja sitten havuja, maku on pehmeää mutta silti ryhdikästä. Mahtava olut on tyylikkäässä tölkissä tai voi sitä sanoa pirkkamaiseksikin kuulemma, omasta mielestä mukavan sinivalkoinen, maitokauppaoluiden uusi suosikki! Jälkimakuakin riittää, täyteläisen monivivahteinen. 0,5 l, 4,5%, 5/5

Mikkeller Milk Stout

Britanniassa toisen maailmansodan aikoihin viranomaiset kielsivät panimoja käyttämästä milk-sanaa oluessa, olikohan silloin siellä oma milkgate sosiaalisessa mediassa (lähde Wikipedia)? Milk Stout on oluttyyppi, jossa on käytetty maitosokeria, maitoa ei muuten oluessa siis ole. Mikkellerin versio tästä on musta ja makea, maku on täyteläinen, makeus tuntuu mukavasti, vähän vaniljaista kahvia. Mikkellerin nettisivut varoittavat että tämä voi muodostaa kaasua vatsaan, joten ei sovi sitten varmaan laktoosi-intoleritoikoille. Nielaistessa kielen taakse osuu vähän humalaa.
330 ml, 6,0%, 5/5